Laulaminen ›

Tahdoin vain kirjoittaa esiin sen, jonka olen pistänyt merkille - on todella hienoa, että muusikoiden.nettiin on alkanut eksymään soittamisensa, treenaamisensa ja esiintymisensä vakavasti ottavia suu-instrumentin soittajia. Eli siis näitä laulajia.. Itse olen seurannut muusikoiden.netiä vuodesta 2003, joista ensimmäiset pari vuotta meni vain lueskellessa kun ei tehnyt mieli ottaa osaa keskusteluun, jonka osanottajilla ei tuntunut olevan mitään annettavaa.
 
Keskustelun taso on noussut huimasti, ja asiallisille vastauksille, pohdinnoille, jutustelulle ja kyselylle on aina tilauksensa, ainakin mun suunnalta. Tervetuloa joukkoon vain, kaikki nekin jotka toistaiseksi ovat vain olleet nurkissa lymyämässä osallistumatta keskusteluun.
 
Niin, ja senkin olen pistänyt merkille, että tältä palstalta puuttuu "mitä kuuluu miten menee" "tuli pieru" -offtopicchattailyjutustelut. Uskallan esittää epäilyn, että se johtuisi siitä ettei vokalisteilla muutenkaan yleensä ole samanlaista yhteisöllisyyden meininkiä tai tarvetta/uskallusta siihen kuin mahdollisesti muilla instrumentalisteilla? Saa väittää vastaan!

Eihän tää laulupalsta peri vuotta sitten ollu lähellekkään niin suosittu, Q ny.

Todellakin! Mutta on mahtavaa, että täällä on nyt porukkaa joille laulaminen on enemmän kuin vain se nakki joka läsähti päälle jossain bänditreeneissä kun kukaan muu ei siihen suostunut.. ;)

Olen seurannut tätä palstaa jonkin aikaa, mutten aluksi kirjautunut. Sitten houkutus kasvoi liian isoksi, koska aihepiiri on kuitenkin se, minkä ympärillä itsekin pyörii päivittäin. Hyvin mielenkiintoisia keskusteluja, joskin täytyy tällaisena konservatiivisena klasarilaulajana sanoa, että nuo rääkymisketjut kauhistuttavat... :D
 
Mukava vaihtaa ajatuksia, vaikka ne välillä eroavatkin. Tähän törmää laulussa niin "klassinen vs. kevyt" ja toisaalta klassisen laulun sisälläkin on mitä kummallisimpia koulukuntia, jotka tappelevat keskenään siitä, mikä on se oikea tapa laulaa. Minusta on mukava vertailla täällä kokemuksia hyvässä hengessä.

Mukava vaihtaa ajatuksia, vaikka ne välillä eroavatkin. Tähän törmää laulussa niin "klassinen vs. kevyt" ja toisaalta klassisen laulun sisälläkin on mitä kummallisimpia koulukuntia, jotka tappelevat keskenään siitä, mikä on se oikea tapa laulaa. Minusta on mukava vertailla täällä kokemuksia hyvässä hengessä.
 
Totta!
Itse olen taas ihan vannoutunut rytmimusiikin laulaja, mutta klassinenkin kiinnostaa ja taustaakin sen parista löytyy jostain historian varjoista. Mua kyllä kiinnostaa ihan kaikki ihmiskehoa instrumenttina käyttämiseen liittyvä, ei pelkkä tietynlainen ääntely. Oma kiinnostus ja toisaalta kokeilunhaluinen mieli ovat vieneet tekemään ja kokeilemaan mitä erilaisimpia asioita.. musiikkimakukin on niin laaja, ettei sekään oikein rajaa sitä mikä on sopivaa ja mitä ei. :D

Jossain vaiheessa kävi mielessäni perustaa "myytinsärkemisketju", johon kasattaisiin kaikki oudoimmat ja virheellisimmät käsitykset laulamisesta tyyliin: "laulu syntyy palleaa puristamalla" tai "kahvin juominen kesken keikkaa parantaa ääntä" tms. ja korjattaisiin käsitykset. Tuntuu, että sellaisia outoja myyttejä laulamisesta on yllättävän paljon liikkeellä. Sitten toisaalta tajusin oman kapasiteettini - vaikka tiedän asioita, en ainakaan omasta mielestäni tiedä vielä tarpeeksi :D, joten ketju jäi perustamatta...

