Laulaminen ›

Vibraatto on näyttänyt mietityttävän useita näillä foorumeilla. Hakiessani infoa foorumeilta sain selville yhtä sun toista vibraatosta.
 
Osaan ilmeisesti laulaa koska olen voittanut laulukilpailuita. En ole koskaan käynyt laulutunneilla, koska minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa. Minulta ei vibraatto onnistu, vaikka luulisin osaavani laulaa. Tai sitten laulutekniikkani on jotenkin perseellään, sillä eihän kukaan minua ole opettanut. Foorumeilla näytti myös olevan useissa kohdissa korostettuna sellainen pointti, että vibraatto on (?) merkki oikeasta ja rennosta laulutekniikasta. Saan tuotettua vibraaton ihan hyvän kuuloisestikin, yleensä kylläkin pelleillessäni. Musikaaleissa mm. olen imitoinut Teräsbetonia ja mustalaisten alavireistä hidasvibraattoista laulua sun muuta ja vibraatto kyllä onnistuu, vaikkakin keinotekoisesti. Tosissani laulaessa en käytä vibraattoa, koska on idioottimaista käyttää tekovibraa jos ei pelleile.
 
Eli mitenköhän ihmeessä sen vibraaton saa itsestään ulos?

Hmm, en tiedä kevyestä musiikista, mutta klassisessa laulutekniikassa vibraton sanotaan tulevan ajan kanssa. Monilla aloittelijoilla on usein ihan suora ääni aluksi, jopa vuosia. Itselläni taasen on lähes aina ollut vibratoa - mistähän se sitten kertoo... Se on myös laulutekninen asia: vanhan musiikin tyylilajissa tähdätään mahdollisimman suoraan ääneen, periaatteessa siis suora ääni on yhtälailla opeteltavissa ja tietyissä tyylilajeissa suotavaa.
 
Tekovibrato on aina teko-. Sellaiset servo-jäljitelmät on ihan hirveätä kuunneltavaa.
 
Ja mitä tulee tuohon käsitykseen, että vibrato on merkki jotenkin hyvästä tekniikasta - sitä en ihan allekirjoita. Vibrato voi olla liian laaja (esim. terssivibrato, joihin jotkut oopperalaulajat vanhemmiten sortuu) tai liian tiheä, jolloin tulee lammasmainen olo laulusta. Liian laaja vibrato voi olla merkki siitä, että ääni ns. hulisee kurkussa, liian takisesti. Tiheä vibrato voi tulla mm. paineisesta laulamisesta tai siitä, että ääni ei ole kropassa. Jotkut taasen luulevat suurentavansa ääntänsä tekemällä valtavaa vibratoa. Vibrato voi siis kieliä myös teknisistä ongelmista.
 
Itse koen, että vibrato on kroppayhteyden (hengitys-) ja äänen sijoittumisen yhteissumma. Jotta tietäisi, mikä aiheuttaa sinun "vibraattomuutesi", pitäisi melkein kuulla sinua livenä. En pidä sitä kuitenkaan huonona asiana. Toisaalta koen, että jos en tiedosta laulaessani vibratoa, se on kohdallaan, mutta jos tiedostan, niin sitten on jotain pielessä.

Hmm... mielenkiintoista. Saat siis kuitenkin tehtyä vibratoa, eli tunnet kropassasi mistä se tulee ja miten..? Itselläni on luonnostaan laulussa normaalin kuuloinen (ei siis mikään mäkättävä tai ylihidas tms.) vibrato, jos en tietoisesti ajattele sitä. Jos taas keskityn asiaan, niin saan sen vibraton kyllä nopeammaksi, hitaammaksi, laajemmaksi tai kapeammaksi, mutta ei se siltikään kuulosta mitenkään teennäiseltä, ellen vedä tarkoituksella ihan överiksi.
 
