Rock, pop, alternative ›

Olen samaa mieltä kuin jo aikaisemmin threadissä mainittu seikka, että RUSH kuulostaa paremmalta livetaltiolla kuin studiolevyllä (missä vika? Tuottaja hirteen?).
Itselleni kolahti aikoinaan Exit...Stage Left kuin olisi halolla kaaliin huitaistu. Muidenkin tuttujen suhteen tuntuu olevan sama vaikutus. Suosittelen ensilevyksi. Toki bändin musiikki on muuttunut vuosien varrella, mutta ainakin mielestäni ne helmet löytyy tuolta platalta.

Olen samaa mieltä kuin jo aikaisemmin threadissä mainittu seikka, että RUSH kuulostaa paremmalta livetaltiolla kuin studiolevyllä (missä vika? Tuottaja hirteen?).
 
Se ehkä riippuu tuottajasta. Minulle Peter Collinsin tuottamat Rush-levyt ovat soundeiltaan melkeinpä parasta, mitä vain voi kuvitella. Vapor Trails taas... no, kerroin jo mielipiteeni muutama sivu sitten.
 
Itselleni kolahti aikoinaan Exit...Stage Left kuin olisi halolla kaaliin huitaistu. Muidenkin tuttujen suhteen tuntuu olevan sama vaikutus. Suosittelen ensilevyksi. Toki bändin musiikki on muuttunut vuosien varrella, mutta ainakin mielestäni ne helmet löytyy tuolta platalta.
 
Kappalevalintoja ei kyllä voi moittia. Minua kuitenkin häiritsee tuossa levyssä sen "epä-livelevymäisyys". Minusta livelevyn pitäisi olla mahdollisimman tarkka dokumentti siitä, miltä bändi on kuulostanut konsertissa. Tässä tapauksessa siitä ollaan aika kaukana, koska kappaleet ovat monelta eri keikalta ja eri järjestyksessä kuin alkuperäisissä settilistoissa. Konsertti-illuusiokin on rikottu feidauksilla. Kolme viimeisintä livetaltiointia ovat minusta tässä suhteessa parempia.

Muistaako kukaan mikä oli se sivusto, missä näitä Rushin kappaleisiin keksittyjä piiloviittauksia esiteltiin? Siellä oli vallan mielenkiintoisia näkemyksiä monestakin asiasta.

Muistaako kukaan mikä oli se sivusto, missä näitä Rushin kappaleisiin keksittyjä piiloviittauksia esiteltiin? Siellä oli vallan mielenkiintoisia näkemyksiä monestakin asiasta.
 
Löysin Googlella tällaisen:
 
http://www.egodeath.com/rushlyrics.htm
 
Tuolla on kyllä aika häiriintynyttä juttua. Yhteenveto: kirjoittajan mielestä kaikki Rushin kappaleet käsittelevät LSD:tä.

Vaikea sanoa omaa suosikki kautta; joka levyllä on aina muutama helmibiisi minkä vuoksi en kyseistä levyä myisi poies. Show of Hands ja Roll the Bones olivat levyt, joilla mun kiinnostus heräsi; sittemmin on tullut hankittua vanhimpia ja kokoelmia lukuunottamatta varmaan kaikki levyt.
 
Mutta jos joku täytyy valita niin se ois kasarilevytykset; nykyisin jaksaa kuunnella oikeastaan eniten juuri näiden levyjen vähemmän tunnettuja viisuja, joista esimerkkinä vaikkapa Middletown Dreams ja Open Secrets. Varsinkin jälkimmäisessä biisissä tulevat esiin Geddyn upeat bassolinjat...

nykyisin jaksaa kuunnella oikeastaan eniten juuri näiden levyjen vähemmän tunnettuja viisuja, joista esimerkkinä vaikkapa Middletown Dreams ja Open Secrets. Varsinkin jälkimmäisessä biisissä tulevat esiin Geddyn upeat bassolinjat...
 
Mites Ghost of a Chance? Mun mielestä se on Roll The Bonesin helmi. Toi Open Secrets on kyllä ihan tajuton. Täydellinen...

heh. katsoiko kukaan törkytorstain roskasakin? en tiedä mikä ko. sarja on enkä oo ennen tutustunu mutta siinä äijät teki kaikkensa päästäkseen rushin keikalle ja alex lifeson taisi esiintyä aivan omana itsenään siinä, aivan mahtavaa läppää.

jeah. ihan vahingossa siis tosiaan oli telkkari päällä... muuten ei olisi tullut mieleenkään katsella ja olin jo vaihtamassa kanavaa kun yhtäkkiä tuli puhe rushista... nyt onkin sitten pakko hankkia käsiinsä se levy mistä löytyy closer toheart....

jeah. ihan vahingossa siis tosiaan oli telkkari päällä... muuten ei olisi tullut mieleenkään katsella ja olin jo vaihtamassa kanavaa kun yhtäkkiä tuli puhe rushista... nyt onkin sitten pakko hankkia käsiinsä se levy mistä löytyy closer toheart....
 
