Kitarat: kitarakamat ›

Eli en suosittele juomaan ennen keikkaa.
 
Pari bisseä on ihan jees. Se ihanainen maku saa minut fiiliksiin, ei se tartte hattuun nousta.
 
No häsläyksistä sitten:
 
Oltiin joku vuosi sitten Wanhalla ylioppilastalolla keikalla vappuna ja tupa tietysti ihan täynnä hirmu meiningissä olevaa jengiä. Noh, kuinka ollakaan siinä tuhannen ihmisen edessä alkaa kitaran elektroniikka pätkiä. Kun volumea kääntää, niin ääni häviää välillä kokonaan ja luonnollisesti kriittisessä soolokohdassa. Varakitarallahan siitä selvittiin etiäpäin.
 
Toinen mieleenpainunut häslinki oli, kun vedettiin eräillä kekkereillä vanhan navetan vintillä covereita. Erikseen oli oikein varoiteltu, että yleisöä ei saa hyppyyttää tasajalkaa, ettei koko lattia lähde alta. Vuoroon tuli Don Huonojen Riidankylväjä ja alun kitarariffin jälkeen, kun bändi lähtee soittamaan mukaan, niin kuinka ollakaan, koko juhlaväki päätti alkaa pomppia tahdissa. Lattia notkui valehtelematta sen 10-15 cm joka iskulla. Hirvitti tosissaan. Biisi piti lopettaa kesken ja kieltää porukkaa hyppimästä.
 
Joskus vedin Van Halenin Jumpin soolon ihan sujuvasti puolta sävelaskelta liian ylhäältä (sehän on soitettu levylle alennetulla vireellä ja tabeista sen opettelin). Luulin silloin, että muut veti väärin. Vasta myöhemmin totuus valkeni.

Köyhemmillä bändeillä ei vaan oo varaa savukoneeseen.. =)
 
kuten Rolling Stonesilla :)

Soitan perinteisesti tulpat korvissa vaffarini edessä ja valmistaudutaan seuraavaan biisiin. Soolokitaran roolissa ei mulla oo edes kunnon biisilistaa, vaan teen soolot sävellajin pohjalta puoliksi improten... ennen biisin alkua rumpali sanoo jotain, mutta kun on tulpat en saa selvää... nyökkään vaan, "että joo valmista on, anna mennä..."
 
Rumpali puistaa päätään ja antaa tahdin, ja minä soitan alkutilun... *hiljaisuus*
 
...volumepoljin unohtunut nollaan... *sadattelua* poljin auki ja lennosta uus tilu
 
*bändi kattoo oudosti*
 
...väärää biisi... pitäisi soittaa sointuja näppäillen, ja unohdin panna soinnut luntille, kun treeneissä osasin ne ulkoa... vaan nyt tuon kahden peräkkäisen mokan tähden pää on tyhjä kuin pönttö...
 
Ei auta kuin rymytä koko lavan läpi kattomaan sointuja komppikitaristin nuoteista, mutta kun skitan piuha on liian lyhyt, niin joudun soittamaan selkä yleisöön päin, että ees jotenkin yletyn näkemään soinnut, ja kun skitan piuha kiristy, niin kaatoi sit samalla kauheella ryminällä mun kitaraständihässäkän...
 
*** nyt hävettää ***
 
...no biisi menee takellelen läpi ja takaisin omalle paikalle, leuka pystyyn ja seuraavaa biisiä kehiin. Rumpali antaa tahdin ja aloitan *hiljaisuus*
 
...ei "#€%"€#, vilkaisen paniikissa volumea, mutta se on ihan oikein päällä???
 
Kengin paria efektiä ja kokeilen uudestaan *hiljaisuus*
 
...viiden minuutin hakemisella totean repineeni skitan piuhan sieltä efektipäästä irti siinä äskeisessä rymyämisessä takaisin paikalleni.. piuha kiinni ja taas mennään.
 
hiestä märkänä loppu keikka läpi hampaita kiristellen... että periksi ei anneta, mutta ei koskaan enää... ei muuten naurata oikein vieläkään =)

Soitan perinteisesti tulpat korvissa vaffarini edessä ja valmistaudutaan seuraavaan biisiin. Soolokitaran roolissa ei mulla oo edes kunnon biisilistaa, vaan teen soolot sävellajin pohjalta puoliksi improten... ennen biisin alkua rumpali sanoo jotain, mutta kun on tulpat en saa selvää... nyökkään vaan, "että joo valmista on, anna mennä..."
 
