Yleistä keskustelua musiikista ›

Ajattelin aloittaa tällaisen turinan vinyyleistä ja miksi ei myös CD:istä, mutta menempäs asiaan. Eli, mikä riivaa kun löydän itseni viikottain uusi äänite soittimessani? Aina kun tulee lähdettyä kaupungille ajaudun johonkin kaupungin harvoista levykaupoista ja useasti mukaan lähtee yksi tai useampi teos kasvattamaan suppeaa kokoelmaani.
Alituinen nälkä äänitteisiin, niin varsinaisiin julkaisuihin, kuin demonauhoihinkin, alkaa rasittamaan jossain vaiheessa kukkaroakin. Eräänä päivänä ajattelinkin, että minkä vuoksi tulee ostettua levyjä joita en edes kuuntele kovin usein. Onko levy tullut tärkeämmäksi ja itse musiikki on vain toisarvoista?
Ja kun olen saanut hankittua jonkun mahtavan teoksen, puhdistan sen, soitan kerran läpi ja laitan hyllyyn muiden joukkoon. Ja joskus puolen vuoden päästä kun taas kuuntelen sitä, muistan milloin ostin sen ja milloin kuuntelin sitä viimeksi. Omituista.
 
Tarkoituksenani oli vain hertättää keskustelua, mutta tulipahan vuodatettua. Oikestaan tuntuu paremmalta. Voisin vaikka huomenna lähteä kiertämään taas levykauppoja. :)

Onko levy tullut tärkeämmäksi ja itse musiikki on vain toisarvoista?
 
Olen miettinyt ihan samaa. Nykyään kun en ainakaan itse kuuntele ostamiani levyjä läheskään yhtä puhki kuin ennen, mistä seurauksena -> en opi tuntemaan levyjä yhtä hyvin, en osaa lyriikoita ulkoa tms. -> musiikista ei muodostu minulle yhtä rakasta kuin ennen. Poikkeuksiakin toki on, mutta sääli sinänsä.

Olen miettinyt ihan samaa. Nykyään kun en ainakaan itse kuuntele ostamiani levyjä läheskään yhtä puhki kuin ennen, mistä seurauksena -> en opi tuntemaan levyjä yhtä hyvin, en osaa lyriikoita ulkoa tms. -> musiikista ei muodostu minulle yhtä rakasta kuin ennen. Poikkeuksiakin toki on, mutta sääli sinänsä.
 
Ei kai kaiken musiikin tarkoitus ole se, että sen oppii ulkoa ja levyt kuluu puhki...
 
Osa levyistä kuuluu ainakin mulla kokoelmaan, elikkä jonkun bändin kaikki levyt tulee olla, vaikka joitain ei tule juurikaan kuunneltua.
 
Harrastus...

Eräänä päivänä ajattelinkin, että minkä vuoksi tulee ostettua levyjä joita en edes kuuntele kovin usein. Onko levy tullut tärkeämmäksi ja itse musiikki on vain toisarvoista?
Ja kun olen saanut hankittua jonkun mahtavan teoksen, puhdistan sen, soitan kerran läpi ja laitan hyllyyn muiden joukkoon.
 
Joskus harrastin keräilyä ihan pelkän keräilynkin vuoksi ja onneksi olen päässyt siitä eroon. Kukkaron päälle käyvä harrastus totta tosiaan. Tuleehan sitä nykyäänkin ostettua kaikenlaista, jota ei välttämättä tule juurikaan kuunneltua, jos halvalla saattuu saamaan mutta ei pelkästään sen takia, että kyseinen levy olisi "kiva omistaa" (tjsp).

Osa levyistä kuuluu ainakin mulla kokoelmaan, elikkä jonkun bändin kaikki levyt tulee olla, vaikka joitain ei tule juurikaan kuunneltua.
 
Harrastus...
 
Mulla se on kyllä hyvin pitkälti sama juttu, että sen tietyn orkesterin levyt on oltava. Ja joidenkin bändien kohdalla määrä vain lisääntyy. ;)

Olen miettinyt ihan samaa. Nykyään kun en ainakaan itse kuuntele ostamiani levyjä läheskään yhtä puhki kuin ennen, mistä seurauksena -> en opi tuntemaan levyjä yhtä hyvin, en osaa lyriikoita ulkoa tms. -> musiikista ei muodostu minulle yhtä rakasta kuin ennen. Poikkeuksiakin toki on, mutta sääli sinänsä.
 