Ei ollenkaan huono ajatus. Tee ihmeessä, ties vaikka siinä olisi jopa syytä FAQ:iin.
 
IMHO täällä ei tarvitse olla alan ammattilainen/asiantuntija/muuten vaan maailman paras tyyppi keskustellakseen asioista. Tällaiset palstat ovat juurikin tiedonvaihtoa ja juttelemista varten. Sitä varten että vaihdetaan mielipiteitä ja ihmetellään toisten näkemyksiä.. ja toisaalta mietitään mihinkäs ne omat jutut nyt pohjaavatkaan.

Ja eikös musiikin oppiminen, ole juuri sitä, kuinka koko ajan oppii enemmän tietämään kuinka vähän osaakaan..? :)

Ja eikös musiikin oppiminen, ole juuri sitä, kuinka koko ajan oppii enemmän tietämään kuinka vähän osaakaan..? :)
 
Niinpä, tieto jos mikä luo tuskaa.

Tällaiset palstat ovat juurikin tiedonvaihtoa ja juttelemista varten. Sitä varten että vaihdetaan mielipiteitä ja ihmetellään toisten näkemyksiä..
 
Aivan, ja tähän lisään vielä sen, että laulupedagogiset taidot kehittyy huimasti. Kun osallistuu keskusteluun, on pakko saada omatkin näkemykset kristallinkirkkaiksi ensin omassa päässään ja sen jälkeen joutuu vielä miettimään kuinka ne asiat toisille selittää... etenkin kun ei voi näyttää malliksi. Joitakin asioita ei ole tullut edes ajatelleeksi, ennen kuin joku täällä ottaa ne puheeksi. Ihan näihin samoihin ongelmiin ja asioihin mitä ihmiset täällä kyselee, törmää jatkuvasti myös oppilaiden kanssa ja mahdollisesti omankin äänensä kanssa...
 
Minä myös olen rytmimusiikin edustaja, mutta ei klassisen tietämyskään pahitteeksi ole, nimittäin osa klassisista laulajista tekee jossain vaiheessa syrjähyppyjä tai jopa loikan kevyen puolelle, ja jos tällainen henkilö tulee oppilaaksi (joskus mulle on näin tilapäisesti käynytkin), on pakko osata selittää ja havainnollistaa erot ja yhtäläisyydet. Molempia on.
 
Että antaa tulla tekstiä vaan jatkossakin, kaikki ihmisääneen liittyvä kiinnostaa oli tyyli mikä tahansa!

Aivan, ja tähän lisään vielä sen, että laulupedagogiset taidot kehittyy huimasti. Kun osallistuu keskusteluun, on pakko saada omatkin näkemykset kristallinkirkkaiksi ensin omassa päässään ja sen jälkeen joutuu vielä miettimään kuinka ne asiat toisille selittää... etenkin kun ei voi näyttää malliksi. Joitakin asioita ei ole tullut edes ajatelleeksi, ennen kuin joku täällä ottaa ne puheeksi. Ihan näihin samoihin ongelmiin ja asioihin mitä ihmiset täällä kyselee, törmää jatkuvasti myös oppilaiden kanssa ja mahdollisesti omankin äänensä kanssa...
 
Tämä asia on kyllä mullekin tärkeä. En vielä ole kouluttautumassa laulunopettajaksi, mutta mitä enemmän mulla on aikaa kulunut musiikin parissa, sitä enemmän mua on alkanut kiinnostaa nimenomaan kevyen musiikin suomalaisten laulunopetusmetodien kehittäminen eteenpäin. Hoidan ensin ton perustutkinnon alta pois, kun puuhaa tuntuu muutenkin parhaillaan riittävän ja mietin sitten tulevaisuutta. Varsinaisesti pelkäksi opettajaksi jämähtäminen mua ei kyllä kiinnosta, mutta mm. kevyen musiikin lauluoppaita on tehty/käännetty suomeksi tosi vähän. Muutenkin asenteissa kärjistetysti todellakin olisi muuttamista.. niin laulajilla itsellään kuin ympärillä oleville ihmisilläkin (mm.bänditoverit)
 
