Yleistä keskustelua musiikista ›

Rauhaa veljet!
 
Sopii mulle. Peace, RR4E?
:-)

Kivi : Mielestäni Homojen pitäisi olla niinkuin me muutkin, eihän heissä ole mitään eroa, niin miksi sitten oma levymerkki. Kertokaa? Perustetaan samantien kaikille vähemmistöillä oma levymerkki, kääpiöille, MS-tautisille, HIV eetä sairastaville jne....

Mikä on pointti?
 
Juu kysyin tätä jo aikaisemmin, en ymmärtänyt vastaustasi, voisinko saada toisenlaisen esimerkin? Viittasit Juutalaisiin ja holokaustiin, meni mulla ohi.
Koska esim. juutalaisille oma levy merkkihän olisi ok idea, juutalaisilla on kuitenkin yhteinen uskonto. Mutta miksi homoille? Mikä on yhdistävä tekijä homoilla, jotta he "ansaitsesivat" oman levymerkin?
 
Toisaalta olen melko varma että kukaan "viisas" homo ei lähde ottamaan hyötyä omasta homoudestaan, vaan jos hänen musansa on paskaa niin sitä ei julkaista. Ei silloin lähdetä musaa julkaisemaan sen siivellä että on homo.

Mikä on yhdistävä tekijä homoilla, jotta he "ansaitsesivat" oman levymerkin?
 
Ei, vaan kysymys on siitä, että gay-kansa on yleensä varsin tietoisia kuluttajia, he käyvät oman väen paikoissa, katsovat mitä ostavat eivätkä osta vain halvinta. On varsin todennäköistä, että aika monikin ostaa koko levymerkin tuotannon vain tukeakseen, vaikkei edes pitäisi artisteista.
 
Katsos, vähemmistöissä ollaan lojaaleja omille.
 
Siinä on hemmetin iso ero, ostaako joku artistin seuraavankin levyn vaikka sillä ei olisi yhtään hittiä, vai eikö osta. Minoriteettiyleisö ostaa, ellei artisti ole itse vieroittanut yleisöään muulla toiminnalla tai esim haastattelulausunnoilla.

Katsos, vähemmistöissä ollaan lojaaleja omille.
 
Nyt ymmärrän sun pointit. Sanoit varmaan tuon jo aijemmin, mutta joskus lukee ylimalkaan ja joskus taas jotain mitä haluaa lukea.
 
Mielestäni sanoit kuitenkin myös että "hieno juttu". Onko se hieno juttu että "jallitetaan" nämä porukat ostamaan vain lojaliteetin tähden?

Nyt ymmärrän sun pointit. Sanoit varmaan tuon jo aijemmin, mutta joskus lukee ylimalkaan ja joskus taas jotain mitä haluaa lukea.
 
Mielestäni sanoit kuitenkin myös että "hieno juttu". Onko se hieno juttu että "jallitetaan" nämä porukat ostamaan vain lojaliteetin tähden?
 
Mitenkähän tuohon vastaisi ilman väärinkäsityksen vaaraa?
 
Ei kyse ole jallittamisesta. Et sä nyt kyllä tainnut ymmärtää.
 
Äh, tuntuu, ettei tää pointti mee perille. Etkö sä itse koskaan osta tietoisesti huonoakin levyä vain tukeaksesi artistia tai levy-yhtiötä? Tai vaikka halpoja 15 euron farkkuja täysin tietoisena siitä, että laatu on huonoa ja ne hajoavat ensimmäisen pesun jälkeen?

Yritän hieman selventää Kiven pointtia.
 
Markkinoinnissa pyritään useimmiten segmentoimaan tuotteet tietyille ryhmille ja tätä tehdään sen takia, jotta saataisiin tuotteen myynti maksimoitua. Esim. Volvon farmariautoa markkinoidaan pääsääntöisesti perheille ja varsinkin perheenisille. Sen näkee tv-mainoksissa, joissa perhe on iloisena auton kyydissä ja isukki ajaa ja mainoksessa kerrotaan, kuinka paljon perheen matkatavaroita mahtuu auton takakonttiin. Sitten taas toisia automalleja markkinoidaan toisille kohderyhmille antamalla sitä jotain tiettyä mielikuvaa mainosten katselijoille siitä, millaiselle henkilölle auto sopii.
 
