Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä tiukkapipoisuus musassa on jollain muulla puolella.
 
se on just siellä Kikka Korea-konsan pop/rock-jazzissa

Mikä tekniikka vastaan fiilis-väittely tästäkin taas tuli? Puhutaan nyt vaan siitä Ganesista tai ollaan hiljaa ;)

Mitä sä tarkoitat konsa-äijillä?
Jos sä tarkoitat klasarimusaa, niin siellä ollaan paljon sallivampia kuin missään muussa.
Niillä on nimetkin: kromaattiset hajasävelet, vaihtosävelet etc eli mikä tahansa sävel on sallittu, oleellista että kokonaisuuden pitäisi kuulostaa jotenkin hyvältä.
Kyllä tiukkapipoisuus musassa on jollain muulla puolella.
 
Nyt väittäisin sun olevan hakoteillä. Mä en ole opiskellut soittoa ohjatusti ikinä, mutta teoriaa olen lukenut jonkin verran. Toivon että klasari-ihmiset kilvan tulevat korjaamaan tämän: Nähdäkseni sävellykset klasaripuolella tiettynä aikana on ollut pakko tehdä tiettyjen sääntöjen puitteessa. Näin muistan jossain lukeneeni.
 
Mä kyllä erottaisin toki pelimannikulttuurin ja klassisen musiikin toisistaan. Edellinen lause taitaa tosin tehdä ylempänä olevan paasaamisen turhaksi. Jimi oli mun mielestä noita pelimanni-ihmisiä. Nykymaailmassa vaan roolit sekoittuvat. Minäkin osaan jonkin verran musiikin teoriaa, vaikka todella vaappuvasti luen nuotteja, jotka klasarityypeille nykyään tuntuvat olevan elinehto.

Nähdäkseni sävellykset klasaripuolella tiettynä aikana on ollut pakko tehdä tiettyjen sääntöjen puitteessa
 
Joo, keskiajalla. Bachilla ja Mozartilla mitään sääntöjä enää ollut.

Joo, keskiajalla. Bachilla ja Mozartilla mitään sääntöjä enää ollut.
 
Päivitinpä tietämykseni ketjusta. Nähdäkseni minun ja sinun kommentit sinänsä eivät liittyneet aiheeseen.
 
Idea oli kai se, että Get On kuullostaa hyvältä, mutta se ei oikeasti mene niin, koska joku muu sanoo siinä olevan virheitä. No siinähän sanovat.
 
Keskustelimme kuitenkin samasta asiasta. Mä muuten luulin Mozartin kuuluneen sääntöjen aikaan ja Bachin ainakin noudatteen liikaa tiettyjä ideoita (lähinnä inventioiden pohjalta ja se taitaa olla väärä tie arvostella).

Idea oli kai se, että Get On kuullostaa hyvältä, mutta se ei oikeasti mene niin, koska joku muu sanoo siinä olevan virheitä. No siinähän sanovat.
 
Jos nyt palataan Get Oniin, niin klasaripuolen väite on, että ei ole olemassa vääriä ääniä, ainoastaan purkamattomia dissonansseja. Eli jos "väärien" äänien (klasaritermein kromaattisten sivuäänien) kautta päästään konsonanssiin, niin kaikki on OK.
 
Onks rokki niin paljon tiukkapipoisempaa kuin klasari?

Jos nyt palataan Get Oniin, niin klasaripuolen väite on, että ei ole olemassa vääriä ääniä, ainoastaan purkamattomia dissonansseja. Eli jos "väärien" äänien (klasaritermein kromaattisten sivuäänien) kautta päästään konsonanssiin, niin kaikki on OK.
 
Onks rokki niin paljon tiukkapipoisempaa kuin klasari?
 
En mä tiedä. Soittaessani en ole ikuna kyllä törmännyt tiukkapipoisuuteen. Toki eri genren soittajat viettävät enemmän aikaa keskenään. Lähinnä tuli mieleen, että hyvät dissonanssit pyritään kopioimaan koska niissä on sitä munaa. Konsonanssit on sit niitä klasaripuolen juttuja. Tuo edellinen taisi kyllä olla semmoinen ennakkoluulo.

Monet keskittyyät pakonomaisen virheiden tekemisen sijaan hyvien sävellysten tekemiseen.

Konsonanssit on sit niitä klasaripuolen juttuja. Tuo edellinen taisi kyllä olla semmoinen ennakkoluulo.
 
Kyllähän kolmen soinnun rokissa aina välillä palataan sointusäveleen ja ei se konsonanssi sen kummempaa ole.

Monet keskittyyät pakonomaisen virheiden tekemisen sijaan hyvien sävellysten tekemiseen.
 
Ai kuten vaikkapa White Stripes?

Monet keskittyyät pakonomaisen virheiden tekemisen sijaan hyvien sävellysten tekemiseen.
 
