Rummut: rumpukamat ›

Toki kertomasi on hyvä käytännön esimerkki siitä, että Yamahalta ei tunnu pääsevän keskeneräistä tavaraa markkinoille oikein koskaan.
 
Yamaha se ei pamaha...

siinähän se omakuvassa
 
toki onhan tossa snaret ja pellit vaihtunu

Jotku mustat Newsoundit oli ekana.
 
Nyt settinä on semmonen hauska Newsound Sonor Tama yhdistelmä!

No tuskin se ysitonni missään olisi jälkeen jäänyt, korkeintaan siinä että kalliimpia pitää vielä varoa enemmän.
 
No sanotaanko näin, että niistä sadasta keikasta on ehkä kolme ollut sellaisia, missä moisten tykkien ominaisuudet olisivat päässeet täyteen loistoon, ja osassa ne olisivat olleet suorastaan koominen setti kyseisiin tilanteisiin. Varmaan muutamassa tapauksessa ne olisivat jopa olleet liian isot niille varatulle tilalle. :)
 
Eli ei ne varsinaisesti soundeissa olisi jääneet jälkeen varmastikaan, mutta käytettävyys ei olisi yltänyt näiden mokomien tasolle. Ja sekin on kuitenkin tärkeä ominaisuus. En vain pystynyt tarjoamaan niille sellaista kotia kuin ne tarvi.
 
Mutta hienoja rumpuja ne 9000:set ovat, ja jos molemmista laitettaisiin samanlainen set up vierekkäin, niin eihän siinä olisi kahta sanaa kumpi korjaisi potin kotiin. Eli ei tässä sentään yritetä SC:tä rankata niiden yläpuolelle. Mutta toimivat pelit ne on olleet ja niistä on jo tähän mennessä ollut hintansa edestä iloa!

En vain pystynyt tarjoamaan niille sellaista kotia kuin ne tarvi.
--
Eli ei tässä sentään yritetä SC:tä rankata niiden yläpuolelle. Mutta toimivat pelit ne on olleet ja niistä on jo tähän mennessä ollut hintansa edestä iloa!
 
Ookkei, puolustuksen puheenvuoro hyväksytty! =)

ai rest mai keis!

ai rest mai keis! Hommaa itsellesi rummut.

Hommaa itsellesi rummut.
 
Tekis mieli sanoa että hommaa sinä itsellesi.......... olkoon.

Tekis mieli sanoa että hommaa sinä itsellesi.......... olkoon. Sullekin rummut. Tekisi ihan hyvää.

Vähän alle vuoden ajan Vic Firthin pädi, josta sitten siirtyminen Yamaha Stage Customeihin, 20 10 12 14 14, Paiste Alpha -sarjan haikka, crash ja ride, ja Pearlin Crash/Ride.
 
Noilla kannuilla ajattelin pärjätä sellaisen 2v ainakin, vaihtelen pellit ja virvelin parempiin sitä mukaa kun rahaa kertyy. Sitten ehkä joku saman valmistajan parempi setti isommalla basarilla ja neljällä tomilla.
 
Jos bändihommista nyt kehittyy jotain, niin tulee ehkä kuvioihin kakkossetti. Sitä voi miettiä sitten, mutta olen kaavaillut jotain 24 12 (tai 13) 16 -kattausta.

Okei, hyvä topic...
 
Eka setti oli jotkut 80-luvun alkupuolen Yamahat, 22/12/13/16 + Traxin virppa. Edelleen (tai vasta nyt) harmittaa, kun en muista mitä sarjaa ne oli. Onneksi korkeintaan nelitonnista... Ikää taisi olla 12...
 
Sitten muutaman vuoden päästä piti silloista idolia (Igor Cavalera/Sepultura) mukaillen saada välttämättä Sonorit, joten Yammut myyntiin ja (hävettää tunnustaa) ostin Sonor International -setin (jälleen 22/12/13/16/14 sonor virppa). Taisin olla jotain 15-17v.
 
Niillä sitten aikani tuskailin ja alkoi himottamaan uutta settiä (kas kummaa). Kerran sitten Musiikki-Kullaksella käydessä osui silmään pari vuotta vanha Mapex Mars Pro -kattaus (20/10/12/14/16 + 14" virppa), ja sehän oli pakko saada. Ikää taisi olla 21...
 
Mapexit lähtee varmaan kohta myyntiin, taidan ostaa niillä rahoilla uudet haitsun ja riden. Kannuina tulee väliaikaisesti toimimaan bändin laulajan vanhat Rockstarat...
 