Tässä Sonyn tapauksessa taas Sony pyrkii maksimoimaan homoartistien tuomat tuotot kohdistamalla näiden levyjen ja levy-yhtiön markkinoinnin sille vähemmistölle, johon nämä kyseiset artistit kuuluvat (tässä tapauksessa siis homoseksuaaliseen vähemmistöön). Ei se tarkoita kuitenkaan siis sitä, etteikö heterot voisi ostaa näitä levyjä vaan sitä, että heterot eivät ole SE segmentti (=kohderyhmä) jolle tuotetta pyritään pääsääntöisesti myymään.
 
No miksi vaivautua kohdistamaan tuotetta jollekin vähemmistöryhmälle kun sen voisi kohdistaa yhtä hyvin kaikille samalla ja ehkä pienemmälläkin vaivalla? Siksi, että tuote ei välttämättä myy kaikille kohdistettuna samalla tavalla kuin sille yksittäiselle vähemmistöryhmälle kohdistettuna. Tällä segmentoinnilla pyritään luomaan homoille mielikuvaa siitä, että he kuuluvat samaan porukkaan näiden artistien kanssa. Vahva yhteenkuuluvuuden tunne siis saattaa ylittää sen pikkuseikan, että musiikki ei välttämättä olekaan niin hyvää. Näin siis voidaan saada homot ostamaan sitä huonompaakin levy-yhtiön tuottamaa musiikkia, joka ei välttämättä menisi juurikaan kaupaksi muuten, vain sillä verukkeella että homo tuntee saavansa jotain hänelle tehtyä ja hän tuntee olevansa osa sitä porukkaa joka tukee tätä vähemmistöä.
 
Mitä siis tuohon jallittamiseen tulee, niin ei se ole sen kummempaa jallittamista kuin mikään muukaan markkinointi.
 
Oon valvonut koko yön, joten en nyt oo ihan saletti tuliko laitettua kovinkaan selkeää tekstiä, mutta yritinpähän ainakin.:)

Ei, vaan kysymys on siitä, että gay-kansa on yleensä varsin tietoisia kuluttajia, he käyvät oman väen paikoissa, katsovat mitä ostavat eivätkä osta vain halvinta. On varsin todennäköistä, että aika monikin ostaa koko levymerkin tuotannon vain tukeakseen, vaikkei edes pitäisi artisteista.
 
Katsos, vähemmistöissä ollaan lojaaleja omille.
 
Siinä on hemmetin iso ero, ostaako joku artistin seuraavankin levyn vaikka sillä ei olisi yhtään hittiä, vai eikö osta. Minoriteettiyleisö ostaa, ellei artisti ole itse vieroittanut yleisöään muulla toiminnalla tai esim haastattelulausunnoilla.
 
Eli sinusta itse musiikilla ei ole mitään merkitystä ! Jos ei muuten myydä, niin lyödään status ja leima joka on täysin ulkomusiikillinen. Kunhan myydään. Musiikki on siis pelkkä kaupanteon väline ?? Sisällöstä viis, kaikki hyväksytään.
 
Mä en ole ostanut yhtään esim. Queenin, Elton Johnin tai vaikka Judast Priestin levyä muuta kuin niiden sisältämän musiikin vuoksi.
 
Jos ja kun etiikka musiikin myymisessä menee näin alhaiseksi ja herra kivikin sen näköjään riemurinnoin hyväksyy, en voi todeta muuta kuin, että sääliksi käy. Ja tämä on sellaista arvomaailmaa jolla on minulle merkitystä. Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kukaan ei tarvitse erityiskohtelua.
 
Aion vastaisuudessakin ostaa levyni miettimättä esittäjän ihonväriä, vasenkätisyyttä tai seksuaalista suuntautumista. Mutta jos sitä levyä minulle myydään, tässä tapauksessa "GAY" statuksella, jätän ostamatta. Se on minun valintani. En ole yhtään John Lee Hookkerin, Elmore Jamesin yms artistien levyäkään ostanut artistin ihonvärin perusteella.

