Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos radiosta (töissä, kotona en kuuntele) tulee Jonna Tervomaan versio Rakkauden Haudalla biisistä, niin mä voin diggailla mukana ja vaipua horrokseen: Jonna ketkuttamassa lavalla ja siniset silmänsä huumaavat minut laulamaan mukana "pelasta mut". Joo, käy mun almanakkaan.
 
Off-topic, tämäpä mielenkiintoista. Päivällä tuli tuo samainen versio Juicen biisistä joltain YLE:n 94 Mhz:n kanavalta, mikä lie nykyisin nimeltään, ja piti ihan erikseen vaimolle mainita, että kappas kuinka "Minttu sekä Ville-Jonna" niittaa tulkinnallaan Kuosmasenkin mennen tullen jonnekin suonsilmäkkeeseen.

Pää hajoaa kun töissä soi useasti tuo Tervomaan Jonnan biisi ja löydän siitä koko ajan uusia elementtejä, jotka kuulostavat muilta biiseiltä.
Ainakin se kevät-(vai kesä-)biisi "kuljen Hakaniemen rantaan" ja Madonnan Frozen tulevat välillä mieleen.

kappas kuinka "Minttu sekä Ville-Jonna" niittaa tulkinnallaan Kuosmasenkin mennen tullen jonnekin suonsilmäkkeeseen.
 
Siinä on kyllä yksi tapaus, jonka akustiset klubivedot ovat aivan oikeasti kokemus. Mielettömän hyvä fiilis ja raukea leppeys laskeutuu keikkapaikan ylle saman tein, kun sympaattinen esiintyjä kietaisee tilan haltuunsa.
 
Jonna on Muusikko. Tosin tiesin sen jo Mintun ja Villen voimakaudellakin.
 
Mitä Vilhelmuksen komenttiin tulee, niin totta turiset.

Joo, täytyy nyt muistaa, että tavallinen ihminen ei paljoa uhraa ajatuksia eri musiikkityyleille tai artisteille. Ja sehän on ihan ok.
 
-Mitä sä katsot telkkarista
-Mitä vaan sattuu tulemaan
-No, tiätsä Salkkareitten Jaskan ?
-...?
 
No mutta Hendrix kuitenkin on todella kuuluisa ja kysyin sen häneltä lähinnä katsoakseni että mitä vastaa. Ja tämä kaveri kuuntelee hip-hoppia ja poppia, mutta sanoo että vähän kaikkea.

Juuri näin. Koeta siinä sitten saada keskustelua aikaan. Varsinkin jos ei muutenkaan ole näitä
"supliikkimiehiä" ( tai -naisia) niin on pikkaisen vaikeaa pitää puhetta yllä. Mutta toisaalta, mitäs turhia, vaikeneminenhan on kultaa.
 
Jep, näinhän se on.
 
**Off topic**
 
Tuli nyt tästä mieleen että eikö se olekkin ärsyttävää kun kuuntelee jotain musiikkia vaikkapa koulussa ja sitten siihen tulee joku kaveri ja kysyy: "mitä sä kuuntelet?" "nirvanaa" "aika huono" "anna mä kuuntelen"...

Jonna on Muusikko. Tosin tiesin sen jo Mintun ja Villen voimakaudellakin.
 
Aaivan!
 
Kertokaa hyvät ihmiset kuinka yli viis'kymppinen, omasta mielestään kirkasotsainen musadiggari saavuttaisi olotilan, jossa voi heittää kehiin omia mielipiteitään ilman pelkoa että leimautuu "pervo-ukkeliksi"?
 
Eh.. itse asiassa taidan ehkä kuvitella aivan turhia. Kukaan ei o oikeastaan rankannut meikäläistä mihinkään kastiin. Siis saanen edelleen naatiskella hyvästä musasta, vaikka artisti sattiuisikin omistamaan hyvin muodostuneen ahterin tms.

Eihän se häpeä ole, jos jonkin suosikkiaristinsa ulkomusiikillisetkin avutkin miellyttävät. Iästä riippumatta.
 
Taidat olla jonossa viimeisimpinä, jos pervoukkeleita aletaan juttujen perusteella rankkaamaan. (olikohan tuo kohteliaisuus? Ärsyttävä aihe)

Mä sanon usein, että suosikkibändini on Kwan ja sen lisäksi kuuntelen sekalaista musiikkia. Enää en niinkään käytä tuota "vähän kaikkea"-termiä, ennen käytin. Yks mun entinen kaveri sano että se kuuntelee "vähän kaikkea" ja että "mä en vois elää ilman musiikkia, se on kaikkein parasta!". Kuitenkin se sitten sano että "ää, en mä jaksanu sinne musiikkiopistoon pyrkiä kun pianonsoitto on niin paskaa" ja väitti haluavansa laulajaks. Eli se on totta, että usein ihmiset väittävät kuuntelevansa "vähän kaikkea" ja rakastavansa "kaikkea musaa" mutta eivät tarkoita sitä. Tiedän, etät tekstissäni oli liikaa lainausmerkkejä...

"Musiikkimakuni on laaja. Pääasiassa kuuntelen bluesia, power-metallia ja alternative-rockia, mutta on sit jumalattomasti muutakin mitä kuuntelen, ehkä kuitenkin pienemmässä mittakaavassa kuin noita edellä mainittuja."
 
Tuo saa yleensä vastapuolen toteamaan "justjust" ja vaihtamaan puheenaihetta.