Sama täällä, vaikka vanhat lempibändit duunaa uusia levyjä niin eipä niitä silti tule samalla tavalla kulutettua kyllästymiseen asti. Veikkaisin että suurin syy on se että kun mun stereot kiinni koneessa ja rippaan aina hyvät biisit ostamiltani levyiltä mp3-hakemistoon. Winamp pauhaa kokoajan =P
 
Ei tuu silleen alusta loppuun kuunneltua oikeestaan koskaan mitään levyä ja kun mp3-listalla ei ole niitä levyjen "huonoja biisejä" niin jää paljon kuulemattakin.

Mutta levyistä saa paljon, paljon enemmän irti sitten kun on kuunnellut niitä sen verran, että ymmärtää niitä ja rakastuu niihin.
 
Itse taas tykkään löytää levyiltä juttuja uudelleen ja uudelleen. Jos kuntelen samaa levyä "liian" paljon, kyllästyn siihen vaikka se olisi kuinka hyvä, opin ne kaikki kivat jutut ulkoa siitä. Kun se homehtuu taas hyllyssäni vaikkapa vuoden on siitä taas iloa kun pääsee liiat yksityiskohdat unohtumaan ja voi taas löytää juttuja siitä.
Eli tästä johtuen uusŽdet levyt käyvät levarissa muutaman kerran ja menevät hyllyyn vähäksi aikaa, josta niitä on mukava sitten löytää jonkin ajan päästä.
 
Ja kyllä jotain levyjä tulee ostettua ihan vaan omistamisen vuoksi. Tällä hetkellä tulee ostettua vinyyliversioita levyistä jotaka cd:nä jo löytyvät hyllystä. Yritä siirtyä kokonaan mustaankultaan.
 
Muuten, kuittaileeko kaverit teille levyharrastuksesta. Mä kuulen aika usein kommentteja tyyliin "jaha, taas levypussi kainalossa", "kaupungille? Näh, sä jämähdät johonkin levydivariin taas", "montas tänään ostit?"
 
Toisaalta itsetuntoa kyllä hivelee kun saa kehuja "hämmästyttävästä" levyhyllystä ja kaverit kyselee vinkkejä levyistä. Jotkut jopa soittelee levykaupasta "hei, tääl on tää... kantsiiks ostaa?"

tavallaan tää on mun mielestä vähän kaksipiippuinen juttu. toisaalta jotkut levyt jäävät ehkä liiankin vähälle huomiolle, toisaalta näkemys laajenee - muistan kun pikkupoikana kaikki uudet levyt tuntuivat kolisevan niin pirun kovaa kun ei oikein vertailukohtaa ollut. kyllä mulla edelleen jää ne hyvät levyt eniten soimaan, ja ne ei-niin-hyvät katoavat levypinojen syövereihin, mutta näkemys kasvaa varmasti, kun tarpeeksi erilaista tavaraa käy läpi tarpeeksi paljon.
 
ostosvinkki: M83 - dead cities, red seas & lost ghosts

Olen miettinyt ihan samaa. Nykyään kun en ainakaan itse kuuntele ostamiani levyjä läheskään yhtä puhki kuin ennen, mistä seurauksena -> en opi tuntemaan levyjä yhtä hyvin, en osaa lyriikoita ulkoa tms. -> musiikista ei muodostu minulle yhtä rakasta kuin ennen. Poikkeuksiakin toki on, mutta sääli sinänsä.
 
sama minulla mutta olen ajatellut sen siten että ennen ei ollutkaan rahaa ostaa kuin silloin tällöin levyjä joten ostettiin vaan ne klassikot/ne jotka tiedettiin että on ihan pimeen hyviä levyjä. nykyään minä ainakin paljon spontaanimmin ostan levyn ihan perstuntumalla, ihan vaikka siitä syystä että luulee sen olevan hyvä levy. tästä syystä levyjä ei tule kuunneltua enää puhki, koska niitä ei ole aikaa kuunnella puhki asti, ja kaikki mitä ostaa ei välttämättä ole sen arvoista. syynä tähän kaikkeen on se että raha ei enää ole este. en väitä että olen rikas mutta kuitenkin levyjä tulee ostettua nykyään pirun paljon enemmän (3-4 kuukaudessa näillä palkoilla).

