Kitarat: kitarakamat ›

Kyllähän suomalaiset kitarat varmasti hyviä ovat, usein parempiakin kuin muut, mutta se että esim. Ron Woodilla on Versoul, ei tarkoita, että hän sillä kovinkaan paljon soittaa.
 
Kumma kyllä Ron Wood hehkuttaa noita Versoul kitaroita ihan nettisivullaan, ja tuskinpa Versoul hänelle siitä mitään maksaa...
 
On ihan livenäkin tuota kyllä soittanut. Soittelee tietysti muitakin, mutta kukapa ei.
 
Edit: Muistaakseni Woodylle ei oltu edes annettu ilmaiseksi Versoul kitaraa, vaan hän oli kitarateknikkonsa kautta tutustunut niihin, ja päättänyt ostaa pari. Uusimmassa tai toisiksi uusimmassa Guitar Playerissä kerrottiin, että Woodylla on neljä tai viisi Versoulia.

Totta puhut. Kitarajutut ovat aika fiilispohjaisia. Hyviä kitaroita on maailma pullollaan. Mikään mahti maailmassa ei saisi minua ostamaan jotakin Ibanezia tai ESP:tä vaikka tiedän että ne ovat huippuvehkeitä ja kuluvat ammatilaisten käsissä. Joku toinen taas ei näe jossakin vanhassa Martinissa tai Fenderissä mitään ihmeellistä. Joku taas ei voi muuta ajatellakaan kuin Hagströmiä...Onneksi kaikkea on tarjolla niin että jokainen saa mieleisensä.

Rungon muodoissa myös kevyttä heittoa, mm. soololovessa ja "kainaloissa" ja yläsarven pyöreydessä. Erjan LP:n kannen pyöreyskin taitaa olla aika epä-LP-mäinen, jos nyt valokuvia oikein tulkitsin.
Edelleenkään, ei noista kitara huonone.
 
Toi Erjan malli on muutenkin kyllä todella poikkeava, sitä ei edes kannata tavallisena 'LP-kopiona' mieltää. Siinä on ideana ollut tehdä Country Gentlemanin hengessä sähkis.. Eli jutut poikkeaa radikaalisti; kaula, body, osat, elektroniikka, jne.. Ja mun mielestä osa viehätyksestä näissä custom kitaroissa onkin se, että voi tehdä selliasen kitaran minkä itse kokee tarpeelliseksi - kyllä noi kitarasepot sitten oikaisee oikealle polulle, jos alkaa ihan usvaa pyytelemään :). Kaiketi noissa muissa on eroa ihan senkin takia, että ei olla Gibsonia tekemässä vaan kitaraa samassa hengessä.
 
Joku kyseli noiden soitettavuutta ja viimeistelyä, mielestäni 10+... en mä muuten olisi jo muutamaa ostanut :). Mutta itse kokeilemalla voi todeta, noita on näytillä mm. Porvoon AOF Soundissa.

Kaiketi noissa muissa on eroa ihan senkin takia, että ei olla Gibsonia tekemässä vaan kitaraa samassa hengessä.
 
Kyllä, näin, ehdottomasti. Mutta tää ongelma onkin vain mun henkilökohtainen, oon katsellut noita Les Pauleja sen verran intensiivisesti ja totuttanut silmäni siihen tiettyyn profiiliin, joten kyllä se aika tarkasti alkaa, valitettavasti, mua häritsemään jos sieltä joku profiiliero tulee. Pitäisi kasvaa ihmisenä :P
Mutta toki, onhan noissa kansien muodoissa ja runkojenkin muodoissa ollut eroja Gibsonin omissakin tuotoksissa. Että mikä nyt sitten on se "oikea".. Ehkä joku melko matalakantinen '58-'60 bursti vois olla aika tyyppiesimerkki - riippu keneltä kysyy :o)

En tiedä onko tämä mainio rakentaja tullut mainittua tässä thredissä.
 
http://www.ajl-guitars.com/

no siis itse olen kyllä tosi tyytyväinen mun kitaraan jonka petri kallio teki ja oli hyvä viellä ku itse sai olla kitaran tekemisessä niin paljon mukana. perus suomi stratojen hinnathan pyörii 1000-1500 nurkilla. http://www.soundtrade.fi/ tuolta löytyy noi peten sivut.

Kyllähän suomalaiset kitarat varmasti hyviä ovat, usein parempiakin kuin muut, mutta se että esim. Ron Woodilla on Versoul, ei tarkoita, että hän sillä kovinkaan paljon soittaa.
 
Hänellä on itseasiassa monta Versoulia (ja kuulemma uusia tulossa). Mm. Tribute to King DVD:llä käyttää pelkästään Versoulia:
http://www.scottymoore.net/abbeyroad.html#DVD
Ilmeisesti seuraavalla Stones kiertueella on myös pari mukana...
 
Muutamaa Versoul kitaraa olen päässyt kokeilemaan ja olivat kyllä todella upeita instrumentteja. (Jahka kukkaroon tulee "muutama" ropo lisää pitää vakaasti harkita tilauksen tekemistä:-) Hienoa noissa on että suurin osa malleista on todella omaperäisiä sekä ulkonäöltään että muilta ratkaisuiltaan. Ei siis mitään perus strato kopioita...
 
Mikko

Teetätin ensimmäisen käsintehdyn kitarani jo aikaa sitten muinaisessa Guitarlabrassa joka oli Nevalaisen Matin alkuaikojen putiikki. Koska olen onneton vasuri olen päättänyt teettää kaikki kitarani käsityönä ja Nevalaisen Matti on ollut hovihankkijani viime vuosina, varsinkin Flying Finn ja SF Blues malleillaan. Olen ollut tosi tyytyväinen pelien sointiin ja työn laatuun. Mielestäni Matti on kehittänyt osaltaan suomalaista kitaramuotoilua vähintään yhtäpaljon kuin Versoulin tekijä jonka kitaroita en samalla lailla tunne.