Mikä niistä? ;-) Vaihtoehtoina ovat A Farewell to Kings, Exit... Stage Left, A Show of Hands, Different Stages, Rush in Rio sekä mainittu R30.
 
Closer to the Heart on ehkä ainoa Rushin kappale, joka on alkanut osoittaa hieman puhkikulumisen merkkejä. Olin iloinen, että sitä ei soitettu viime kiertueella. Hyvä kappalehan se on mutta ei mielestäni kestä kulutusta yhtä hyvin kuin esimerkiksi Tom Sawyer.

Eli siis Trailer Park Boys. Hitto kun olis älynnyt katsoa tuon jakson, olen joskus nähnyt sen ja hauska on. Bubbles (se hillitön pullonpohja -kakkulat omaava Rush -fanaatikko) on R30 DVD:lläkin mukana soittamassa bändin kanssa "Closer To The Heartia".
 
http://www.trailerparkboys.com/
 
Eiiii, olisi pitänyt sittenkin nauhoittaa tuo.

Mites Ghost of a Chance? Mun mielestä se on Roll The Bonesin helmi
 
Kyllä, Roll the Bonesilla on monta helmeä; ensimmäiset 3 biisiä, instrumentaali ja yllämainittu ainakin... kuunnelkaapa seuraavaksi sitten vaikka Alien Shore Counterpartsilta. Ja Test For Echolta kappaleet 4-6. Esimerkkejä mahtavista ei-hittibiiseistä.
 
Täytyy myöntää, etten oikein jaksa kuunnella enää näitä liian puhkisoitettuja kappaleita kuten Tom Sawyer, YYZ ja Closer to the Heart.

Mites Ghost of a Chance? Mun mielestä se on Roll The Bonesin helmi.
 
Kyllä! Kesätöissä istuessa tuli kelailtua Roll The Bonesia moneen kertaan läpi ja tuo biisi on kyllä niin ässäkamaa. Vaikka bändimme ei covereihin ole vielä sortunutkaan, tuo himottaisi kyllä naislaulun kera coveroida, mahtava biisi kaikin puolin. Aika lähellä täydellistä pop-kappaletta.
 
Tämä Rushissa onkin hienoa, vaikka proge tietyllä tapaa kuvaakin sanana bändiä, se on vain yksi osa koko juttua. Pohjimmiltaan Rush on kuitenkin poprock-orkesteri, joka ei aseta itselleen rajoja. Jos jokin juttu kuulostaa hyvältä, se pistetään biisiin. Ja progemmatkin jutut nivoutuvat kokonaisuuteen täydellisesti, toisin kuin pahimmissa lottoprogevedoissa.
 
Siksi kai en koskaan Yesiin, Crimsoniin ja muihin progempiin juttuihin ole koskaan tykästynytkään, pohjimmiltani pidän kuitenkin vain hyvästä pop-musiikista.

Closer to the Heart on ehkä ainoa Rushin kappale, joka on alkanut osoittaa hieman puhkikulumisen merkkejä. Olin iloinen, että sitä ei soitettu viime kiertueella. Hyvä kappalehan se on mutta ei mielestäni kestä kulutusta yhtä hyvin kuin esimerkiksi Tom Sawyer.
 
Mun mielestä Closer To The Heart on aina ollut hieman mitäänsanomaton kappale, samoin Tom Sawyer jonka suurta suosiota en ymmärrä. Se on tylsä eikä siinä ole oikein mieleenjäävää/hyvää melodiaakaan. Uskaltaisinko sanoa, että Rushin yliarvostetuin biisi ja yksi bändin heikoimmista, Tom Sawyer siis.
 
Hyviä ei-hittibiisejä on mm. Vital Signs, Losing It, Prime Mover, Time And Motion ja Available Light. Tuo Trailer Park Boysien Rush-jakso oli kyllä hyvä. Huomasitteko muuten, että Lifesonin hotellihuoneen numero oli 2112? Hoho!

