Bassot ›

Ehkä taas hieman hieromista, mutta harvoin Williamsilla Gibson on ollut käsissä, kyllä se(kin) on enempi Fenderin tai Music Manin miehiä. Back In Black -levyn promoissa sillä oli hieno non-reverse T-Bird, mutta tuskin soitti sillä levyllä.
 
Varmaan näin. Ainakin keikoilla Cliff soittaa ja on soittanut pääosin Presarilla tai Stingrayllä. Jos saan veikata miksi niin ergonomia ja saundi ovat ne syyt.
 
Se edellinen AC/DC:n basisti soitteli myös paljon Gibsonin bassoilla jos tuohon Family Jewelsin materiaaliin on luottamista. Samalla levyllä Cliff vetelee myös EB-3:lla Fly on the Wall:in promovideoissa.

Niin, ja Freen Andy Fraser veti Gibsonin EB-3 bassolla, kertakaikkiaan upea soundi. Ja Jack Bruce tietty kans! 70-luvun Gibson Ripper on aika epeli bassoksi: kerran olin jossain jotain kellaribändiä keikalla kuuntelemassa ja niiden basisti soitti puunvärisellä Gibson Ripperillä, styrkkarina oli vanha Fender Bassman putkinuppi + joku 4X12 kaappi. Kokonaissoundi oli sellainen iso ja lämmin pröööttt, aivan kuin aromaattisen ponnekas pieru. Ei sovi ihan joka juttuun, mutta siinä se oli aivan perfect, diggasin todella.

Mulla on tollanen Stingray, ja en kyllä pitäisi sitä kovinkaan erilaisena jassoon ja passoon verrattuna. Melkein se on munsta vaan aktiivietusella terästetty hybridi noista. Loistava basso, en sillä sano, mutta kun tota muotoilua katselee tossa niin kyllähän ne jäljet jotka sinne sylttytehtaalle johtaa on tosi lyhyet.
 
Eihän se toki KAUHEAN erilainen ole. Ei ainakaan niin erilainen kuin läpikaulaiset, täysin omanmuotoiset rikut ja thunderit. Mutta on se musari kuitenkin oma erillinen, ja tarpeeksi eri näköinenkin, menestystuote, jotta sitä suoraan joksikin "semi-fenkkuhybridiksi" tohtisi haukkua. Ja nimenomaan juuri legendaarinen sellainen.

Kokonaissoundi oli sellainen iso ja lämmin pröööttt, aivan kuin aromaattisen ponnekas pieru. Ei sovi ihan joka juttuun, mutta siinä se oli aivan perfect, diggasin todella.
 
Ripperin mikit on.. ;) Siis omanlaisensa soundisia. Muuten ihan hupaisa basso, samoin kuin G-3 ja Grabber. Eli koko "leipälapion veljeskunta"..
EB-0 ja EB-3 lyhytskaalaisina on kanssa soundillisesti himpun verran erilaisia, tietenkin. Lisäks tuo iso Giban humppari, Sidewinderi, on aikas härveli ala-keskialueen korostuksessa..samoin kun retrofitti DiMarzio One.. Sheehanillahan tuo Marzio on woofer-puolella siin äänentoistoketjussansa..
Tuo RD Artist, jonka tuottamaa soundia täs on pitkään tullu kuunneltua, on myös omanlaisensa, mutta taas eri tavalla, siin kun on tuo aktiivielektroniikka...

Eihän se toki KAUHEAN erilainen ole. Ei ainakaan niin erilainen kuin läpikaulaiset, täysin omanmuotoiset rikut ja thunderit. Mutta on se musari kuitenkin oma erillinen, ja tarpeeksi eri näköinenkin, menestystuote, jotta sitä suoraan joksikin "semi-fenkkuhybridiksi" tohtisi haukkua. Ja nimenomaan juuri legendaarinen sellainen.
 
En minä sitä haukkumiseksi tarkottanut kyl. Kukkis on ihq sbasso. Mutta näin ikäänkuin puuseppänä ja soitinraentajana analysoin sitä muotoilua ja miten se on suunniteltu ja rakennettu. Siis työmetodit on se juttu. Ei väleen tarvita mitään mahdottomia astuksien muutoksia koneisiin jos siirryttäisiin tekemään Fenkuista Mussoa. Homma on ihan eri jos ruvetaan siirtymään Fenkuista Rikuihin tai niihin Thunderbirdeihin.

Vetelihan Entwistlekin aikoinaan thunderbirdillä, ja sittemmin teki sen kuuluisan fenderbirdinsä.
 
Ihan stydisaundisia vehkeitähän ne Gibsonit on, mutta jotenkin ei omaan soittotatsiin sovi.
Oikeita rokkareita onkin sitten kivempi katsoa gibsonin lankut kourassa.

Nousiskohan nyt Gibsoneitten arvostus? Walter Beckerillä hieno 60 -luvun Thunderbird IV:
 
