Kitarat: soittaminen ›

Herra Friedman vie tässä sanat suustani, juuri samoin itse ajattelen kitaran soitosta. Varsinkin tuo viimeinen lause on erittäin hyvin sanottu siellä takana. Mielenkiintoista että näin sanoo jannu, joka tunnetaan aika laajalti loistavien teknisten taitojensa puolesta. Tosin Mekakuolon loppuaikoinahan Friedman jo keskittyi enemmän kokeellisiin soundeihin ja yksinkertaisempiin asioihin. Mitäs mieltä muut ovat?
 
Kai se on sitten sitä 'kasvamista' tai halua muuttaa muuten ilmaisuaan (tai sitten ei jaksa enää särmätä soittoaan, niin keksii sitten tuollaisen selityksen,heh). No, joka tapauksessa Martyn uusi 'Music For Speeding' -CD on mielestäni mainio levy, jossa on just sitä Friedmania itseään: melodiaa, vauhtia, bendauksia (nam) jne. Suosittelen.

Kai se on sitten sitä 'kasvamista' tai halua muuttaa muuten ilmaisuaan (tai sitten ei jaksa enää särmätä soittoaan, niin keksii sitten tuollaisen selityksen,heh). No, joka tapauksessa Martyn uusi 'Music For Speeding' -CD on mielestäni mainio levy, jossa on just sitä Friedmania itseään: melodiaa, vauhtia, bendauksia (nam) jne. Suosittelen.
 
Itse oon sitä mieltä, ett se mikä Martystä tekee niin hyvän on just toi melodisuus. Onhan se toki tekninenkin, mutt mikä just erottaa sen tästä massasta, on toi edellämainittu tekijä. Melodisuus ja hyvät ideat ihan varmasti herättää paljon enemmän kiinnostusta, kun pelkästään jotkut universaalisen nopea/tekniset jutut...

Kyllä, ja mahtava kitarasaundi joka on tulosta hyvästä attackista ja bendeistä, sekä vibratosta. Se kaivaa niitä saundeja ilahduttavan kuuloisesti.
 
Asiaa varmaan auttaa Custom-Jacksonit jne.

Toi on oikeesti varmaan maailman paras biisi.
Siis ihan saatanan hyvä tää introsta lähtien, sitten se palm mute riffittely. On tullu kuunneltua kotona ja minidisciltä.
Oli pakko pistää soimaan.
 
Joskus 10 vuotta sitten tuli veljeltä napattua Rust in Peace CD lainaan ja tuli eka kertaa kuunneltua. Koko levy iski luonnollisesti aivan täysillä, mutta Tornadon kohdalla kävi niin että kuuntelin sitä ensimmäisen kerran jälkeen n. 7 tuntia putkeen. Tätä sattuu aina toisinaan eikä kappaleeseen voi yksinkertaisesti kyllästyä. Riffit ovat kyllä introsta lähtiin sen verta murhaavia, että pakko ottaa aina välillä kitara käteen ja soitella mukana.

Joskus 10 vuotta sitten tuli veljeltä napattua Rust in Peace CD lainaan ja tuli eka kertaa kuunneltua. Koko levy iski luonnollisesti aivan täysillä, mutta Tornadon kohdalla kävi niin että kuuntelin sitä ensimmäisen kerran jälkeen n. 7 tuntia putkeen. Tätä sattuu aina toisinaan eikä kappaleeseen voi yksinkertaisesti kyllästyä. Riffit ovat kyllä introsta lähtiin sen verta murhaavia, että pakko ottaa aina välillä kitara käteen ja soitella mukana.
 
Rust In Peace on kova levy, mutta mua on aina häirinnyt Dave Mustainen narinalaulu. Ja kysyisin, että mikä tekee Tornadon soolosta muka niin hyvän? Mun mielestä Hangar 18 soolot tai osa niistä on paljon hienomman kuulosia.

Joo, niin on mullakin. Ja top 20ssä mulla on ainakin 5 muutakin Friedmanin sooloa.
 
Ei ole kyllä mitään päätöntä hevitilutusta. Saatanan teknistä, silti niin melodista ja tarttuvaa sooloilua. Siihen ei kovin moni pysty. Ainakaan yhtä hyvin. Paitsi Kerry King ja Jeff Hanneman.
 
Kingin ja Hannemanin soolothan on just sitä päätöntä vingutusta. Enkä tarkoita tätä välttämättä mitenkään negatiivisessa mielessä.

Kingin ja Hannemanin soolothan on just sitä päätöntä vingutusta.
 
Ei kai?

Kingin ja Hannemanin soolothan on just sitä päätöntä vingutusta. Enkä tarkoita tätä välttämättä mitenkään negatiivisessa mielessä.
 
Olikohan kirjoittajalla mukana jonkun verran sarkasmia. ;)

Kingin ja Hannemanin soolothan on just sitä päätöntä vingutusta. Enkä tarkoita tätä välttämättä mitenkään negatiivisessa mielessä.
 
Myös Andreas Kisserin soolot ovat juuri tätä "päätöntä" vingutusta. Mutta vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä.

Ja kysyisin, että mikä tekee Tornadon soolosta muka niin hyvän? Mun mielestä Hangar 18 soolot tai osa niistä on paljon hienomman kuulosia.
 
Mikä tekee yleensäkkin jostain musiikista parempaa kuin toisesta tietyn kuulijan korvaan... ei sitä voi selittää sen enempää. Voihan sitä sanoa, että uskomaton meininki, riffit, melodiat, selkäytimessä tuntuva soolo, mutta eivät kaikki tunne samoin. Jos biisi toimii täydellisesti joka suhteessa niin silloin se toimii. Taidampas laittaa kyseisen kappaleen taas soimaan.

Myös Andreas Kisserin soolot ovat juuri tätä "päätöntä" vingutusta. Mutta vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä.
 
Täytyy muistaa, ett Megadethin musiikki poikkeaa aika paljon edellä mainittujen kitaristien bändien musasta ja tyylistä...vaikka heavystä onkin kysymys. Sepulturan ja Slayerin musa on kuitenkin aikalailla "suoraa paahtoa" ja sopii käy paremmin tollanen raivokas "ei niin moniulotteinen" lähestymistapa.
 
Muistan lukeneeni, ett Kerry King toimi väliaikaisena kitaristina Megadethissä sen alkuaikoina ja Mustainella oli tarkoitus pyytää tätä ihan vakinaiseksi kitaristiksi, mutt Kerry ei ollut innostunut Megadethin liian monimutkaisesta tyylistä.

Kerry King, Hanneman ja Andreas Kisser ovat ottaneet hieman, sanoisinko tunteikkaamman lähestymistavan kitaransoittoon kuin monet muut thrashtiluttajat. Siinä mielessä he ovat tehneet loistavaa työtä, ja heidän soittamansa matsku sopii aivan loistavasti heidän musiikkiinsa. Mielestäni heidän soitossaan välittyy hyvin tunnetiloja, aivan kuin kunnon kitaroinnissa pitäisikin.
 
EDIT: vahvistan Kepin King-tarinan.

Olikohan kirjoittajalla mukana jonkun verran sarkasmia. ;)
 
Emmä nähny hymiöö missään! Heh.