Kitarat: kitarakamat ›

Itse maksoin Nykissä LP Standard -89:stä uutena alle 500 taalaa.
 
Sama, mutta vuosi oli '87 ja paikka jonkun sataa kilsaa pohjoisempana.
 
Btw, kaikkien teollisesti valmistettujen kestohyödykkeiden - siis myös halpistuotteiden - tuotantokustannukset ovat pieni murto-osa tuotteen jälleenmyyntihinnasta. Periaatteessa kaikessa mitä myydään on roppakaupalla ilmaa hinnassa.

Varmasti ihan OK ostos toi black beauty. Jossain vaiheessa tulee todennäköisesti eteen kuitenkin sähköjen, mikkien ja ehkä myös virittimien vaihto laadukkaampiin. Näin oli ainakin mun dotissa, jonka taannoin omistin. Tuntumaltaan, viimeistelyltään ja soitettavuudeltaan kitara oli huippuluokkaa, mutta kovempaa soitettaessa ilmeni ns. hallitsematonta kiertoa, joka oli hyvin v:mäistä ja teki soitosta miltei mahdotonta. Kotisoitossa toki hyvä eikä mitään valittamista.
 
"Sähköjen, mikkien ja ehkä myös virittimen vaihto" tätä en ole oikein hiffannut koskaan. Edellämainittujen vaihtamiseen menee tässä tapauksessa samantien jo puolet kitaran hinnasta. Järkevämpää olisi ostaa valmiiksi laadukkaampi (olettaen että osat on "pakko" vaihtaa) kuin maksaa täysi uuden kitaran hinta ja heittää siitä samantien vakioroinat pois.

"Sähköjen, mikkien ja ehkä myös virittimen vaihto" tätä en ole oikein hiffannut koskaan. Edellämainittujen vaihtamiseen menee tässä tapauksessa samantien jo puolet kitaran hinnasta. Järkevämpää olisi ostaa valmiiksi laadukkaampi (olettaen että osat on "pakko" vaihtaa) kuin maksaa täysi uuden kitaran hinta ja heittää siitä samantien vakioroinat pois.
 
Kyllä ne osat niissä 'laadukkaammissakin' joskus vaihtaa pitää, ja sitten se vasta maksaakin.

Kyllä ne osat niissä 'laadukkaammissakin' joskus vaihtaa pitää, ja sitten se vasta maksaakin.
 
Kukakohan tällaista on mennyt kertomaan?
 
Hyvät virittimet kestävät helposti 40-50 vuotta jatkuvaa käyttöä ja hyviä mikkejä ei tarvitse vaihtaa ikinä kulumisen takia, korkeintaan erilaisen soundin toivossa. Sähköosien juotoksia saattaa joutua hapettumisen tms. takia korjailemaan, mutta kyse ei ole tällöin yleensä viasta vaan luonnollisesta kulumisesta - halpakitaroissa sähköjäkin saa olla korjaamassa pahimmillaan harva se kuukausi.

Tottakai ne ovat hyviä, mutta on naurettavan lapsellista väittää ettei noissa vanhoissa Gibsoneissa olisi aivan järkyttävä määrä ilmaa hinnassa.
 
Muinoin yks vintagekitaradiileri lausui " If you ask the price, you canŽt afford it" ..
Ilmaa hinnassa? Ehkä sitte jos jäävät myymättä. Kyllä toki vallankin jotku merkit ja mallit on arvokkaita, mutta kun kauppa sujuvasti käy, ei voitane todeta että hinnassa olis kovin paljon ilmaa. Eikä ne suhteessa ole edes mitenkään pöyristyttävän kalliita, jos puhutaan näistä vähän uudemmista. Ovat vaan pitäneet sen arvonsa kohtuullisen hyvin. Joka sitte aiheuttaa toki harmistuneita reaktioita, vallankin jos/kun se oma loistokas kopio ei olekaan pitäny second-hand markkinoilla hintaansa juur lainkaan prosentuaalisesti.

Kyllä ne osat niissä 'laadukkaammissakin' joskus vaihtaa pitää, ja sitten se vasta maksaakin.
 
Välttämättä ei yhtään sen enempää kuin siihen halvempaan malliin. Jos sä meet ostamaan satsin Grovereita niin se hinta on ihan sama.. ;)
 
Edith: Ja lisäks kyllä minä silloin muinoin sen saman otin mikinvaihdosta, riippumatta siitä, oliko se Aria, DIA vai orkkis Giba.
Jucciz tuossa sano jo joitain olennaisia asioita.. sanotaan mitä sanotaan, kyllä niissä ylemmän hintaluokan vermeissä on se post-production tsekki vähän tarkempaa, esim. juur tuon elektroniikan saralla.
Virittimien vaihtoon harvoin joutuu noissa paremmilla osilla tehdyissä, ja syy on yleensä joku onnettomuus-luonteinen, kaatuminen tai isku.. Kyllä ne kätsästi tuommosen normaalikäytön vähän huollettuina kestää todennäkösesti vallankin pitkään. Normi kulumista toki tulee, mutta väittäisinpä, että joku Schallerin tekemä Nashville tune-o-matikki 70-luvulta on tallapaloiltaan vielä lähes neitsye.

Normi kulumista toki tulee, mutta väittäisinpä, että joku Schallerin tekemä Nashville tune-o-matikki 70-luvulta on tallapaloiltaan vielä lähes neitsye.
 
No tuossa on mun 34vuotiaan LP Customin tune-o-matic (vm -72). http://www.angelfire.com/wizard2/jouskari/tuneomatic/160-6016_IMG.JPG Edelleen ahkerassa käytössä. Myös virittimet ovat alkuperäiset. Mitään osaa ei ole tarvinnut rikkoutumisen vuoksi vaihtaa.

Kyllä ne osat niissä 'laadukkaammissakin' joskus vaihtaa pitää, ja sitten se vasta maksaakin.
 
Mun LP custom on 1974 mallia ja aikalailla alkuperäset osat. Ei niin mitään ongelmaa.