Oon ehdottomasti sitä mieltä, että vibratoaan pystyy hallitsemaan, eli ei välttämättä ole asiat pielessä, jos sen vibratonsa tiedostaa. Laulan siis kevyttä musaa, eli klassisesta minä puolestaan en tiedä... mut ainakin kevyessä se vibrato on myös yks eri musatyylien tehokeino. Vaikka esimerkiksi jossain ”amerikanballadeissa” fraasien loppujen pitkät äänet voi laulaa ensin suorana ja sitten vasta ihan äänen loppuun lisätään hidasta vibratoa. Ja soul-musan taustakööriosuudet kuulostaa sitä paremmalle mitä enemmän ja isompaa se vibrato on, kantrimusaan puolestaan sopii nopeampi vibrato. Tällainen kikkailu nimenomaan vaatii sen, että sen vibratonsa tiedostaa ja hallitsee. Tiedä sitten onko se "tekemällä tehtyä" jos se on kuitenkin ihan luontevan kuuloista.
 
Jos siis osaat tehdä vibraton pelleilemällä, etkä tee sitä jotenkin hassusti esim. vatsalihaksia hytkyttämällä, niin kai sen pitäisi normaalissakin laulussa onnistua. Jos kokeilisit vaikka tehdä sitä ”tekovibratoa” vähän pienempänä ja kevennettynä ihan tosi hiljaisella äänellä laulaessa ja itsellesi luontevalta äänenkorkeudelta, eli ei teräsbetonityylillä, kummeli-vibratona tai oopperaparodiameiningillä. Näin se lauluääni soisi ainakin rennosti ja vibrato voisi löytyä ehkä luonnollisemman kuuloisesti. Enpäs kyllä nyt muuta ohjetta osaa sanoa... muuta kuin että luonnollinen vibrato / suora ääni on kyllä parempi kuin matkittu "parodiavibrato". Ja nimenomaan luonnollisen kuuloinen vibrato on ehkä ennemminkin merkki hyvästä laulutekniikasta kuin vaan jonkunlainen vibrato, ihan niin kuin fifi tuossa edellä jo kommentoikin.
 
Ja toisaalta - tarvitsetko vibratoa jos suoralla äänelläkin tulee laulukilpailuvoittoja? Voihan asian ajatella niinkin, että suora ääni on sun juttu. Eihän läheskään kaikilla isoilla staroillakaan sitä vibratoa äänessään ole.

Toisaalta koen, että jos en tiedosta laulaessani vibratoa, se on kohdallaan, mutta jos tiedostan, niin sitten on jotain pielessä.
 
Selvennykseksi sanottakoon, että klassisessa laulussa kaiken muun ohella tähdätään mahdollisimman luonnolliseen ja miellyttävään vibratoon. Minun kohdallani luonnollisuus tulee juuri siten, etten ajattele sitä, enkä huomaa sitä kun laulan. Mitenhän selittäisin. Tiedän, että se on siellä, tiedän että ääneni "värisee", mutta se ei tule päällimmäiseksi tunteeksi, kun ääni resonoi kehossani. Se on vain yksi tunne muiden joukossa. Mutta joskus siitä värisevyydestä on tullut ikään kuin dominoiva tunne, jolloin tiedän, että sitä on liikaa. Pystyn kyllä huljuttelemaan ja leikkimään lammasta - tekemään kaikenlaisia feikkivibratoja leikinpäiten ohimennen, mutta kunnolla laulaessa luonnollisin lopputulos minulla tulee siitä, etten ajattele sitä. Klassinen laulu eroaa myös kevyestä sikäli, että se on pitkälti sisäinen tunne - en kuule ääntäni mistään vahvistimista - en saa välitöntä vastinetta. Sen takia vibraton kontrolloiminenkin on pitkälti kehon tuntemuksia. Laulunopettajani sanoin: "älä kuuntele ääntäsi, et pysty kuulemaan sitä. Sinun on tunnettava se."
 
Klassisessa laulussa ei sitten taas kuitenkaan tehdä tällaisia kevyelle musiikille ominaisia vibraton tiheyden tai suuruuden vaihdoksia. Raja menee vanhassa musiikissa: barokista vanhempaan on tarkoitus laulaa mahdollisimman suorasti (ainakin tyylilajin mukaisesti, tosin vibratoversioitakin kuulee, mutta se on sitten omaa tyylitajun puutetta/osaamattomuutta) ja uudemmassa musiikissa mahdollisimman miellyttävällä vibratolla. Eli siis klasareilla vaihtoehdot ovat suora tai normaali. Kaikki muu, tiheä, laaja kielivät teknisistä ongelmista.
 