Seuraavista ei vielä ole varmaa tietoa, mutta arvelin satsata niihin noin pari tonttua ja kattaus tulee olemaan 24" bassarilla ja joko (12/)13tt + 16/18 ft tai 10/12tt + 14/16ft tomeilla, Todennäköisesti koivua.
Mielessä on pyörinyt ehkä päällimmäisenä Premierin Artist... Ellei sitten esim. Nolte myy minulle Genistojansa... ;)
 
Edit: Kerroppas Hollmi sinäkin historiikkia, äläkä aina vaan mollaa kaikkia. Alkanu viime aikoina sinullakin tekstien asiapitoisuus vähenemään...

http://www.kolumbus.fi/voitto.kattinen/semisuper/setit/mustasetti.html
 
Heh, tuo ensimmäinen kuva muistuttaa minua vuonna '86 ensimmäisen settini takana. Värikin on ihan sama ja mies yhtä luiru.
 
Musiikkiharrastus alkoi koulun bändikämpän oikein hienolla Pearl-perussetillä, ihan laatuvehkeet, näin retrospektiivissä muistellessa.
 
Ensimmäinen setti tuli hankittua 1986 lukiolaisena Musiikki-Fazerilta Mechelininkadulta. Joku ihan hirveännäköinen turkoosinvärinen käytetty perushalpissetti. Pikanttina yksityiskohtana olivat hukanneet setin hardwaren ja Frank Robson ähki naama punaisena varmaan tunnin ja kolusi nurkkia ja porasi lopulta settiin kiinni jotkut Yamahan tomikiinnikkeet ja antoi mukaan telineiksi jotain halpistelineitä tai jotain. Pelleiksi löytyi vastapäisen putiikin alekorista hi-hat ja ride Paisteen 101 -sarjaa. Sopivatkin oikein hyvin soundillisesti kokonaisuuteen.
 
Myöhemmin tuli vielä saatua joulu- tai synttärilahjaksi jokin crash, jota olin toivonut jostain luettelosta katsomalla ihan koon ja hinnan perusteella. Pelti osoittautuikin joksikin ihmeelliseksi sentin paksuiseksi heavy-symbaaliksi ja kuullosti ihan kauhealta. Kyllä, minä siis hankin pellin näkemättä tai kuulematta sitä. Loistavaa. Mutta silloin ei ollut nettiä, joka on hyvä tekosyy kaikkeen tyhmyyksiin. "Mistä minä nyt olisin tiennyt että tämä on tämmöinen?" No, vaikka menemällä kauppaan ja kokeilemalla tai kysymällä... *huoh*
 
Silti olin sitä mieltä että settini kuullosti maailman parhaimmalta (tai ainakin paremmalta kuin koulun rummut, olin ihan oikeasti tätä mieltä...) ja hakkasin sitä innoissani 2B kapuloilla halohakkaajan tatsilla vanhempien kellarissa. Tällä setillä tuli soiteltua muutamat vuodet erillaisissa kellarikokoonpanoissa ja kävi se kerran ulkonakin katastrofaalisella keikalla. Settiä tuli vielä jossain välissä päivitettyäkin muistaakseni jollain telineillä ja mahdollisesti jollakin crashilläkin. Saattaa muuten jopa olla että nykyisessä setissäni oleva Pearlin halpisteline voi olla näiltä ajoilta peräisin. Hmm.
 
Jossain vaiheessa uuden setin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi ja satuin '90 loppukesästä kävelemään Iso-Roobertinkadulla ja näin erään osto-myyntiliikkeen ikkunassa käytetyn Taman rumpusetin, taisi olla mallia Rockstar (?? En muista enää). Setti oli itseasiassa liikeen omistajan pojan ja sisälsi hillittömän määrän erilaista sälää pelleistä (erilaista Paistetta) telineisiin ja tuplapedaaliin (!). Kesätyössä oli tullut ansaittua aika mukavat rahakasat ja hinta oli kohtuullinen, joten ostin pois ja myin vanhan setin eteenpäin. Nyt oli yhtäkkiä hirveä kasa tavaraa ja runsaasti peltejä ja elin vähän aikaa rumpumeteliekstaasissa.
 
