Bassot ›

Muut ovat lähinnä kuriositeetteja ja "ihan hyviä" niiden mielestä jotka niitä omistavat.
 
Noh noh. Kuka tykkää muotoilusta, kuka ei. Ripper on ainakin erinomainen basso. Hieno soundi ja jämäkkä soittotatsi. Hinnatkaan ei ole samanaikakauden Fendereiden tasolla, joten kyllä mä ainakin tollasen 70-luvun pelin voisin ostaa.

Niin, useimmat kokeilemani T-Birdit ovat olleet raakasti kaulapainoisia, en tykkää. Samoin ylärekisterissä tulittaminen on hieman hankalaa kaulaliitoksen vuoksi.
 
Pitäiskin päästä kokeilemaan non-reverse T-Birdiä, niissä ei tuota ylärekisteriongelmaa ole, kaulapainoisuutta varmaan kuitenkin. Non-reverse IV...GAS on ollut jo pitkään...:)

Testailin joku aika sitten Gibsonin Victory bassoa. Soundi ja soitettavuus oli huono, basso painava, ja muutenkin hankala ja ruma. Ei miun maun mukkaan.

Testailin joku aika sitten Gibsonin Victory bassoa. Soundi ja soitettavuus oli huono, basso painava, ja muutenkin hankala ja ruma. Ei miun maun mukkaan.
Omistin Victoryn joskus 80-luvulla. Ei se huono basso ollut, mutta kieltämättä tosiaan aika painava. Siinä oli myös levein kaula mihin olen nelikielisissä törmännyt. Mutta ihan hyvä rokkisoundi siinä mielestäni oli. Mieleen jäi myös vakuuttava talla, josta sai säädettyä kielten etäisyyttä toisistaan; moinen toiminto voisi olla sangen näppärä viisi- ja useampikielisissä bassoissa.

Gibsonin bassojen heikkoon suosioon on ollut yksi syy: ne on erilaisia bassoja kuin Fenderit.
 
Erilaisuus on se pointti. Fenderi saavutti niin uraauurtavan ja hallitsevan aseman sbassomaailmaassa presarin "keksimisen" myötä/jälkeen, etteipä täysin omanlaisilla beissimalleilla ole juuri kukaan kyennyt kilpailemaan vakavasti F-lafkan suursuosion kanssa.
 
Gibson Thunderbird
Music Man Stingray
Rickenbacker 4001/4003
 
Oikeastaan vain nuo tulee itellä mieleen todella "legendaarisia" bassomalleja haettaessa passon ja jasson rinnalle. Eivätkä varmasti sen huonompia ole kuin fenkut. Omalla erilaisella tavalla varmasti loistavia kaikki. Ainakin thunderista voin sen sanoa varmasti.

Kiitos fox tiedoista. Onko siinä sitten se magneetti niin voimakas?
 
Syy kyselyyn on, että hallussa on yhteen tulevaan projektiin tarvittava EB -mikin kopio, minkä vastus on vain noin 1,4Kohm. Rakenteeltaan se on samanlainen (magneetti keskellä ja kelat "kyljellään" magneetin molemmin puolin). Millbrookista hommattu, merkistä ei tietoa. Allpartsista löytyy (ainakin ulkoisesti) samanlainen, mutta sen arvoksi ilmoittavat 8,0.
 
Ilmeisesti, sehän on "vähän erilailla" toteutettu mikki.. Kuinka mä muistelisin, että se olis puoltoista kilo-ohmia, siis se orkkis...
Ohmithan ei suoranaisesti ollenkaan siihen tehoon vaikuta, toki antavat osviittaa..yleensä.
Joku Lawrencen air-coil saattaa olla kovinkin korkea arvoltaan, ja silti teho millivolteissa ulos on pieni.

erilaisia
 
Erilaisuus on se pointti. Fenderi saavutti niin uraauurtavan ja hallitsevan aseman sbassomaailmaassa presarin "keksimisen" myötä/jälkeen, etteipä täysin omanlaisilla beissimalleilla ole juuri kukaan kyennyt kilpailemaan vakavasti F-lafkan suursuosion kanssa.
 
Gibson Thunderbird
Music Man Stingray
Rickenbacker 4001/4003
 
Oikeastaan vain nuo tulee itellä mieleen todella "legendaarisia" bassomalleja haettaessa passon ja jasson rinnalle. Eivätkä varmasti sen huonompia ole kuin fenkut. Omalla erilaisella tavalla varmasti loistavia kaikki. Ainakin thunderista voin sen sanoa varmasti.
 