http://www.youtube.com/w/Steely-Dan … S_mY7e-t2JA&search=steely%20dan

morjens
mulla on Gibson EB-3 vm n 1972-73. Onpi bluesin/ bluesrockin soittoon ihan pistämätön peli, pesee muut 6-0. Varmasti passais jatsipelimannillekin. Ja akustisen bändin sekaan jos sähkösoittimia siellä porukoissa yleensä harrastetaan.
Mutta EB-3 ei kyllä taivu ihan kaikkeen, ei taatusti toimi peukkufunkyyn, ja aika huonosti iskelmienkään tms soittoon. Esim F-Precision sopii paremmin yleisbassoksi, kokemusta on.
-En käytä leveätä EB-3:n kaula/etumikkiä ollenkaan, ainoastaan kapeaa bridge/takamikkiä. Se kuulu JackBruce -soundi on oikeastaan aika helppo saada tällä, neliasentoinen hellakytkin pykälään 2(takamikki yksin) ja ko mikin tonepotikkaa sopivasti kiinni päin. Vähän niin kuin Claptonin kitaran "woman-tone"-niksi. Joissakin EB-3:n vuosimalleissa ko tonepotikan kondensaattorin arvo on liian suuri, sen tilalle kun kolvaa pienemmän niin tonesäädin ei vie middleä mennessään kiinni päin väännettäessä. Ainoastaan viepi ylimmän litinän soundista. Ja johan lähtee murakka sormisoundi ja nopea ätäkki. Tuo tone-potikan konkan vaihto on tosi simppeli homma, konkat maksaa kenties 20c/kpl alan liikkeessä. Samaa konstia voi soveltaa mihin tahansa muihinkin bassoihin jos perinnesoundit on mieluisia.
EB-3:n kaulamikki on niin "keskellä" kielen soivaa pituutta että sieltä väistämättä
tulee matalimpia harmonisia yläsäveliä lujaa, siis sen soundi on lähtökohtaisesti kumea ja hitaammin syttyvä -ja epäselvä. Mielestäni kaula/etumikin soundista on paljon hankalampaa rakentaa Cream-henkistä.
t hantte

morjens
mulla on Gibson EB-3 vm n 1972-73. Onpi bluesin/ bluesrockin soittoon ihan pistämätön peli, pesee muut 6-0.
 
Kuuli pelihän se on, ei siin mitään, mutten vaihtaisi Presariin tai Jatsiin. Tai Stingrayhin/Sabreen. Tai Thunderbirdiin.

Kuuli pelihän se on, ei siin mitään, mutten vaihtaisi Presariin tai Jatsiin. Tai Stingrayhin/Sabreen. Tai Thunderbirdiin.
 
enkä mä gibsoneitani ikinä mihinkään fenderiin. enkä varsinkaan musariin.. huh..
otsikkoon viitaten kysyisinkin herran käyttökokemuksista liittyen gibsonin bassoihin.

Eikös kannattais jo viheltää poikki toi "meidän äiti tekee teidän äitien ruuat" keskustelu. Ei Gibsoni ole sen parempi eikä huonompi kuin Fenderikään. mitä soittajia ja tarpeita onneksi on erilaisia ja hyvähän se on että löytyy kaikille mieluinen peli. Ja milläkö itte, no -76 G-3 lla tietysti, se kun istuu MUN käteen ja saundikin on just se mitä haetaan. Mutta saa muut silti mun mielestä soittaa vaikka kumilankabassolla jos tykkää.

Eikös kannattais jo viheltää poikki toi "meidän äiti tekee teidän äitien ruuat" keskustelu. Ei Gibsoni ole sen parempi eikä huonompi kuin Fenderikään. mitä soittajia ja tarpeita onneksi on erilaisia ja hyvähän se on että löytyy kaikille mieluinen peli. Ja milläkö itte, no -76 G-3 lla tietysti, se kun istuu MUN käteen ja saundikin on just se mitä haetaan. Mutta saa muut silti mun mielestä soittaa vaikka kumilankabassolla jos tykkää.
 
ei saa. kaikkien pitää soittaa samanlaisilla bassoilla!!!

Meikä voitti just ebayssa '65 EB-0:n. Hyvä fiiwis.

Tässä epiphonen uusintaversio pitsalapiosta, mikityksenä P/J:
http://www.musiciansfriend.com/product?sku=519379

Meikä voitti just ebayssa '65 EB-0:n. Hyvä fiiwis.
 
Oho, onneksi olkoon! Joutunee ilmeisesti tulemaan Lappeenrantaan kohtapuolin.;)
Oliko tyyris?

Oho, onneksi olkoon! Joutunee ilmeisesti tulemaan Lappeenrantaan kohtapuolin.;)
Oliko tyyris?
 
610 dollaria. Maalipinta on siinä varsin rouheassa kunnossa, mahonki paistaa läpi joka puolella. Jakin kohdalle oli tehty korjaus, ilmeisesti puu oli lohjennut. Muuten kokolailla orkkis.

610 dollaria. Maalipinta on siinä varsin rouheassa kunnossa, mahonki paistaa läpi joka puolella. Jakin kohdalle oli tehty korjaus, ilmeisesti puu oli lohjennut. Muuten kokolailla orkkis.
 
Hyvinkin edullinen vanhempi ja parempi Gibsoni, tonnin hujakoilla heilunu tommoset täälläpäin. Onneksi olkoon. Laita kuvii jos on.

Tuolta Steely Dan-linkin takaa löysin sattumalta myös Elliot Randallin vedon, jossa Cliff Williams skulaa bassoa. Myös jazzimpaa meininkiä on tuossa biisissä. ;einasin pudota sängystä, kun kuuntelin Cliffille niin harvinaista tulkintaa http://www.youtube.com/watch?v=N9-ZlCpL17E&search=steely%20dan
 
Kuuntelukokemuksena ja bändin kanssa Gibsonit ovat rumpalin korvaan kuulostaneet hyvältä. Ripperiä, Garabberia ja Thunderbirdiä olen diggaillut kovasti.

Tuolta Steely Dan-linkin takaa löysin sattumalta myös Elliot Randallin vedon, jossa Cliff Williams skulaa bassoa. Myös jazzimpaa meininkiä on tuossa biisissä. ;einasin pudota sängystä, kun kuuntelin Cliffille niin harvinaista tulkintaa http://www.youtube.com/watch?v=N9-ZlCpL17E&search=steely%20dan
 
Tää oli hieno pätkä. Tyylikästä soittoa niin basson kuin muidenkin instrumenttien osalta, ja tosiaan kovasti AC/DC-ympyröistä poikkeavaa.