Näihin aikoihin liityin myös ensimmäiseen "vakavaan" yhtyeeseeni ja tätä settiä kuljeteltiin jo enemmän ympäriinsä ylösalas Shadow Clubin (nykyisen Premier Nightsin alakerta), Uuden YO-talon ja Hämäläisen osakunnan portaita. Jossain hyvin aikaisessa vaiheessa setti karsiintui moposetiksi ja vakiintui melkein samanlaiseksi kuin millä nytkin soitan. Tuplapedaaleilla en koskaan soittanut pätkääkään, myin orjapuolen pois ja pidin hyvän Pearlin peruspedaalin. Studiossakin tällä kattauksella tehtiin useampi demo ja kivaa oli, kuullosti ihan rummuilta. Tästä kokoonpanosta käytössä on vielä puolilegendaarinen kammottava sininen ride, jostain syystä. Kammottava sininen china on visusti nurkassa ja pysyy. En itse asiassa tarkasti tiedä missä nämä Tamat nykyään piilevät, lainasin ne joskus tuttaville tarpeeseen ja nyt ne ovat ilmeisesti tuttavan tuttavan varastossa ja minun on pari vuotta pitänyt joskus alkaa metsästää näitä. Tosin ovat ihan kauheassa kunnossa, myyntiarvo varmaan nolla, eikä ole ollut käyttöä ja ullakko ja kellarikin ovat jo ihan täynnä muuta roinaa, joten what the hell... Suurin osa setin pelleistä on halkeillut hiljakseen pois, Paisteen 2002 10" Bell katosi johonkin, mikä toisinaan harmittaa, olisi ollut jopa käyttöä.
 
Olin ihan tyytyväinen toimivaan perussettiini (tämähän siis tapahtui paljon ennen m.netin rumpupalstaa...), mutta joskus vuonna 95 satuin taasen kulkemaan Iso-Roballa ja nyt toisen liikkeen ikkunasta pilkisteli ihan helvetin hienon näköinen setti. Pienen "ooh"- ja "wau"-kuolauksen jälkeen menin huvikseni kysymään hintaa ja sehän olikin oikein kohtuullinen, setti oli peräisin jostain studion konkurssipesästä eikä omistaja oikein tuntunut liikaa ymmärtävän rumpujen päälle. Niinpä pikaisen ja tuskallisen rahoitusjärjestelyn jälkeen kaupat tuli tehtyä. Sitten vielä marssin Soitin Huttuselle ja hankin sopivasti matchaavan Pearlin ison kelluvan puuvirvelin ja niin minusta tuli Pearlin huippusetin omistaja (kuvaus profiilissa, erm, ei kyllä kuva..). http://www.abandcalledstreetcar.net/albums/bartsi/DSC00019.jpg
 
Periaatteessa setti on meikäläisen kaltaiselle popindierumpalille aivan turhan jyhkeä ja massivinen, mutta hyvin se on palvellut kaikki nämä vuodet, viimeksi eilen. Vanha ystävä. Itse asiassa setti on on paljon isompi rockstara kuin omistajansa, oman keikkailun lisäksi se on muiden matkassa kierrellyt Tavastiat ja ollut kerran televisiossa Jyrkissäkin, joten sitä onkin syytä kohdella kunnioituksella. Telineitä on myöhemmin tullut päivittettyä Pearlin tinahardwaresta Yamahaan ja jotain pientä säätöä on tapahtunut, mutta tämä moposetti kahden crashin, splashin, riden ja hi-hatin peltikattauksella se on ollut viimeiset 10 vuotta ja tulee olemaankin hamaan loppun asti. Hmm, tosin peltejä voisi vähän vaihtaa, tällä hetkellä crashit ovat aika heavy-mallia (saatu korvaukseksi eräältä settejäni lähes 8 vuotta käyttäneeltä kaverilta), haitsu tuli sentään vaihdettua uuteen noin vuosi sitten.
 
Matkan varrella on myös tullut hankittua Rolandin SPD-11 ja siihen padeja ja silläkin tullut soitettua yksi keikka. Ja vanha Simmonsin kuusikulmainen sähkörumpusettikin löytyy, kunhan vaan löytyisi erään studion varastosta taasen omistajalleen.
 
Wau, tulipa nostalginen olo tuon saagan kirjoittamisesta...
 
(Huhhuhhuh, kirjoitin yli tunnin tuota ylläolevaa, jota kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea kun se on niin pitkä. Sitten aloin lähettää kirjoitusta ja lähetys vaan kesti ja kesti ja pelästyin ja viime hetkellä maalasin tekstin ja sitten kopion nopeasti ctrl-c:llä ja sitten: "Tietokantapalvelimeen ei saada yhteyttä". Prkle. Onneksi tuli pelastettua kirjoitus tai olisi saattanut _hiukan_ ketuttaa...)