Onks muuten vinyyli sama asia kuin LP?

Onks muuten vinyyli sama asia kuin LP?
 
Kyllähän sinkku tai ep voi olla myös tehty vinyylille, joten ei. LP = long play, kokopitkä, älppäri...

Ei kaikkea musiikkia ole tarkoitettu puhkikuunneltavaksi. Sillointällöin kerran vuoteen joitain levyjä.

Joo moi !
 
Jos nyt musiikin kuunteluun yleensä voi mitään sääntöä laittaa on se niin henk. koht. juttu mutta... minun mielestäni
äänilevy pitäisi kuunnella aina alusta loppuun ja käsitellä kokonaisuutena(ei pelkästään hittibiisejä putkeen)
Siinä mielessä CD- ja tietokoneen soittolistat ovat pilanneet
koko musiikin kuuntelun tarkoituksen kun biisejä on liian helppo vaihtaa kauko-ohjaimella.
Vaikka itse pidän CD-levyä huippu keksintönä ja äänenlaatua
paljon parempana kuin vinyylissä.
Mutta vinyyli laitettiin aina soimaan ja kuunneltiin nojatuolissa tai sohvalla alusta loppuun (välissä täytyi nousta vaihtaan puolta)
Mutta on totta myös se että nykyään harva levy-yhtiö julkaisee tänä päivänä sellaista musaa jota viitsii kuunnella alusta loppuun.
tosin kyllä vinyylilevyllä oleva lp:n kesto oli kyllä ennen myös lyhyempi kuin nykyisin cd-formaatissa.
MUTTA myös kaikki radio asemat on pilattu tänä päivänä.
EI SOI ROCK MUSIIKKI RADIOSSA....MIKSI?????

ja vielä keräilystä....
Täytyy myöntää että kyllä nuita CD-levyjä päivittäin
(melkein) tulee hankittua,osaa kuunneltua ja osa vain täytyy olla hyllyssä.
Mutta on se mahtava löytää omasta hyllystä löytöjä joita ei ole pitkään aikaan kuunnellu...
vinyylit olen kaikki hukannut ja hankkinut tilalle Cd-painokset.
ja onhan nuita toista tuhatta kappaletta kertynyt ja rahhakin syönyt muttei kaduta.
Eikä yhtään poltettua tai piraatti tuotetta.
Ainoastaan olen polttanut omista levyistä autoon kopioita
tai MD.lle autoon nauhottanut.
se lienee sallittua?

Miten oivallisia ajatuksia - katselen lämmöllä omia LP-rivistöjä - miten paljon vaikkapa kansitaide katosi CD-lättyjen myötä? Ennen täytyi laatia kunnolliset musiikin kaarrokset eri puolille levyä, nyt voidaan roiskia zipaleet ja poimia ne sitten kaukosäätimellä. Ei hyvä! Tehkää taas vinyylejä, eipä piratismikaan haittaisi (kuka hullu rupeaisi tekemään pirattikopioita vinyylistä vinyylille?!)

Miten oivallisia ajatuksia - katselen lämmöllä omia LP-rivistöjä - miten paljon vaikkapa kansitaide katosi CD-lättyjen myötä?
 
Totta. Ja vanhojen seiskatuumaisten etiketit olivat taidetta.
 
http://www.mindspring.com/~hagar/garden.html

Tänäänpä sitten tulikin Radiohead - Hail To The Thief hyllyntäytteeksi. Luulempa, että tämä levy vaati enemmän, kuin sen "yhden" kuuntelu kerran.
 
Tämä se on mahatava tunne, kun tietää, että tämä levy ei tule häviämään minun hyllystäni ikinä.

Voisiko joku neuvoa vinyylinoviisia, että miten niitä levyjä olisi hyvä puhdistaa. Tarvitaanko jokin erityinen liina ja erityisiä aineita?

Totta. Ja vanhojen seiskatuumaisten etiketit olivat taidetta.
 
On ne vielä nykyäänkin, ainakin tällä punk / hc -osastolla.