Keskittyvät virheiden tekemiseen? Eihän tämä ole edes mahdollista. Jos virheen tekee tarkoituksella niin eihän se enää ole virhe vaan osa sävellystä tai sovitusta. Jos taas soittaessa tulee vahingossa virhe, niin eihän sen tekemiseen pakonomaisesti ole millään voinut keskittyä.

Keskittyvät virheiden tekemiseen? Eihän tämä ole edes mahdollista. Jos virheen tekee tarkoituksella niin eihän se enää ole virhe vaan osa sävellystä tai sovitusta. Jos taas soittaessa tulee vahingossa virhe, niin eihän sen tekemiseen pakonomaisesti ole millään voinut keskittyä.
 
Aivan. Virheet ovat suhteellisia. Toisen epäortodoksinen ratkaisu on toisen virhe.

Täähän on se vanha joke, että jos tulee vahingossa virhe, toistaa sen tahallaan 2-3 kertaa ja sitten se onkin jo jatsia.
 
Ei välttämättä jatsia, mutta kuitenkin tarkoituksella soitettu juttu, kun sen mokan vetää uusiksi.

Täähän on se vanha joke, että jos tulee vahingossa virhe, toistaa sen tahallaan 2-3 kertaa ja sitten se onkin jo jatsia.
 
Tähän väliin täytyy kysyä että mitä virheitä esim. get one biisissä on ? Tahtoo sanoa että kyllähän ne oikeat virheet soitossa kuulee melkein jokainen ( tai sitten ei ) mutta mitä tarkoitetaan virheellä soitossa jos se ei pilaa biisiä miläänlailla. Ja jos sitä ei edes huomaa kukaan muu kuin tiukkapipoinen sibiksen käynyt nuotti orientoitunut soittaja, Bonjaattekste ?

Siinä on se virhe, että rumpuja ei soiteta Oikein, eli niin kuin Dave Weckl soittaa. Ja englanti on huonoa eikä oikeaa öksföd inglis. Ja se on muutenkin junttien musaa, koska sillä oli aikanaan liian paljon kuuntelijoita. Ja sitä paitsi hurrikaani kirjoitetaan englanniksi c:llä eikä g:llä. Ni.

Ei välttämättä jatsia, mutta kuitenkin tarkoituksella soitettu juttu, kun sen mokan vetää uusiksi.
 
Tosta tuli mieleen kun aikoinaan telkusta tuli Stèphane Grappellin dokkari. Niin oli tavallaan "helpottavaa" kuulla miten hän selviytyi vääristä äänistä soolossa. Peippas kromaattisen sävelkulun joko ylä tai ala johtosävelen kautta sointusäveliin. Ja väitti, että kuulijan on melkein mahdotonta havaita hänen erheensä. Oon todella pitänyt kyseisen herran soitosta. Eikä Djangokaan jäänyt "Pekkaa" pahemmaks,,,, ;^)
 
Ja mitä Alppuun tulee niin pistän sen mun arvoasteikolla samaan karsinaan edellä mainittujen SOITTAJIEN kanssa. Vieläkin tulee kylmät väristykset kun sammuttaa valot (ja perhe nukkuu,,) ja pistän Royalsin liveltä Rock me:n soimaan. A J = Järvinen. Siin on tartunta pintaa aina tähän päivään asti! Koko bändin panostus on mahtava. Rintanen ,Maijanen ,Kätkä

Tosta tuli mieleen kun aikoinaan telkusta tuli Stèphane Grappellin dokkari. Niin oli tavallaan "helpottavaa" kuulla miten hän selviytyi vääristä äänistä soolossa. Peippas kromaattisen sävelkulun joko ylä tai ala johtosävelen kautta sointusäveliin. Ja väitti, että kuulijan on melkein mahdotonta havaita hänen erheensä. Oon todella pitänyt kyseisen herran soitosta. Eikä Djangokaan jäänyt "Pekkaa" pahemmaks,,,, ;^)
 
Ja mitä Alppuun tulee niin pistän sen mun arvoasteikolla samaan karsinaan edellä mainittujen SOITTAJIEN kanssa. Vieläkin tulee kylmät väristykset kun sammuttaa valot (ja perhe nukkuu,,) ja pistän Royalsin liveltä Rock me:n soimaan. A J = Järvinen. Siin on tartunta pintaa aina tähän päivään asti! Koko bändin panostus on mahtava. Rintanen ,Maijanen ,Kätkä
 
Rock Me ei ole ollenkaan kaikkein värisyttävintä Järvistä.

Rock Me ei ole ollenkaan kaikkein värisyttävintä Järvistä.
 
Kyllä mun mielestä. Hakkaa fiiliksessä esim. Claptonin vedot Just One Nightilla.

Kyllä mun mielestä. Hakkaa fiiliksessä esim. Claptonin vedot Just One Nightilla.
 
No minkä nyt kukin kokee värisyttävänä.