Onko kukaan muu muuten tutustunut Berit Kullbergin Sing it! -kirjaan? Loistava opus, ruotsiksi (, joka saattaa joidenkin asennevammaisten innostusta laimentaa). En tajua miksei esim. em kirjaa ole käännetty suomeksi? Hyviä kevyen musiikin laulukirjoja kyllä löytyy, mutta toi erityisesti on tehty skandinaavista mielenlaatua ja pop-musiikkia ajatellen. Siinä myös painotetaan paljon sitä, että mitä tahansa voi saavuttaa harjoittelemalla. Komppi-cd:lle on hyvin valittu biisejä, joita aloittelijakin voi vetää fiilistellen ja pidemmällekin ehtinyt pääsee haastamaan itsensä. Lisäksi mukana tulevalla komppi-cd:llä on ihan ok:t taustat.. varsinkin ne gospel-biisit joissa on pelkkä piano. En nyt muista kuka kosketinsoittaja siinä komppilevyllä soittaa, mutta hyvää settiä.
 
Edit: Lisäyksenä vielä edelliseen, että kirja on tarkoituksellisesti aika ohut. Asiapitoisuus on kuitenkin sellaista, että harva noihin juttuihin perehtymätön omaksuu niitä suoraan.

tältä palstalta puuttuu "mitä kuuluu miten menee" "tuli pieru" -offtopicchattailyjutustelut.
 
Dadailun ja perseilyn puuttuminen on laulupalstan parhautta. Joskus tekis mieli kasata käydyistä keskusteluista jokin FAQ.

Dadailun ja perseilyn puuttuminen on laulupalstan parhautta. Joskus tekis mieli kasata käydyistä keskusteluista jokin FAQ.
 
Esim. Bassopalstan dadasta? ;)
 
..ja kyllähän täältä olisikin syytä kasailla FAQ:ja koska aihetta riittäisi. Miten FAQ:in tekeminen käytännössä menee? Onko tällä palstalla ylläpitäjää joka tekee sen? Vai vain m-netin ylläpito?
 
Joo, kyllä mäkin arvostan sitä että täältä puuttuu ärsyttävä viisastelu, jota yleensä harrastavat ne joilla ei ole mitään sanottavaa. :D

Niin, ja senkin olen pistänyt merkille, että tältä palstalta puuttuu "mitä kuuluu miten menee" "tuli pieru" -offtopicchattailyjutustelut.
 
Hmm.. Suoraan sanoen oon itekki kaivannu tänne tällasta ketjua, mutta on tuntunu että täällä laulupuolella pysytään niin tiukasti asialinjalla, etten oo uskaltanu =) Saat plussan keskustelunavauksesta =)
 
Uskallan esittää epäilyn, että se johtuisi siitä ettei vokalisteilla muutenkaan yleensä ole samanlaista yhteisöllisyyden meininkiä tai tarvetta/uskallusta siihen kuin mahdollisesti muilla instrumentalisteilla? Saa väittää vastaan!
 
Mie kyllä tykkään tämmösistä ajatustenvaihosta, mutta ehkä se on sitä että ite kokee olevansa aika ameeba-tasolla laulun suhteen, niin tuntuu ettei viitti alkaa tasa-arvosesti keskusteleen ammattilaisten kans (varsinki ku oon ite aivan ylikriittinen oman laulun suhteen)
..sinänsä huvittavaa, ku soittojutuissa voin ihan pokkana väittää vastaan esim. kymmeniä vuosia opettaneelle opettajalle - olin sitten oikeassa tai en. Mutta vaikken ole soitossakaan ammattilaistasolla, en oo ite sen suhteen niin ylitarkka enkä masennu siitä että toiset on niin paljon parempia ku mie ite, ja kokeileminen ja uskallus on helpompaa. Mun mielestä on omituista, että sitten laulussa törmää tuommoseen "en osaa, oon huono" -ilmiöön. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai oonko ainoa..??