Sullekin rummut. Tekisi ihan hyvää.
 
Mun mielestä tuo oli nyt asiaton heitto. Kaveri tuossa ihan asiallisesti perusteli, miksi on ostanut millaisetkin rummut eikä suinkaan rankannut ihan kritiikittä Stage Customeja 9000:sia paremmaksi.

Jaahas:
 
Ludwigit(18"/14"/10"/12"/16")...en muista paljon makso, isi osti...
 
Yamahat(22"/14"/12"/13"/16")...450 markkaa...
 
Tämän jälkeen jaloissa pyöri kaksi New Soundin settiä(22"/14"/12"/13"/16")...
 
Tama Rockstar/Rockstar Pro(2*24"/14"/12"/13"/14"/15"16")...romppeineen päivineen noin 14000 markkaa...
 
Tama Starclassic Performer(20"/14"/10"/12"/14"/16")...noin 4500€...

Sekasetti Lefimaa yms... (1978)
Drum Mate
Tama Imperialstar 22, 13, 14, 16 (ekat pro-tason vehkeet. Näillä soitin vuodet 79-90)
Sonor Hilite 20, 8, 10, 12, 14, 16 (-90)
Tama Rocstar Pro (1992)
Tama Imperialstar 20, 10, 12, 14, 16 (-93)
Pearl Export 20, 8, 10, 12, 14 (-93)
Taman sekasetti 16 bd 6, 8, 10, 14 (-94)
Sonorlite 18, 12, 14 (-96)
Hoshino 22, 12, 13, 16 (-99)
Premier Genista 20, 10, 12, 14 (2000)
Sonor Designer 20, 10, 12, 14, 16 (-03)
Premier Resonator 24, 13, 16 8 (-04)
Ludwig Superclassic 22, 13, 16 (-04)
Ludwig Vistalite 22, 12, 13, 16 (-04)
Sonor Hilite 22, 12, 13, 16 (05)
Ludwig Classic Maple 24, 14, 16, 18 (-06)
 
Virvelit ovat olleet yleensä settiin kuuluvat, mutta muitakin on ollut. Symbaaleja on ollut paljon. Nykyinen kalusto löytyy jäsenkuvauksesta.

.(Huhhuhhuh, kirjoitin yli tunnin tuota ylläolevaa, jota kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea kun se on niin pitkä. Sitten aloin lähettää kirjoitusta ja lähetys vaan kesti ja kesti ja pelästyin ja viime hetkellä maalasin tekstin ja sitten kopion nopeasti ctrl-c:llä ja sitten: "Tietokantapalvelimeen ei saada yhteyttä". Prkle. Onneksi tuli pelastettua kirjoitus tai olisi saattanut _hiukan_ ketuttaa...)
 
meikä luki koko stoorin läpi, hauska oli. Aika hollywoodmainen pelastus, vois jo plussan antaa tuommosesta vaivannäöstä

Mun mielestä tuo oli nyt asiaton heitto. Kaveri tuossa ihan asiallisesti perusteli, miksi on ostanut millaisetkin rummut eikä suinkaan rankannut ihan kritiikittä Stage Customeja 9000:sia paremmaksi. Anteeksi. Illalla kaverin talkoista tulleena (asialliset tarjoilut) tulkitsin huonosti ja olin asiaton.

Ensin oli Beatin ja Mayan sekasetti. Siitä säästyi 16" tomari, loput lähti kaatopaikalle/myyntiin.
 
Nyt on Saturn Pro:t ja Signiat. 8,10,12,14,20 molemmat. Sekä muutama virveli.

 
(Huhhuhhuh, kirjoitin yli tunnin tuota ylläolevaa, jota kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea kun se on niin pitkä. Sitten aloin lähettää kirjoitusta ja lähetys vaan kesti ja kesti ja pelästyin ja viime hetkellä maalasin tekstin ja sitten kopion nopeasti ctrl-c:llä ja sitten: "Tietokantapalvelimeen ei saada yhteyttä". Prkle. Onneksi tuli pelastettua kirjoitus tai olisi saattanut _hiukan_ ketuttaa...)
 
Ihan hauska stoori...plussaa vaivannäöstä.