Eli sinusta itse musiikilla ei ole mitään merkitystä ! Jos ei muuten myydä, niin lyödään status ja leima joka on täysin ulkomusiikillinen. Kunhan myydään. Musiikki on siis pelkkä kaupanteon väline ?? Sisällöstä viis, kaikki hyväksytään.
 
Mä en ole ostanut yhtään esim. Queenin, Elton Johnin tai vaikka Judast Priestin levyä muuta kuin niiden sisältämän musiikin vuoksi.
 
Jos ja kun etiikka musiikin myymisessä menee näin alhaiseksi ja herra kivikin sen näköjään riemurinnoin hyväksyy, en voi todeta muuta kuin, että sääliksi käy. Ja tämä on sellaista arvomaailmaa jolla on minulle merkitystä. Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kukaan ei tarvitse erityiskohtelua.
 
Aivan v***n sama, millä perusteella sä levysi ostat. Siitä ei nyt ole kyse.
 
On hienoa, jos ostat musiikkisi vain musiikkia itseään kriteerinä käyttäen, mutta ei se ole yhtään sen parempi kriteeri, kuin jos ostaisi vain sellaisia levyjä joissa on vihreät kannet, tai vain vasenkätisten tekemää musiikkia, tai vain bändejä joiden nimi loppuu I-kirjaimeen. Mikä tahansa kriteeri on hyvä, jos se ostajaa itseään miellyttää.
 
Etiikka ei myöskään "mene alhaiseksi", vaan markkinointi on toiminut tuolla tavalla jo satoja vuosia. Eikä se siitä muutu miksikään, hyväksyin minä sen tai en. Eikö sulle opetettu jo lapsena, että sellaisetkin asiat voivat olla totta, joista et itse tykkää? Lue tuosta yläpuolelta Secondarymindin ansiokas kirjoitus ajatuksen kanssa, ja koeta ymmärtää mitä siinä sanotaan.
 
(Sanoisin loppuun, että "jokaisella on oikeus tulla kusetetuksi, se on ihmisen perusoikeus", mutta se käsitettäisiin varmasti väärin, saatettaisiinpa jopa luulla Sauli Niinistön kannattamiseksi.)

Etiikka ei myöskään "mene alhaiseksi", vaan markkinointi on toiminut tuolla tavalla jo satoja vuosia. Lue tuosta yläpuolelta Secondarymindin ansiokas kirjoitus ajatuksen kanssa, ja koeta ymmärtää mitä siinä sanotaan.
 
Ihan vaan tiedoksi, että olen elättänyt itseni myynti ja markkinointi duuneilla viimeiset 15 vuotta ja tehnyt businesta mm. USA:han. JA volyymit on sitä luokkaa, että kaupan arvot on miljoonia euroja.
 
Kyllä mulle on busineksen lainalaisuudet ihan selviä.
 
Lis: Ja ei muuten kaikki maailman markkinointi toimi noin. Kulutushyödykkeissä ehkä, mutta maailmassa käydään kauppaa muillakin tuotteilla.

Aivan v***n sama, millä perusteella sä levysi ostat. Siitä ei nyt ole kyse.
 
On hienoa, jos ostat musiikkisi vain musiikkia itseään kriteerinä käyttäen, mutta ei se ole yhtään sen parempi kriteeri, kuin jos ostaisi vain sellaisia levyjä joissa on vihreät kannet, tai vain vasenkätisten tekemää musiikkia, tai vain bändejä joiden nimi loppuu I-kirjaimeen. Mikä tahansa kriteeri on hyvä, jos se ostajaa itseään miellyttää.
 
Eikö ?? Voin ostaa vihreät tapetit värin perusteella, musiikia en. Eli amerikkaismallinen markkinointi, joka perustuu mielikuvaan ja statukseen on sinusta OK. ja enempi eurooppalainen, joka perustuu tuotteen toimivuuteen ja sisältöön ei sinua miellytä ??