Hmm.. Suoraan sanoen oon itekki kaivannu tänne tällasta ketjua, mutta on tuntunu että täällä laulupuolella pysytään niin tiukasti asialinjalla, etten oo uskaltanu =) Saat plussan keskustelunavauksesta =)
 
hehhe. joo. No, asialinjalla pysytään sen takia kun kukaan ei uskalla temmeltää! Itse kaipaan myös sitä meininkiä enemmän laulajienkin keskuuteen, jota on helppo nähdä vaikkapa bändi-instrumenttien soittajille.. Levotonta jammailua ja läpänheittämistä, vinkkien vaihtamista ja toisaalta myös toisten vilpitöntä kannustamista.
 

 
Mie kyllä tykkään tämmösistä ajatustenvaihosta, mutta ehkä se on sitä että ite kokee olevansa aika ameeba-tasolla laulun suhteen, niin tuntuu ettei viitti alkaa tasa-arvosesti keskusteleen ammattilaisten kans (varsinki ku oon ite aivan ylikriittinen oman laulun suhteen)
 
Iiik. Tuskinpa täällä on yhtään tyyppiä jotka pitävät itseään "kovan luokan ammattilaisena" ja enemmän oikeutettuna antamaan neuvoja kuin muut? Jos on, niin sellaista en ole ainakaan huomannut. Mutta itsestäni olen huomannut sen, että keskustelen mielelläni niistäkin asioista jotka eivät välttämättä ole itselle ajankohtaisia tai muuten vain läheisiä ihan siksi, että tulisi tosiaan pohdittua ja huomioitua erilaisia lähestymistapoja. Laulaminen on niin henkilökohtaista kun jokaisella on uniikki instrumentti.
 
..sinänsä huvittavaa, ku soittojutuissa voin ihan pokkana väittää vastaan esim. kymmeniä vuosia opettaneelle opettajalle - olin sitten oikeassa tai en. Mutta vaikken ole soitossakaan ammattilaistasolla, en oo ite sen suhteen niin ylitarkka enkä masennu siitä että toiset on niin paljon parempia ku mie ite, ja kokeileminen ja uskallus on helpompaa. Mun mielestä on omituista, että sitten laulussa törmää tuommoseen "en osaa, oon huono" -ilmiöön. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai oonko ainoa..??
 
Et. :D
 
Enkä usko että me ollaan kaksistaankaan tässä jutussa. Olen myös huomannut sen, että kuitenkaan en mielelläni kommentoi kenenkään laulamista. Tapa on ilmeisesti jäänyt jostain esihistoriasta.. kiusallisista tilanteista, joita jostain syystä etenkin kilpailun- ja huomionhaluiset laulajat ovat taitavia järjestämään.
 
Sinänsä harmi, koska avoin palautteenanto- ja vastaanottokyky ovat mittaamattoman arvokkaita taitoja ihan miten päin vain.

Aivan, ja tähän lisään vielä sen, että laulupedagogiset taidot kehittyy huimasti. Kun osallistuu keskusteluun, on pakko saada omatkin näkemykset kristallinkirkkaiksi ensin omassa päässään ja sen jälkeen joutuu vielä miettimään kuinka ne asiat toisille selittää... etenkin kun ei voi näyttää malliksi.
 
Tämä on muuten erittäin totta. On äärettömän vaikeaa selittää itessään tapahtuvia asioita varsinki silloin, ku ei tiedä termistöä tai että miten asian ilmaisis että muutki sen ymmärtäis. Mulla kun on tapana elehtiä paljon eikä asioiden selittäminen ole aina sitä maailman loogisinta.. mutta täällä on kyllä oppinu sitäki valtavasti.
 
Mulla on myöski semmonen tilanne, että oon ajautunu "kuoronjohtajaksi" (siitä kuorosta löytyy kisätietoa tuolta kipuosastolta), ku opiskelen musiikkia ja nykyään nimenomaan laulua, mutta varsinki siksi että oon soittanu vuosia erilaisissa puhallinkokoonpanoissa, joten äänissä soitto, balanssi ym jutut on aika hyvin hanskassa (oon semmosia ryhmiä vetänykki.. ja hyvin paljon sitä sointipolitiikkaa ym voi siirtää lauluunki). Ja lisäksi artikulaatio, lauluasento ymv on semmosia mistä sanon paljon. Täältä on saanu sitten siihen ite laulutekniikkaan paljon mietittävää, ja monia käytännön neuvoja mistä voin vihjata kanssalaulajille.
 