Mulla on tollanen Stingray, ja en kyllä pitäisi sitä kovinkaan erilaisena jassoon ja passoon verrattuna. Melkein se on munsta vaan aktiivietusella terästetty hybridi noista. Loistava basso, en sillä sano, mutta kun tota muotoilua katselee tossa niin kyllähän ne jäljet jotka sinne sylttytehtaalle johtaa on tosi lyhyet.

Ilmeisesti, sehän on "vähän erilailla" toteutettu mikki.. Kuinka mä muistelisin, että se olis puoltoista kilo-ohmia, siis se orkkis...
Ohmithan ei suoranaisesti ollenkaan siihen tehoon vaikuta, toki antavat osviittaa..yleensä.
 
No sittenhän toi Millbrookin kopio ois niinkuin aika lähellä. Samanlaiselta sidewinderiltä se kaikinpuolin näyttää. Kiitoksia taas.

Kyllä ainakin miun 62-EB-0 on erinomainen soitin ja kilpailee suosiostani 74-Passon kanssa.
 
Uutuuden viehätystä, sano. Mut eihän sitä tiedä jos vaikka vallan vakibassoksi ajan myötä jämähtää. Aika hätäseen se ainakin vaihto omistajaa kuukauden välein tossa loppuvuonna. Kiertopalkinnoissa on yleensä jotain mikä ei miellytä.
 
Mut karu totuus on, että Gibsonin bassot eivät ole koskaan päässeet haluttavuudessaan sille tasolle mitä niiden kitarat on. Fenderillä tätä ilmiötä ei esiinny.

Uutuuden viehätystä, sano. Mut eihän sitä tiedä jos vaikka vallan vakibassoksi ajan myötä jämähtää. Aika hätäseen se ainakin vaihto omistajaa kuukauden välein tossa loppuvuonna. Kiertopalkinnoissa on yleensä jotain mikä ei miellytä.
 
Ulkonäkö kenties, vaan minua se ei haittaa. Tatsi on hyvä, ja saundi samoin.
 
Mut karu totuus on, että Gibsonin bassot eivät ole koskaan päässeet haluttavuudessaan sille tasolle mitä niiden kitarat on. Fenderillä tätä ilmiötä ei esiinny.
 
Syitä voi olla monia:
- Fenderit ovat kenties ergonomisempia
- hinta? Gibsonit kenties kalliimpia
- Fender tuli ensin, aluksihan sähköbassoa kutsuttiin nimellä Fender-bass

- hinta? Gibsonit kenties kalliimpia
 
Minkä Fenderin -62 basson olisit saanut Ebonin hinnalla?

Minkä Fenderin -62 basson olisit saanut Ebonin hinnalla?
 
Alunperin kalliimpia.
 
Onhan mullakin esim. vuoden -63-64 US-made Supro JB Hutto-model skitta, joka on maksanut uutena saman tai jopa enemmän kuin Fender Stratocaster. Heh, kumman arvo on säilynyt paremmin? (8-=)

Gibsonin bassojen (gassojen?) suosion vähäisyyden syitä aina välillä pohditaan. Itse uskon että kyse on enemmän vaan puhtaasti Fenderin ylivoimasta markkinoilla, kuin Gibojen laadun puuttesta.
 
Fender sai heti alkuun ulos poikkeuksellisen toimivan ja valmiin tuotteen ja sitä myötä vahvan etumatkan markkinoilla. Sitten kun muut ehtivät kisaan mukaan, oli jo myöhäistä. Soitinkaupan esikuvavetoisuus auttoi vielä asiaa: nuoret kollit ostavat niitä vehkeitä, joilla starat soittavat. Jos Hendrix olisi tuikannut Montereyssa tuleen Straton sijaan Supron, Hemmokin olisi nyt rikas mies...
 
Uskon myös, että Fenderin mallien runsaasta kopioinnista on pidemmän päälle ollut lafkalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Plagiointihan on imartelun korkein muoto ja markkinoilla pyörivät halpiskloonit eivät ole niinkään korvikkeitra, kuin astinlautoja kohti sitä ehtaa Fenkkua.

Muut ovat lähinnä kuriositeetteja ja "ihan hyviä" niiden mielestä jotka niitä omistavat.
 
Niin no, eiköpä tää käy J- ja P-mallisiinkin, jos katsoo tuolta kantilta.. vai onko bassopuolella luotu sellanen "standardi" että suuresta massasta poikkeavat ratkaisut saavat automaagisesti "kuriositeetti"-leiman.. ;)
Oman bändin basisti on vuosikymmenet riipiny säveliä Gibson-bassoista, tällä hetkellä sillä on RD Artist ja "kakkosbassona" tuo modattu EB-3 (lyhyt, ei siis EB-3L)

Gibsonin bassojen (gassojen?) suosion vähäisyyden syitä aina välillä pohditaan. Itse uskon että kyse on enemmän vaan puhtaasti Fenderin ylivoimasta markkinoilla, kuin Gibojen laadun puuttesta.
 
