Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen pohdiskellut vähän asioita musiikin nettikaupan ja varsin kiivaan tekijänoikeuskeskustelun tiimoilta ja ajattelin kertoa siitä nyt teille. Teksti venäthi vähän pitkäksi, mutta koettakaa lukea se ajatuksella ja kommentoida jotain järkevää.
 
Alustuksena kerron näkemykseni siitä miten nykyinen musiikin verkkokauppa toimii ja mikä siinä on mielestäni vikana. Harkitsin viime viikolla ostavani NetAnttilasta Tasavallan Presidentin uuden nettisinglen, mutta käyttöehtoja tarkasteltuani totesin ettei kannata vaivautua. Biisit oli pakattu kopiosuojattuun Windows Media Audio-muotoon 192 kbps:n laadulla, joka sinänsä on aivan riittävän hyvä kuunneltavaksi. Ongelmana oli se, että biisien kuuntelu on rajattu tälle koneelle. Joka kerta kun vaihdan tietokonetta tai asennan Windowsin uudestaan, joutuisin ottamaan yhteyttä Anttilan asiakaspalveluun jotta saan biisit autentikoitua uudestaan.
 
Jos päättäisin vaihtaa jostain syystä käyttämään Linuxia tai Macintoshia, en voisi kuunnella biisejä enää mitenkään. Siirto- oikeuksia olisi saanut muutaman MP3-soittia ja CD:lle polttamista varten. Olisin toki voinut polttaa biisit CD:lle ja kopioida ne jossain häviöttömässä muodossa takaisin koneelle vapaata kuuntelua varten (mutta tämä olisi varmaankin ollut laitonta.). Siinä menisi kuitenkin koko homman pointti melko pahasti ohi.
 
Kyseinen single olisi maksanut 3,57 € joka olisi kohtuullinen hinta normaalille CD-singlelle. Toisin sanoen, nykyisten tiedostoja myyvien nettikauppojen käytettävyys on perseestä, eikä levityskustanusten pieneneminen heijastu hintoihin juuri mitenkään. Jos vaihtoehtona on samojen biisien vaivaton imurointi ilmaiseksi laittomasta lähteestä, niin onko ihme ettei tällaisten kertakäyttölevyjen myynti kannata. Moraali on jotain muuta kuin syötävää, mutta rikos josta ei käytännössä jää kiinni ja jonka aiheuttamat vahingot eivät näy sen tekijälle missään konkreettisessa muodossa, ei tule poistumaan asennekasvatuksella tai kontrollitoimilla.
 
Seuraa spekulaatiota (in the year two thousand..): tulevaisuudessa mobiilien tietoverkkojen siirtonopeudet nousevat niin korkeaksi, että korkealaatusen äänen ja videon streamaaminen suoraan verkosta on järkevää ja edullista. Kiintolevyllisten MP3-soittimien sijaan musiikkia kuunnellaan älypuhelimella tai tietokoneella, joihin biisit tulevat lennosta ja niistä maksetaan per kuuntelu, eivätkä ne tallennu varsinaisesti soittimeen missään vaiheessa.
 
Globaali musiikkikirjasto sisältää lähes kaikki maailmassa julkaistut biisit ja minkä tahansa niistä voi laittaa soimaan napin painalluksella. Kertakorvaus voisi olla vaikkapa sentin per minuutti. 2 tuntia musiikkia päivässä kuunteleva tyyppi maksaisi kuussa vajaat 20 euroa lisenssikuluja. Teoston/gramexin radiotaksoihin verrattuna tämä ei varmaankaan olisi aivan mahdoton hintataso. Muutaman uuden levyn hinnalla voisi kuunnella kuussa jo aika monta eri levyä kerran läpi. Artisti saisi rahaa sen mukaan miten paljon musiikkia oikeasti kuunnellaan, eikä turhaa materiaa syntyisi.
 