Eikö ?? Voin ostaa vihreät tapetit värin perusteella, musiikia en. Eli amerikkaismallinen markkinointi, joka perustuu mielikuvaan ja statukseen on sinusta OK. ja enempi eurooppalainen, joka perustuu tuotteen toimivuuteen ja sisältöön ei sinua miellytä ??
 
Ei tässä ole siitä kyse, mikä minua miellyttää tai ei.
 
Yritän vain sanoa, että molemmilla malleilla on oikeutuksensa, niin kauan kuin kuluttaja on tyytyväinen.
 
Älä hyvä ihminen viitsi leikkiä tyhmää minulle. Jos sut on oikeasti hyväksytty työelämään ja puhumaan ulkopuolisille ihmisille 15 vuoden ajan, sun on pakko pystyä käsittämään mitä sulle sanotaan.

Ei tässä ole siitä kyse, mikä minua miellyttää tai ei.
 
Yritän vain sanoa, että molemmilla malleilla on oikeutuksensa, niin kauan kuin kuluttaja on tyytyväinen.
 
Älä hyvä ihminen viitsi leikkiä tyhmää minulle. Jos sut on oikeasti hyväksytty työelämään ja puhumaan ulkopuolisille ihmisille 15 vuoden ajan, sun on pakko pystyä käsittämään mitä sulle sanotaan.
 
Siitähän tässä on kyse, että minä en moista hyväksy. Ja sinä et voi hyväksyä, että sinun mielipidettäsi ei tueta. Sinun ajatelutavassi on kaikki sallittua, keinoja kaihtamatta. Millään arvoilla ei ole merkitystä, kunhan rahaa tippuu.
 
Ja jos olisin yhdenkin laitteen myynyt näiden vuosien aikana jollain muulla statuksella, kuin sillä, että se toimii tehtävässään, olisi multa työt loppuneet aikaa sitten.

http://www.sidoste.fi/
 
Tää on niin tätä.

Siitähän tässä on kyse, että minä en moista hyväksy. Ja sinä et voi hyväksyä, että sinun mielipidettäsi ei tueta. Sinun ajatelutavassi on kaikki sallittua, keinoja kaihtamatta. Millään arvoilla ei ole merkitystä, kunhan rahaa tippuu.
 
Ja jos olisin yhdenkin laitteen myynyt näiden vuosien aikana jollain muulla statuksella, kuin sillä, että se toimii tehtävässään, olisi multa työt loppuneet aikaa sitten.
 
Ei sun sitä tarvitsekaan hyväksyä. Niinkun sun ei myöskään tarvitse hyväksyä esim. sitä, että joku ostaa jonkun laitteen sen ulkomuodon eikä sen toimivuuden tai käytännöllisyyden perusteella. (En siis väitä, että näin olisi.)
 
Asia on kuitenkin niin, että ihmiset kuluttavat rahaansa mitä kummallisempiin asioihin, mitä kummallisimmilla motiiveilla. Joku saattaa ostaa leipäkoneen sen takia, että voi kerran paistaa leipää sillä ja jättää sen jälkeen koneen nurkkaan pölyttymään ikuisiksi ajoiksi. Joku toinen saattaa ostaa elokuvan vain sen takia, että siinä on joku tietty näyttelijä, riippumatta sen elokuvan sisällöstä. Ja joku kolmas ostaa levyn, koska siinä on kivat kannet, vaikka levyn sisältö olisi täyttä tuubaa. (Esim. allekirjoittanut, joka osti Janina Frostellin levyn eurolla alekorista pelkästään kansilehtien takia.)
 
EDIT: Niinkun sanoit, samat markkinointitavat eivät päde kaikessa markkinoinnissa, eikä kaikkea voi markkinoida tuotteen sisällöstä riippumattomista asioista. Kuitenkin viihdeteollisuudessa voi ja niin myös tehdään. Asiakas kuitenkin saa jollain tavalla rahoillensa vastinetta, on ostomotiivi mikä tahansa.

Äh, tuntuu, ettei tää pointti mee perille. Etkö sä itse koskaan osta tietoisesti huonoakin levyä vain tukeaksesi artistia tai levy-yhtiötä? Tai vaikka halpoja 15 euron farkkuja täysin tietoisena siitä, että laatu on huonoa ja ne hajoavat ensimmäisen pesun jälkeen?
 