Siksi kai en koskaan Yesiin, Crimsoniin ja muihin progempiin juttuihin ole koskaan tykästynytkään, pohjimmiltani pidän kuitenkin vain hyvästä pop-musiikista.
 
Sama vika. Ei nappaa yltiöprogeilut, vaan pop-musiikki, jossa on sopivissa määrin kikkaa.

Hyviä ei-hittibiisejä on mm.
 
Miten lie Rush-hittibiisi määritellään, mutta omia tykästyksiä "tuntemattomampien" biisien osalta ovat mm. juurikin popimmat The Pass, Bravado, Everyday Glory, Resist. Grace Under Pressurella on vaikka mitä vänkää, kuten Kid Gloves ja Between the Wheels. Samoin Signalsilla ja Power Windowsilla.
 
Tuo Trailer Park Boysien Rush-jakso oli kyllä hyvä. Huomasitteko muuten, että Lifesonin hotellihuoneen numero oli 2112? Hoho!
 
Harmittaa koko ajan enemmän, kun on jäänyt tyystin huomaamatta tämmöinen!

Grace Under Pressurella on vaikka mitä vänkää, kuten Kid Gloves ja Between the Wheels.
 
Between The Wheels toimi mun mielestä Globenilla ihan kybällä. Sanoisin, että yksi konsertin kohokohtia. Valot, soundit, soitto... Kaikki pelas täydellisesti yhteen. Meinas tippa tulla linssiin. Between the Wheelsissä on muuten aika majesteettisen tylyt soundit ihan jo albumiversiossakin.

Oli muuten eilen rush telkkarissa! håhå .. en oikeen ehtinyt ees tajuamaan miks(??) Joo rushihan on paras, mutta kyllä se mun mielestä enemmänkin on aina progea edustanut kuin taiderokkia, vaikka kyllähän täytyy tunnustaa 80-luvulta alkava rushin poppiutuminen. Sama ilmiöhän on toistunut muissakin progen pioneereissä kuten. Yes, Genesis etc. Kyllä sen kaiken arenarokin takaakin voi löytää progressiivisen sielun. Itse olen oppinut pitämään pitkälti kaikesta rushin matskusta. rush - on - bändi - joka - pitää - vielä - nähdä - livenä!
 
p.s. Prestige kuulostaa hassulta kun sillä levyllä alexi käytti galliel kruegerin trankku vahvareita :)

p.s. Prestige kuulostaa hassulta kun sillä levyllä alexi käytti galliel kruegerin trankku vahvareita :)
 
Se on Presto.Minä en ihmettelisi vaikka trankkuja olisi käytetty muillakin Rush-levyillä.Eiköhän nuo studiovermeet mene usein tapauskohtaisesti mistä vain haettu soundi saadaan.Huolimatta siitä mitä kansissa tai mainoksissa sanotaan.
 
No joo..tulihan se Rush in Rio sieltä viimein ja oikein olen tyytyväinen.Peartin rummuttelua kun ei jaksa ihastella tarpeeksi.Ote on jämäkkä ja ilme vakava (syystäkin,luulen).Soitto toimii kuin junan vessa.Ei sillä ,että muissakaan ukoissa vikaa olis.Geddyn laulu jää jotenkin piiloon välillä / hukkuu alle.Tiedä sitten johtuuko huonoista laitteistani vai mistä.Paikoitellen laulu kuuluu kohtalaisen heikosti.
 
Kitarasoundi välillä aika puuroista - Alex kun käyttää aika runsaalla kädellä efektejä.Toisaalta äijän tyyli on kyllä omaperäinen ja hyvin olennainen Rush -soundin osa.Ja huonostihan kaveri ei missään nimessä soita.Ja toisaalta taas triossa tuo minusta toimii koska tilaa on enemmän.Myös miehen Ozzy-imitaatio kakkoslevyllä on hauska.Temple of Syrinxin kohdalla on näemmä jouduttu hieman sovittelemaan laulua uusiksi.En tosin ihmettele sen verran kastraattikorkeuksissahan tuossa biisissä mennään alunperin.Peartin O Baterista lienee parhaita rumpusooloja mitä olen kuunaan kuullut.Ei pelkkää paukuttelua vaan jäsennelty monipuolinen kokonaisuus jota on mukava seurata vaikkei itse rumpuja soittaisikaan.
 
Paskaaks' tässä muuta.Hyvä ostos tohon hintaan.

Just katellaan kaverin kanssa pienesä pöhnäsä R30 DVD:tä... ihan liikuttuu