Toki kaikki tietävät ettei mulla oo esim pätevyyttä opettaa mitään laulujuttuja, mutta kun lähes kaikki ovat ensimmäistä kertaa laulamassa minkäännäköisessä ryhmässä, niin ovat kyllä kovasti kyselemässä ja ovat monesti sanoneet että on mukavaa kun jokukaan sanoo mitään mitä voi miettiä omassa laulussa, tai minkälaisilla asioilla voi parantaa omaa laulutekniikkaa. Se sitten innostaa itteä ottamaan asioista selvää, ja oon mm. kyselly valtavasti omalta laulunopeltani asioita mistä voisin kuorolaisten kanssa keskustella ja tehdä. Ja palaute on kyllä ollut koko ajan positiivista. Se on valtavan mukavaa!!

Mun mielestä on omituista, että sitten laulussa törmää tuommoseen "en osaa, oon huono" -ilmiöön. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai oonko ainoa..??
 
Laulaminen on niin eri asia kuin instrumentin soitto, koska laulu = sinä itse. Minä olen ainakin täräyttänyt kunnon riitasoinnut pianolla ja huutanut painokelvottomia lauseita pianolle, koska se on niin p***a, että sen takia en osaa soittaa. Pianon vikahan se on. :) Mutta laulu on sinussa, ja jos se on peetä, niin se kritiikki kohdistuu automaattisesti sinuun itseesi...
 
Lisäksi laulajat ovat armottomia toisilleen, samoin kuin yleisö voi olla laulajalle, ja ääniä arvostellaan. On vaikeata suhtautua neutraalisti, jos joku sanoo, että "mä en tykkää sun äänestä". Harvemmin sanotaan, että "mä en tykkää sun viulun äänestä". Ääni on jokaisen oma, persoonallinen tunnus, ja se tekee laulamisesta erityisen herkkää ja haavoittuvaista.

Olen myös huomannut sen, että kuitenkaan en mielelläni kommentoi kenenkään laulamista. Tapa on ilmeisesti jäänyt jostain esihistoriasta.. kiusallisista tilanteista, joita jostain syystä etenkin kilpailun- ja huomionhaluiset laulajat ovat taitavia järjestämään.
 
Joo, harvoin alan arvosteleen kenenkään laulua, sillä mun mielestä jo se, että kehtaa mennä julkisesti laulamaan, on hatunnoston arvonen asia. Siinä joutuu syyniin niin monelta eri kantilta, ja lauluääni on vain yks kohde.
 
Ja jotenki tuntuu, että jos mie sanon jollekulle että jokin asia vaatii parantamista, niin minun on ihan välttämätöntä sanoa vastaavasti jotain mikä on mun mielestä hyvää. Tai ite asiassa olen opetellu sen tavan ihan tarkotuksella. Eli että se tyyppi tietäis osaavansa edes jotaki. Ei nimittäin ole ketään joka ei osais mitään! Ja mun mielestä on sitten vain reilua kertoa niitä hyviäki asioita, se antaa voimaa korjata vikoja/heikkoja puolia, kun tietää että jokin asia myös toimii jo. Harmi vain ku mie ite en saa minkäänlaista kritiikkiä, jos en ite sitä tivaa.. en positiivista enkä negatiivista.

Kritiikittömyys on pahinta mitä tiedän. Jos en saa mitään palautetta, tulee kaikkia kauhuskenaarioita mieleen "entä jos olenkin mennyt ihan väärään suuntaan ja kukaan ei kehtaa sanoa mitään" :D. Palaute on tärkeätä, ja aina yksi hyvä juttu per yksi huono. Ehkä vielä siinä järjestyksessäkin, että ensin hyvät asiat.
 
Olen huomannut, että jos olen nauhoittanut keikan, en pysty kuuntelemaan sitä heti keikan jälkeen, koska silloin olen niin "auki", että siitä ei seuraa mitään muuta kuin järjetöntä itsekritiikkiä. Parin päivän kuluttua voi jo kuunnella, ja silloin pystyn suhtautumaan objektiivisemmin asioihin.