Miksi tämä olisi houkuttelevampaa kuin warettaminen? Warettajat käyttävät paljon aikaa ja vaivaa mp3-kokoelman kasvattamiseen. Jos kaikki musiikki olisi kuunneltavissa napin painalluksella (valitse artisti, valitse levy -> soimaan), ei kukaan jaksaisi nähdä vaivaa. Lisäksi verkon käytöstä voisi generoida todella nerokkaita tilastollisia juttuja, jolloin albumikokonaisuuksien lisäksi voisi kuunnella omiin kuuntelutottumuksiin tai tarkkoihin hakuihin perustuvia radioasemia.
 
Muutamia esimerkkejä:
 
Olet ulkomailla itsellesi vieraassa kaupungissa, sanotaan nyt vaikkapa Lontoossa ja suunnittelet lähteväsi katsomaan
illalla jotain keikkaa. Syötät soittimeen hakuun "soita tänään Lontoossa keikalla olevia bändejä" ja parin sekunnin viiveellä alkaa esimerkkikappaleita kuulumaan samalla kun soittimen näytölle ilmaantuu tiedot keikkapaikasta, lipunhinnasta jne. Hakua voisi tarkentaa pyytämällä soittamaan erityisesti "minun makuni musiikkia". Rajauksiksi voisi heittää myös "ainoastaan keikat jotka eivät ole loppuunmyytyjä ja joille liput maksavat alle 20 €" tai mitä nyt vain keksiikin. (Tämänkaltaisen operaation voi suorittaa nykyisin nettisivuja selaamalla, mutta se on työlästä ja aikaavievää, varsinkin jos keikkoja on paljon.)
 
Hakuja rajoittaisi lähinnä mielikuvitus. Esimerkiksi soitinta voisi pyytää soittamaan "vähemmän tunnettuja hollantilaisia vuosien 1969-1975 välillä levyttäneitä progebändejä". Genrejen määrittely voisi perustua last.fm-tyyliin käyttäjien tägeihin ja tilastolliseen analyysiin. Jokaisen kuullun biisin ja artistin kohdalla sen voisi merkitä suosikiksi tai mustalle listalle (Älä soita tätä minulle enää KOSKAAN!). Kaikesta musiikista saisi allmusic.com-tyylin helposti lyhyen yhteenvedon, jonka sisältöön myös bändi itse voisi vaikuttaa.
 
Myös ihmisille, joita musiikkimaun laajentaminen ei erityisemmin kiinnosta voisi tällaisella järjestelmällä olla annettavaa. Esimerkiksi pyyntö "soita satunnaisia kappaleita suosikkibändieni viimeisen vuoden aikana julkaistuilta levyiltä" helpottaisi elämää, kun ei tarvitsi jatkuvasti yrittää pysyä perillä suosikkipopparien levytysaikeista.
 
Levy-yhtiöiden A&R-miehille olisi varmasti kätevää kun voisi aamulla mennä töihin ja laittaa soimaan suoraan suosituimmat ilman sopimusta olevien bändien demot. Markkinointitutkimusten tekeminen muuttuisi lähes turhaksi kun soitin osaa kertoa mistä kansa tykkää.
 
Esimerkkejä voisi keksiä lähes loputtomiin, mutta tässä vaiheessa varmaan tajuatte mitä etua tästä olisi. Vaikka käyttäisi 500 euroa kuussa MP3sten ostoon netistä, ei samanlaiseen monipuolisuuteen voisi päästä. Lisäksi tässä mallissa ei tarvitsisi miettiä tarkkaan mitä levyä haluaa kuunnella, vaan valinnan voisi tehdä itselleen niin helpoksi tai vaikeaksi kuin haluaa. Teinitytöt voisivat pitää kaverilistaa ja valita soitettavaksi "kuuntele sitä mitä kaveritkin kuuntelevat". Itse kuuntelen mielelläni albumeja kokonaisuutena eikä tämä tekisi sitä yhtään vaikeammaksi ("soita joku harvinainen
psykedeenen rocklevy 60- luvulta jota en ole vielä kuullut"). Elitismi ja levynkeräily vaikeutuisi tosin huomattavasti, kun kaikki musiikki olisi kenen tahansa saatavilla, mutta sehän on ainoastaan hyvä juttu.
 