Kyllähän tuli sepustettua. Mutta on mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia. :)

Täällä laulualueella paljon puhutaan laulamisesta, mutta monellakaan ei ole näytteitä omasta laulustaan. Se kuitenkin kertoisi paljon enemmän kuin mikään muu.

Täällä laulualueella paljon puhutaan laulamisesta, mutta monellakaan ei ole näytteitä omasta laulustaan. Se kuitenkin kertoisi paljon enemmän kuin mikään muu.
 
Mitä pitäisi kertoa? Minä ainakin kerroin omakohtaista kokemusta siitä, miten itse koen vibraton sekä klassisen maailman vibratoon liittyvistä tyyliseikoista, jotka pystyy allekirjoittamaan myös sellaiset asiaan perehtyneet, jotka eivät itse laula.
 
Itsekin totesin jossain viestissäni, että alkuperäisen kirjoittajan vibraattomuutta on hirveän vaikea analysoida, jos ei ole kuullut häntä livenä. Mielestäni omakohtaisten kokemusten kertominen ei edellytä ääninäytettä.
 
Sen verran voin taustaani valottaa, että minulla on vuosien kokemus klassisesta laulusta ja opiskelen laulaja/muusikoksi. Yksi syy, miksi ei ole ääninäytettä, on se, että en saa niitä tuotua minidiskiltäni koneelleni, en ole kauhean hyvin perehtynyt musiikkiteknologiaan tai tietokoneohjelmiin. Toisaalta, levytyksiä ei ole, ja klasaripuolella pitää olla todella paljon nimeä, että pääsisi levyttämään. Enpä ole kuullut hirveän monista omakustanneoopperalevyistä (lukuunottamatta sitä yhtä tätiä, joka oli niin rikas, että palkkasi orkesterin, mutta tämä täti ei osannut yhtään laulaa).
 
Että sorry, kun ei ole ääninäytettä, mutta mielestäni minulla on kuitenkin riittävästi kokemusta sanoa jotain laulamisesta. Myös laulun opiskeluun liittyvistä äänifysiologian yms. kursseista on jäänyt hyviä asioita mieleen. Muiden laulajien kanssa tulee paljonkin vaihdettua mielipiteitä ja kokemuksia - ja juuri se opettaa, kun joutuu miettimään, että miten m i n ä teen asian, jota toinen ihmettelee. Esimerkiksi luen mielelläni Hannakatariinan näkemykset, koska sieltä tulee aina se kevyen puolen tietämys, ja toisaalta huomaan, että monissa asioissa klassisessa ja kevyessä laulussa on yhtymäkohtia - eivät ne niin paljon eroakaan.
 
Mikäli jonkun mielestä ei saa kommentoida, jos ei ole ääninäytettä, pitänee ilmeisesti poistua takavasemmalle.

Suomen Kansallisoopperan sivuilta löysin muuten mielenkiintoisen kommentin vibratosta:
 
http://www.operafin.fi/index.asp?polku=438;;1
 
Samalla sivulla on muitakin kysymyksiä, että joutuu vähän kelailemaan alaspäin.

Mikäli jonkun mielestä ei saa kommentoida, jos ei ole ääninäytettä, pitänee ilmeisesti poistua takavasemmalle.
 
Äläs nyt hermostu. :) Oon itsekin sitä mieltä, että kyllä täällä jokainen saa tuoda mielipiteitänsä esiin ilman näytteitä. Insightin kanssa taas samaan mieltä siinä, että olisi mielenkiintoista kyllä kuulla muiden laulua. Voin itsekin pistää tänne jotain parin kuukauden sisällä, kun studiosessiot on ohi...

Kysymyksen asettelu sai aikaiseksi minussa primitiivisen provosoitumisen tunteen, sillä pyrin välttämään sellaisiin kysymyksiin vastaamista, joista minulla ei ole mitään kokemusta tai tietoa, tai joista katson, että joku toinen on sanonut kaiken tarvittavan.
 
