Rock, pop, alternative ›

Torista on jo aikaisemmin tehty kirjoitusta, mutta kirjoitan ihan nyt uutena kirjoituksena.
 
Tori Amos, ylisanoja ei tahdo tämän naisen kanssa löytää. Kun pystyy yhdistämään marginaalisen ja valtavirran samaan pakettiin, niin siitä syntyy jotain ällistyttävää. Vaikka hetkittäin mukana erittäinkin vaikeita elementtejä, niin ne avautuu, kun suhteessa on niin paljon myös helppoja juttuja. Ja se ääni, en ole kertaakaan kuullut, että Tori olisi missään livevedossa laulanut epävireisesti tai huonosti.
 
Nyt vetäsen jokaisesta (virallisesta) levystä kommentit:
 
LITTLE EARTHQUAKES :
 
Moni ylistää tätä Torin parhaimmaksi levyksi. Ehkä siksi, että tämä oli ensimmäinen tai sitten tämä on todella niin hyvä. Minun mittapuulla tämä on hyvä Tori levy, mutta ei missään nimessä vahvin. Levyn kipaleet ehkä vielä hiukan "raakoja", toki siinä tämän voimavarakin voi olla. Tunnetta löytyy niin kuin aina ja upeita kipaleita. Bändi jauhaa monessa kipaleessa ja minun mielestä se ehkä onkin tämän suurin ongelma, sillä laulut eivät ole niinkään bändikipaleita kuin esimerkiksi uudemmilla levyillä. Levyn tähtihetkiä: Crucifify, Silent all these years, Winter
 
Levyn henkilökohtaisuus tekee tästä hyvän kokonaisuuden, ei ehkä niinkään jumalattoman vahvat biisit.
 
UNDER THE PINK:
 
Minusta jo huomattavasti vahvempi kuin debyyttinsä. Tunnelma alkaa hetkittäin hipomaan psykoottisuutta ja tekstit ovat hyvin seksuaalisesti latautuneita. Jotenkin tällä levyllä Tori on äärimmäisen sisällä näissä kappaleissa. Piano biisit erinomaisia ja tällä levyllä myös muutamia kipaleita, jotka saattavat öisin pelottaa, jos niitä yksin kuuntelee. Cornflake girl Torille varmasti tärkeä biisi, koska taitaa edelleen edustaa hänen suosituinta kipaletta noin radiosoitollisesti. Minulle edustaa vain yhtä hienoa kappaletta hänen kipaleittensa joukossa. Levyn tähtihetkiä: Icicle, Pretty good year, Cloud on my tongue
 
Kertoo kai jotain Torin tuotannosta, sillä tämäkään levy ei minun mielestä ole Torin top3 levyjä, vaikka huikea onkin.
 
BOYS FOR PELE:
 
No sitten tapahtuukin. Tori julkaisee kaikkien aikojen upeimman levyn kaikilla mitta asteikoilla. Tämä oli se levy, joka muutti minun musiikkimaun ylösalaisin. Tätä ennen oli tullut kuunneltua kaikkea missä kertosäe räjähtää käsiin, kunnes tajusin, ettei sen välttämättä tarvitse mennä niin. Levyn kannet ovat upeat, sisältö viimeisen päälle ja taas se ääni. Ja huomattavaa tällä levyllä on, että nimenomaan sävellykset ovat äärimmäisen moniuloitteisia ja raskaita, mutta silti kokonaisuus on toteutettu lähinnä vain pianolla ja laululla. Rohkeaa ja tämän yleensä tajuaa vasta reilumman kuuntelun jälkeen. Ehdottomasti Torin uran paras levy ja muutenkin paras. Levyn tähtihetkiä: Father lucifer, Mr zebra, Marianne yms..
 
Jos joku haluaa merkittävän levyn hyllylleen, niin kannattaa ainakin tämä olla siellä.
 
FROM THE CHOIRGIRL HOTEL:
 
Ensimmäinen Tori levy mihin tutustuin. Armeija aikoihin Hämeenlinnan kirjastosta nappasin ihan kansien takia ja mietin, että mikäköhän tämä on. Kuin hypnoosissa kuuntelin tämän läpi ja mun musiikillinen laukeaminen oli kai sillä hetkellä valmis=). Tori koki tämän levyn aikoihin keskenmenon ja se säteilee biisien tunnelmissa ja teksteissä. Tältä levyltä ei juuti heikkoa kipaletta löydy, silti ei minulle kumminkaan aivan niin merkittävä levy kuin Pele. Levyn tähtihetkiä: Spark, northern lad, playboy mommy
 
Tämä levy vei Toria jo kohti sähköisempää ja elektronisempaa tuotantoa.
 
TO VENUS AND BACK:
 
Ei saatana..oli eka ajatus, ja toka ja kolmas ja edelleenkin. Mitä tapahtui sille mahtavalle biisin tekijälle joka teki upeita sävellyksiä. Ehdottomasti Torin uran heikoin esitys ja ehkä jopa ainoa oikeasti heikko suoritus. Sisältää yhden klassikon ja muutaman ihan jees kipaleen. Toki live-levy on mahtava ja sieltä löytyvä Purple people häikäisevä. Mutta arvioidessa pelkkää studiokiekkoa, niin ei vieläkään oikein ole päässyt sisään tähän tuotokseen. levyn "tähtihetkiä": Bliss, Concertina, 1000 oceans (Suurenmoinen kipale)
 
livelevyltä tähtihetkiä:
 
Cooling ja Purple people
 
STRANGE LITTLE GIRLS:
 
Mieletön idea tehdä miesartistien kipaleista coverlevy ja täysin taas omalla tyylillä. Löytyy Eminemiä, Slayeria yms.. Tämä levy cover meiningistä huolimatta nosti uskon toriin ja näitä kipaleita helposti pitää hänen ominaan, sillä niin paljon taas omaa kättä on laitettu mukaan. Jos joku tähän pystyy, niin se on Tori.
 