Toteutukseksikin minulla olisi jonkinlainen visio. Levy-yhtiö tai kuka tahansa oman tuotoksensa julki haluava taho voisi pientä korvausta vastaan pistää sen jakoon. Kuuntelukorvauksista pieni osa menisi järjestelmän ylläpitoon (henkilökunnan palkat, tilat, laitteisto, kaista jne.) ja loput suoraan artistin taskuun. Uuden Napsterin tms. pörssiin listautuvan välistävetäjän luomisessa ei olisi mitään järkeä. Eli ideaalitapauksessa verkon omistaisivat ne, jotka sinne sisältöä luovat (tyyliin mikseri.net meets Teosto). Verkko toimisi myös tasavertaistavana elementtinä: kaikki musiikki MTV-popista hämärimpään underground-säpinään olisi yhtä helposti saatavissa (paitsi että true-ug-kaverit tietysti kieltäytyisivät laittamasta musiikkiaan verkkoon..). Raja demon ja "oikean levyn" välillä alkaisi hämärtyä ja hyvä demokin voisi alkaa tuottaa tekijälleen rahaa siinä missä isolla rahalla tuotettu juttukin. Järjestelmän myös sosiaalisesti verkostoituneen luonteen takia oikeasti hyvä musiikki voisi levitä kuin kulovalkea ilman valtavia markkinointibudjetteja.
 
Tekninen toteutus voisi olla hajautettu verkko, jossa kaikilla palvelimilla on runsaasti tilaa välimuistille. Jokaisella palvelimella ei tarvitsisi yrittää säilyttää kaikkea maailman musiikkia, vaan eniten kuunnellut biisit jäisivät palvelimen välimuistiin.
Pakkausmuoto voisi olla hifistien iloksi jopa häviötön (FLAC tms. avoin formaatti), jos verkkojen siirtonopeudet kasvavat nykyistä vauhtia. CD-äänen streamaaminen pakatussa häviöttömässä muodossa vie kaistaa n. 400 kilobittiä sekunnissa, eli seuraavan sukupolven langattomien verkkojen 1-2 megabitin siirtonopeus riittää hyvin.
 
Kaupallisessa mielessä yksi mahdollinen ominaisuus voisi olla täsmämainonta. Käyttäjät joilla ei ole varaa maksaa suoraan lisenssikuluja voisivat pyytää järjestelmää soittamaan sijainnin/musiikkimaun/tms. asioiden perusteella kohdennettuja mainoksia tietyin väliajoin (harvemmin = käyttäjä maksaa itse osan kuluista, useammin = kuuntelu on ilmaista käyttäjälle). Mainoksissa kohdistaminen on tärkeää ja mainostajat maksaisivat varmasti mielellään siitä että saisivat
mainoksensa menemään juuri tietylle kuuntelijaryhmälle.
 
Levyjä toki valmistettaisiin myös tulevaisuudessa. Minä ainakin haluan tietyt klassikot hyllyyni, mutta entä ne levyt joita tekee mieli kuunnella harvoin? Ne voisi lainata kirjastosta, mutta sitten ei tekijä saisi mitään korvausta. Levyjen heräteostaminen uutena sinkkubiisin perusteella, kyllästyminen ja myynti divariin ei ole mielestäni järkevää toimintaa. Hyvää musiikkia on tehty niin paljon, ettei kaiken ostaminen omaan hyllyyn ole mikään vaihtoehto. Kuuntelun perusteella veloittaminen vapauttaisi musiikkimakuja aivan uudella lailla ja tällainen vapaan valinnan järjestelmä tekisi lopun myös infernaalisimmasta kaupallista musiikkia piinavasta viasta: soittolistaradioista!
 
Loppusanoina kiitän allmusic.comia, last.fmmää, pandora.comia, mikseri.nettiä yms. ilmaisia musiikkipalveluita inspiraatiosta. Erittäin hyviä palveluja kaikki, mutta tulevaisuudessa homma voidaan viedä aivan toiselle tasolle.