Fender sai heti alkuun ulos poikkeuksellisen toimivan ja valmiin tuotteen ja sitä myötä vahvan etumatkan markkinoilla.
 
Oma mielipiteeni on vahvasti samalla linjalla. Jos katsotaan Gibsonin bassotarjontaa, siellä on ainoastaan muutama, joitten valmistusjänne on ollut muutamaa vuotta pidempi. Ja totta vieköön, siellä on sellasia bassoja, joita ei oo valmistettu "kuin hetki" koska eivät ole saaneet markkinaosuutta. Basistit (ehkä konservatiivisina soittajina) eivät ole olleet riemastuneita esim. 20/20-bassosta. Gibson V ei myöskään "natsannut". Ja koska ei saada kovia nimiä käyttäjäkuntaan, ei myöskään tule näkyvyyttä, tunnettuutta eikä myyntiä. Joku Jack Casady Les Paul Signature-basson kanssa, tietysti Jack Bruce, Leon Wilkeson non-reverse T-birdeineen.. aika pikkuinen joukko.

Oma mielipiteeni on vahvasti samalla linjalla. Jos katsotaan Gibsonin bassotarjontaa, siellä on ainoastaan muutama, joitten valmistusjänne on ollut muutamaa vuotta pidempi. Ja totta vieköön, siellä on sellasia bassoja, joita ei oo valmistettu "kuin hetki" koska eivät ole saaneet markkinaosuutta. Basistit (ehkä konservatiivisina soittajina) eivät ole olleet riemastuneita esim. 20/20-bassosta. Gibson V ei myöskään "natsannut". Ja koska ei saada kovia nimiä käyttäjäkuntaan, ei myöskään tule näkyvyyttä, tunnettuutta eikä myyntiä. Joku Jack Casady Les Paul Signature-basson kanssa, tietysti Jack Bruce, Leon Wilkeson non-reverse T-birdeineen.. aika pikkuinen joukko.
 
Onhan noita Gibsonilla soittaneita isojen bändien nimimiehiä useita. AC/DC:n Cliff Williams etunenässä, Kissin Gene Simmons, Mötikän Nikki Sixx jne. Esikuvien puute ei ole ollut ihan totaalista.

Uutuuden viehätystä, sano. Mut eihän sitä tiedä jos vaikka vallan vakibassoksi ajan myötä jämähtää. Aika hätäseen se ainakin vaihto omistajaa kuukauden välein tossa loppuvuonna. Kiertopalkinnoissa on yleensä jotain mikä ei miellytä.
 
Mulla se kävi.
Tuli mulle kun kaveri halusi Jazzbasson, tehtiin vaihtokauppaa.
Itse sen otin, koska se on samanikäinen kuin minä. Ja juuri tuollaisen kopiolla itse aloitin. Muutamalla keikalla kerkes olla mukana, mutta mun makuuni liian "hentoinen" peli. Kaula ohut, helpposoittoinen ja iän huomioon ottaen hyvässä kunnossa.
 
Soundi on kyllä persoonallinen...
 
Mun kautta jos joku soitin kiertää, niin ei sitä kannata kiertopalkinnoksi laskea. Soittimia tulee ja menee, jos ei heti alkuun rupee tuntumaan omalta niin menee kiertoon. Aina niitä joitain jää nurkkiin.

Onhan noita Gibsonilla soittaneita isojen bändien nimimiehiä useita. AC/DC:n Cliff Williams etunenässä, Kissin Gene Simmons, Mötikän Nikki Sixx jne. Esikuvien puute ei ole ollut ihan totaalista.
 
Juup tokkiinsa, löytyyhän noita, mutta kyllä ne Gibson-soittajat silti hahmotetaan poikkeuksiksi ennemmin kuin säännönmukaisuuksiksi. Ja suht harva soittaja on nimenomaisesti leimautunut vain ja ainoastaan Gibsonin käyttäjäksi, noista mainitsemistasikin Gene kait kuitenkin lienee tunnettu enempikin niistä kirvesbassoistaan yms.

AC/DC:n Cliff Williams etunenässä
 
Ehkä taas hieman hieromista, mutta harvoin Williamsilla Gibson on ollut käsissä, kyllä se(kin) on enempi Fenderin tai Music Manin miehiä. Back In Black -levyn promoissa sillä oli hieno non-reverse T-Bird, mutta tuskin soitti sillä levyllä.
 
UFO:n Pete Way ja varsinkin Wishbone Ashin Martin Turner ovat kuuluja Thunderbird -soittajia. Samoin aikoinaan Jethro Tullin Glenn Cornick, joka soitti lähes pelkästään erilaisia Gibsonin bassoja.