No levy-yhtiöitä tukeakseni en, mutta artisteja kyllä. Itse asiassa jos ajankohta on sopiva niin ajoin käydä erään Kätyrit bändin keikalla ja luultavasti saan sieltä myös ostettua lätyn. Ja ihan vain siksi, että mulla eräs nettituttu sidoksissa tähän ryhmään.
 
Eli tavallaan heittosi pitää kyllä paikkansa.
 
Aijemmin minulle vain jäi seuraavasta virkkeistäsi: Hemmetin hyvä, ja varmasti jonkin aikaa toimivakin ajatus. Minoriteettiyleisö on arka ja oikukas, mutta tarpeen vaatiessa uskollinen tasainen tulonlähde., semmonen käsitys että "jee, tämä on hyvää näiden vähemmistöjen kannalta".
 
No, molempi parempi.

Ei, vaan kysymys on siitä, että gay-kansa on yleensä varsin tietoisia kuluttajia, he käyvät oman väen paikoissa, katsovat mitä ostavat eivätkä osta vain halvinta.
 
Niinhän sitä helposti luullaan, että asia on näin. Totuushan on kuitenkin se, että homojakin on niin monenlaisia, ihan tavallisia tallukoita ja sitten tätä elitistä porukkaa kuin ns. tavallisissa ihmisissä. Tän kaiken julkisuushömpän takia on ihmisille tullut sellainen ajatusmaailma, että homot olisivat jotenkin edellä kävijöitä ja jotenkin hirveän erilaisia ihmisiä. Pyh, se on pelkkä tabu.

Tässä Sonyn tapauksessa taas Sony pyrkii maksimoimaan homoartistien tuomat tuotot kohdistamalla näiden levyjen ja levy-yhtiön markkinoinnin sille vähemmistölle, johon nämä kyseiset artistit kuuluvat (tässä tapauksessa siis homoseksuaaliseen vähemmistöön). Ei se tarkoita kuitenkaan siis sitä, etteikö heterot voisi ostaa näitä levyjä vaan sitä, että heterot eivät ole SE segmentti (=kohderyhmä) jolle tuotetta pyritään pääsääntöisesti myymään.

Ja jos homous nähdään "nousevana trendinä" (lainaus yhdeltä homo-toimittajalta;), voidaan olettaa trenditietoisten heteroiden suosivan ainakin hetkellisesti tämän levy-yhtiön levyjä.
 
Tämä markkinointiajattelu on jo moneen kertaan tässä ketjussa jauhettu ja perusteltu, mielestäni pointti on selvä.
 
Paljon kiinnostavampaa on edelleen mielestäni se, että syrjiikö homojen levy-yhtiö heteroartisteja.
 
Jos siis levy-yhtiö valikoi artistinsa seksuaalisen suuntautumisen perusteella, se on kaikkea muuta kuin seksuaalisen tasa-arvon edistämistä. No kuka tässä tasa-arvosta on mitään puhunutkaan? Ei kai kukaan, mutta luulisi sen kuitenkin kiinnostavan homouttaan avoimesti julistavia ja yhteiskunnan hyväksymistä vaativia artisteja. Tai sitten olen ymmärtänyt kaiken väärin.

myytti.
 
???
 
Tuota levy-yhtiöajatusta jos vetäisi johonkin suuntaan, niin olihan mustillakin "omat" firmansa joskus. Niitä nyt ei vain julkisesti julistettu millään tavalla, ja ne palvelivat oman aikansa tarvetta ihan hyvin. Vieläkin monet vinyylikeräilijät katsovat minkä firman levy on kyseessä ja ostavat vaikka vaikka orkesteri olisi tuntematon, koska se firman logo kertoo jostain yhteisestä siinä musiikissa.
 
Juu näin oli. Niin kuin sanotkin, palvelivat aikanaan, kun mm. mustaa musiikkia ei muuten julkaistu. Ja nuo levymerkit olivatkin sen musiikin asialla. Mm. Fat Possum tuota historiaa ansiokaasti pitää yllä.