Levyn tähtihetkiä: Enjoy the silence, Time, I dont like a mondays
 
viimeiseksi mainittu kipale on minun mielestä Torin kaikkien aikojen cover veto!!
 
SCARLET WALKS:
 
Yllättävää kyllä, nostan tämän ehkä jopa Torin top 3 levyksi. Alkuksi petyin, mutta pääsyäni eroon aluksi kovasti häirinneestä bändin liika linjakkuudesta joka kuulosti korviin hirveän monotoniselta, ihastuin levyyn. Levy täynnä upeita kipaleita ja ei ehkä enää kovin omaperäistä, mutta täytyy muistaa että tämäkin nainen vanhenee ja ehkä hän haluaa uran keskivaiheilla tehdä jo tyylikkäästi seestynyttä musiikkia. Toki ehkä liian monta kipaletta tämä sisältää, mutta muutaman todellisen Tori klassikon. Jos haluaa tutustua Toriin, eikä ole kuullut mitään levyä, niin tämä on ainakin helppo levy tutustua ja paljon järkevämpi vaihtoehto kuin Torin kokoelma jossa on ainoastaan otettu ne Torin "helpoimmat" kipaleet mukaan. Levyn tähtihetkiä: A sorta fairytale, I cant see New York, Gold dust (Helmi!!)
 
Suosittelen jokaiselle
 
TALES OF A LIBERIAN:
 
Tämän kuunneltuaan ja jos Toriin ei ole tutustunut voi saada hyvinkin erilaisen kuvan. Tori on oikeasti paljon enemmän kuin tämä. En olisi puoliakaan tämän levyn kipaleista ottanut mukaan. Hienoja kipaleita toki, mutta minun mielestä juuri niitä kipaleita, jotka on laitettu levylle ainoastaan luomaan tunnelmaa, eikä niinkään yksittäisinäö hienoina kipaleina. Ja levyllä julkaistut uudet kipaleet eivät kovinkaan merkittäviä.
 
Ei Torilla juuri huonoja kipaleita ole, mutta kun kokoelmaa tehdään, niin olisi hienoa, että siinä olisi oikeasti hienoimmat kipaleet. Toki tämä on taas niitä makuasioita.
 
WELCOME TO SUNNY FLORIDA (cd ep/dvd)
 
Dvd on upea, mutta arvostellaan nyt lähinnä tuota eepeetä. Tunnelmaltaan melko vaikea, mutta minun mielestä oikein hyvä. Yksittäisinä biiseinä erottuu lähinnä ainoastaan ensimmäinen Ruby through the looking-glass, mutta kokonaisuudessaan eepeen tunnelma merkitsee minulle tässä tapauksessa enemmän kuin yksittäiset kipaleet. Ei tämä ihoa nosta kananlihalle, mutta tuttuun tapaan tyylikästä. Levyn tähtihetki jo siis mainittu: through the looking-glass
 
BEEKEEPER:
 
Äärimmäisen kaunis levy. Tietyllä tapaa Tori kahdella viimeisellä levyllä on jo liikaa toistanut itseään, mutta voi veljet, kyllä tämä näinen aina vaan tekee hienoja kipaleita. Toki varmasti johtuu itsestänikin, sillä onhan luonnollista, että vaikka kuinka upeita levyjä nyt tekisi, niin aina se ensimmäinen kolahtanut levy on joka artistin kohdalla yleensä se ykkönen. En missään nimessä tätä lähtisi välityöksi haukkumaan, niin kuin jotkut pahasuopeiset ihmiset ovat tehneet, sillä onhan tämä tavallaan helppo levy, mutta jokatapauksessa ei missään nimessä purkkaa. Kyllä tätä kuunnella täytyy. Tori on aina vaan jumala musiikin suhteen ja antaa hänen tehdä mitä itse tahtoo. Hänhän sen parhaiten tietää. Levyn tähti hetkiä: The Power of orange snickers, parasol, Orginal sinsuality
 
eli jos nopean yhteenvedon tekee ja jokaisesta levystä ottaa nuo minun mielestä "3 parasta kipaletta, olisi mun kokoelma levy tämän näköinen jos ei ajatella kaupallisilla lähtökohdilla. Toki lista on sen takia vääristynyt, että olen ottanut joka levyltä kolme parasta ja joltain levyltä kuuluisi ehdottomasti huomioida enemmänkin kipaleita ja esimerkiksi venus and back levyltä ei tarvitsisi mainita kuin yksi.
 
HUOM: Monilla Torin sinkuilla on vähintäänkin levy tasoisia kipaleita, mutta nyt huomioin vaan levyjen biisit.
 
-Crucifify
-Silent all these years
-Winter
-Icicle
-Pretty good year
-Cloud on my tongue
-Father lucifer
-Mr zebra
-Marianne
-Spark
-northern lad
-playboy mommy
-Bliss
-Concertina
-1000 oceans
-Cooling
-Purple people
-Enjoy the silence
-Time
-I dont like a mondays
- A sorta fairytale
-I cant see New York
-Gold dust
-through the looking-glass
-The Power of orange snickers
-parasol
-Orginal sinsuality
 
Tästä järkälemäisestä listasta jos pitäisi vielä valita täysin fiilis pohjalta omat suosikit ne olisi nämä( ei järjestyksessä):
 
Marianne
Northern lad
Puple people
Gold dust
The power of orange snickers
 
Kiitos Torille ja jatkakoon rauhassa työtäänsä.