Mutta tosiaan, eipä kovin monet klasarit harrasta omakustannestudiosessioita, kun taas kevyellä puolella niitä tehdään heti kun on saatu bändi pystyyn ja biisit kasaan. Omalla kohdallani ärsyttää eniten se, että md:ltä löytyisi tavaraa, mutta md:n mukana tullut ohjelma "open MG jukebox" ei anna siirtää mikrofonilla nauhoitettuja äänitteitä. Kaikki taltioinnit, mitä minulla on mahdollisuus saada itsestäni, ovat livetaltiointeja md:llä. Ja jos joskus pääsen tekemään esim. lied-levyä, veikkaanpa, etten ole enää siinä vaiheessa m.netissä jakamassa tietojani tai kokemuksiani...

Äh tulipa hyvä mieli fifin kommenteista, vaikka kehuin aiemmin niitä ja annoin plussan... =( Aika temperamenttista suhtautumista. Ajattelin vain siltä pohjalta, että ääninäyte kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Oman laulun tallentamista muutenkin kannattaa tehdä oppimismielessä.

Äh tulipa hyvä mieli fifin kommenteista, vaikka kehuin aiemmin niitä ja annoin plussan... =( Aika temperamenttista suhtautumista. Ajattelin vain siltä pohjalta, että ääninäyte kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Oman laulun tallentamista muutenkin kannattaa tehdä oppimismielessä.
 
Insight, kuten tuossa aikaisemmin sanoin, provosoiduin ilmeisesti viattomaksi tarkoitetusta kommentistasi. Tuli sellainen olo, että pitäisi laittaa ääninäyte, jotta voi kommentoida. Uutena ihmisenä täällä luulin, että kyseessä oli kuittailua. Joissain foorumeissa kun harrastetaan sellaistakin... Anteeksi että pahoitin mielesi, kyseessä oli puhtaasti väärinkäsitys.
 
Toistan myös aimmin mainittua: olen todellakin kuullut, ja äänitän omaa laulani minidiskillä, mutta en saa materiaalia tietokoneelle.
 
Tottakai olen temperamenttinen, olenhan laulaja :P. (vitsi)

Vibraatto on näyttänyt mietityttävän useita näillä foorumeilla. Hakiessani infoa foorumeilta sain selville yhtä sun toista vibraatosta.
 
Osaan ilmeisesti laulaa koska olen voittanut laulukilpailuita. En ole koskaan käynyt laulutunneilla, koska minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa. Minulta ei vibraatto onnistu, vaikka luulisin osaavani laulaa. Tai sitten laulutekniikkani on jotenkin perseellään, sillä eihän kukaan minua ole opettanut. Foorumeilla näytti myös olevan useissa kohdissa korostettuna sellainen pointti, että vibraatto on (?) merkki oikeasta ja rennosta laulutekniikasta. Saan tuotettua vibraaton ihan hyvän kuuloisestikin, yleensä kylläkin pelleillessäni. Musikaaleissa mm. olen imitoinut Teräsbetonia ja mustalaisten alavireistä hidasvibraattoista laulua sun muuta ja vibraatto kyllä onnistuu, vaikkakin keinotekoisesti. Tosissani laulaessa en käytä vibraattoa, koska on idioottimaista käyttää tekovibraa jos ei pelleile.
 
Eli mitenköhän ihmeessä sen vibraaton saa itsestään ulos?
 

 
kuvaile miten muodostat sen keinotekoisesti... teetkö sen kurkulla kenties?
mulle on sanottu että kaikki ei vaan löydä sitä laulutyyliä että vibra tulisi luontaisesti
itsekkin olin jo menettänyt toivon mutta kovan harjoittelun myötä se löytyi(en tarkoita vibraatto harjottelua koska silloin se olisi keinotekonen ja teennäinen)
mutta harjotusta harjotusta harjotusta...
ja muuan tenori laulaja sanoi mulle et treenaa matala ja keskirekisteri kuntoon niin saat korkeet äänet kaupan päälle....