Lukekaa tuo "musamaku"-kohta tuolta jäsenkuvauksestani. Taitaa olla vähän turhan laaja kuvaus?

ja miten minä nyt voin sanoa kuuntelevani kaikenlaista musiikkia aiheuttamatta väärinkäsityksiä?
 
Tuttu ongelma. Yleensä määrittelyä täytyy aina tarkentaa, eli vähintään rajata jotain pois. Mulla se on aika selkeästi listahittikama ja kone- ja muu vastaava tanssimusa, mutta ei sekään täysin...

Kertokaa hyvät ihmiset kuinka yli viis'kymppinen, omasta mielestään kirkasotsainen musadiggari saavuttaisi olotilan, jossa voi heittää kehiin omia mielipiteitään ilman pelkoa että leimautuu "pervo-ukkeliksi"?
 
Et mitenkään :)

Selatkaapas. Tuolta näkee vähän "tavallisten ihmisten" musiikkimakua. Kuten sen että esim. Quintessence voisi näköjään upota vähän laajempaankin yleisöön. Vaan missäs radiosoitto viipyy?

Radiosoitto menee tiukemmissa formaateissa niin, että soittoon ei liity pelkästään se että moni ihminen diggaa. Tärkeää on myös se kuinka moni ei pidä biisistä. Joissain radioissa 5-7 % tyytymättömyys riittää siihen että ei pääse listalle. Usein vähänkään jatsahtavat jutut aiheuttavat torjuntaa tietyissä ihmisissä, samoin se että musiikki ei kuulosta "tutulta". Eli, moni suosittu akti jää soimatta, koska jotkut inhoavat. Tuo on aika tiukkaa tilastotiedettä. Niin, ja nuoret tuntuvat olevan kutakuinkin yhtä konservatiivisia kuin vanhemmatkin.

Luvut näyttävät selkeästi että se tehoaa. Juuri tiukkaa formaattia noudattavat kanavat ovat koko ajan kasvattaneet osuuttaan, vieläpä niin että mitä tiukemmaksi menee, sitä enemmän on kuulijoita.

Joku jo sanoikin, että yleensä "tavallisia" ihmisiä ei musiikkityylit hirveästi kiinnosta. Suomessa myös sanoilla on hyvinkin suuri merkitys, sanoittajat ovat niitä musiikkielämän sankareita.

Miksi nykyään, myös muusikkopiireissä, on niin kova juttu olla kaikkiruokainen? Jos ette ole huomannut niin se on tällä hetkellä in. Mnetissäkin aina joku kertomasssa miten kaikki menee. Itse en edes yritä väittää että kuuntelen kaikkea. En kuuntele technoa. En kuuntele heviä. En kuuntele räppiä. Mielestäni se ei ole hyvää musiikkia. Tätä käytetään minua vastaan usein "Vittu sulla on ahas musiikkimaku". Mutta kuten joku täällä kommentoikin niin "kaikki menee kurkusta alas" mentaliteetti ei ole mitenkään hienompi kun että on valikoiva. En usko että joku todellakin tykkää kaikista genreistä.

"What kind of music do you play?"
"We play both kinds: country and western."
 
Tähän sopisi nykyään:
 
Kuuntelen molempia,sekä räppiä että hiphoppia.

Miksi nykyään, myös muusikkopiireissä, on niin kova juttu olla kaikkiruokainen? Jos ette ole huomannut niin se on tällä hetkellä in. Mnetissäkin aina joku kertomasssa miten kaikki menee. --- Mutta kuten joku täällä kommentoikin niin "kaikki menee kurkusta alas" mentaliteetti ei ole mitenkään hienompi kun että on valikoiva. En usko että joku todellakin tykkää kaikista genreistä.
 
Ajatuksia herättävä kirjoitus.
 
Mulle on ihan sama millainen musiikkimaku kelläkin on, mutta väittäisin, että on pitemmän päälle melkoisen kestämätöntä lähteä edes lajittelemaan musiikkia kiinnostavaan ja ei-kiinnostavaan genreajattelun usein väkisinkeksittyjen laatikkoleikkien pohjalta. Usein kuitenkin näennäisesti eri "genreillä" on loppujen lopuksi enemmän yhteneväisyksiä kuin niitä eroavaisuuksia, joiden perusteella ne luokitellaan tiukasti johonkin "genreen" kuuluvaksi.
 
Ainakin itse olen löytänyt kiinnostavia elementtejä liki kaikentyylisestä musiikista, jota olen kuullut. Toisesta tyylilajista enemmän, toisesta taas vähemmän. Miksikään "kaikki menee kurkusta alas"-tyypiksi en itseäni miellä, sillä suuri osa musiikista "genrestä" riippumatta on kuitenkin minulle melkoisen yhdentekevää. Valikoivaa makua pystyy soveltamaan myös "genren" sisällä.

Tähän sopisi nykyään:
 
Kuuntelen molempia,sekä räppiä että hiphoppia.
 
Tai sitten heviä ja metallia. :-)

Tai sitten heviä ja metallia. :-)
 
Jotkut kuuntelee jopa hyvää ja huonoa musiikkia.

Siinä on kyllä yksi tapaus, jonka akustiset klubivedot ovat aivan oikeasti kokemus. Mielettömän hyvä fiilis ja raukea leppeys laskeutuu keikkapaikan ylle saman tein, kun sympaattinen esiintyjä kietaisee tilan haltuunsa.
 
Tämä on totta, ja sinä löysit asiaa kuvaamaan oikeat sanat.