Niin. Eli manne-vibran teen kai jotenkin keuhkoilla tai jotain ja normaalin vibran taidan tehdä kurkullani.

Itsellä olen huomannut kun olen toista vuotta nyt opiskellut Laulamista,lue laulutunteja ja musiikkia niin vasta tänä vuonna olen huomannut vibraton omassa äänessäni,siis luonnollisen vibran, kenotekoista vibraa käytän jos haluan pelleillä.Joillekin varmaan tulee ääneen vibraa luonnostaan,mutta itselläni on vaatinut paljon harjoittelua että kehoni soi luonnollisesti vibraton kanssa.(aika huono sanavalinta mutta olkoot).

Itsellä olen huomannut kun olen toista vuotta nyt opiskellut Laulamista,lue laulutunteja ja musiikkia niin vasta tänä vuonna olen huomannut vibraton omassa äänessäni,siis luonnollisen vibran, kenotekoista vibraa käytän jos haluan pelleillä.Joillekin varmaan tulee ääneen vibraa luonnostaan,mutta itselläni on vaatinut paljon harjoittelua että kehoni soi luonnollisesti vibraton kanssa.(aika huono sanavalinta mutta olkoot).
 
joo itellä aikaslailla sama juttu..

Niin, eli se siis on tuuria jos vibra osuu kohdalle... Ja mä synnyin 13 päivä perjantaina - oikeesti.

Niin, eli se siis on tuuria jos vibra osuu kohdalle... Ja mä synnyin 13 päivä perjantaina - oikeesti.
 
se on merkki siitä että kovalla harjottelulla se vielä joku päiwä sieltä pulpahtaa ulos =)

Todellakin henkimaailman asioista näyttää olevan kiinni tämä vibraaton löytyminen.
 
Mitäs mieltä olette tämmöisestä neuvosta joka on jostain tarttunut mukaan ja jonka itsekkin vähäisillä taidoilla allekirjoitan. Menee jotenkin näin:
 
Palleavibra syntyy siitä, että pistää nuottiin reilusti tukea enemmän kuin se tarvisi.
Eli hyvä tuen hallinta ja se ettei vedä liian kovaa, ainakaan aluksi. Lisätään vielä että turhat jännitykset pois. Ja eiku kokeilemaan.

Mitäs mieltä olette tämmöisestä neuvosta
Palleavibra syntyy siitä, että pistää nuottiin reilusti tukea enemmän kuin se tarvisi.
Eli hyvä tuen hallinta ja se ettei vedä liian kovaa, ainakaan aluksi. Lisätään vielä että turhat jännitykset pois.
 
Tuen hallinta on joo tärkeetä laulamisessa ylipäänsä, kunhan siitä ei tule itsetarkoitus. Mutta minusta tuo palleavibra-sana johtaa vähän harhaan. En ainakaan oppilaille puhuis siitä, koska sitten alkaa helposti kiristelemään vatsalihaksia ja kuvittelee tekevänsä pallealla jotain ylimääräistä työtä vibran aikaansaamiseksi. Ylipäänsä en tee itse vibraa millään lihaksilla puristamalla tai lihaksia "hytkyttämällä", paitsi huilunsoitossa, joka on vähän eri juttu kuin laulaminen. Eikä se tuki varsinaisesti siitä palleasta synny, niin miks tuo nimitys sitten on palleavibra..? Tää ei ihan välttämättä allekirjoita kun ei täysin ymmärrä mitä tuossa haetaan...
 
edit: Entäs sitten, kun onnistun näköjään tekemään vibran myös niin ettei laulussa ole tukea ollenkaan. Jotkut, mm. laulunopettajani on sanonut, että vibrato syntyy siitä kun löysää hieman tukea. En taida allekirjoittaa täysin sitäkään käsitystä.
Hmm... vaatii muuten keskittymistä laulaa ilman tukea, kun on kerran sen asian hoksannut ja se on aina mukana, useimmiten puhuessakin. Kokeilkaahan huviksenne, ainaki ne, joilla tuki tulee jo automaattisesti..! Tosi vaikeeta tuottaa ääntä niin ettei kroppa oo mukana ollenkaan.