Rumpali puistaa päätään ja antaa tahdin, ja minä soitan alkutilun... *hiljaisuus*
 
...volumepoljin unohtunut nollaan... *sadattelua* poljin auki ja lennosta uus tilu
 
*bändi kattoo oudosti*
 
...väärää biisi... pitäisi soittaa sointuja näppäillen, ja unohdin panna soinnut luntille, kun treeneissä osasin ne ulkoa... vaan nyt tuon kahden peräkkäisen mokan tähden pää on tyhjä kuin pönttö...
 
Ei auta kuin rymytä koko lavan läpi kattomaan sointuja komppikitaristin nuoteista, mutta kun skitan piuha on liian lyhyt, niin joudun soittamaan selkä yleisöön päin, että ees jotenkin yletyn näkemään soinnut, ja kun skitan piuha kiristy, niin kaatoi sit samalla kauheella ryminällä mun kitaraständihässäkän...
 
*** nyt hävettää ***
 
...no biisi menee takellelen läpi ja takaisin omalle paikalle, leuka pystyyn ja seuraavaa biisiä kehiin. Rumpali antaa tahdin ja aloitan *hiljaisuus*
 
...ei "#€%"€#, vilkaisen paniikissa volumea, mutta se on ihan oikein päällä???
 
Kengin paria efektiä ja kokeilen uudestaan *hiljaisuus*
 
...viiden minuutin hakemisella totean repineeni skitan piuhan sieltä efektipäästä irti siinä äskeisessä rymyämisessä takaisin paikalleni.. piuha kiinni ja taas mennään.
 
hiestä märkänä loppu keikka läpi hampaita kiristellen... että periksi ei anneta, mutta ei koskaan enää... ei muuten naurata oikein vieläkään =)
 
Että voi ihmisellä olla huono säkä :P

Vähän on tämä vierestä mutta liittyy asiaan kuitenkin. Soittajien kannattaisi olla imagostaan tarkkoja. Ei ole mitään hienoa soittaa kännissä. Sitten suurin osa muusikoista pukeutuu miten sattuu, kauheita kenkiä ja huonosti istuvia vaatteita.
Keikalla on parasta soittaa selvinpäin kunnon kledjuissa, korut ja muut helyt kohdallaan. Olen tavannut suomalaisia varsin nimettömiä mutta hyviä bändejä, joissa kundeilla on suunnilleen Bossin puvut päällä, soitettavat helvetin hyvin ja kaikesta paistaa cool - meininki. Siinä on tyyliä. Kun katsoo vaikka Steve Vain official websitea, niin ei voi kuin ihailla miehen tyylitajua! Tuoppi- kaksi alussa, välissä tai missä kohdassa vaan on ihan ok toki. PS. parhaiten saa naisia coolin tyylikkäällä olemuksella ja olemisella - suttuiset "äijät" eivät vetoa enää naisiin.
 
Kaikesta samaa mieltä..
 
Paitsi etten voi olla ajattelematta jonkun tuntemattoman naiskatsojan kommenttia (vahingossa kuultua) G3 -keikan yhteydessä viime vuonna siitä kuinka rumasti Steve Vai pukeutuu. Tai siis että sen vaatteet on vaan niin auttamattoman mauttomat :)

Mielestäni kaljan naukkailu biisien välissä ikäänkuin kuuluu asiaan. Jos pelätään sitä känniä/huppelia niin otetaan ykköstä. Kyllä aikuisen ihmisen rajansa pitää tietää, ettei mene överiksi ja soitto luistaa. Menee vähän offtopic:n puolelle, mutta se mikä on mielestäni törkeen näköistä lavalla, on rööki suussa soittaminen. Voi vidu mitä spedeilyä.
 
No minusta se kaljanjuonti näyttää ihan yhtä typerältä kuin röökin polttaminenkin. Edelleenkin keikalle mennään minusta tarjoamaan yleisölle mahdollisimman tasokas musiikillinen paketti, jonka jälkeen kukin tehköön sen mitä parhaaksi näkee. Ei minua kiinnosta tulla katsomaan julkista kaljanjuontia tai tupakointia, varsinkaan jos ne yhtään ovat keikan kokonaisannista pois.

Mielestäni kaljan naukkailu biisien välissä ikäänkuin kuuluu asiaan. Jos pelätään sitä känniä/huppelia niin otetaan ykköstä. Kyllä aikuisen ihmisen rajansa pitää tietää, ettei mene överiksi ja soitto luistaa. Menee vähän offtopic:n puolelle, mutta se mikä on mielestäni törkeen näköistä lavalla, on rööki suussa soittaminen. Voi vidu mitä spedeilyä.
 
Nii, kuvittele Slash tai Izzy lavalla ilman röökiä? Tai Weiland.

Btw suosittelettko varakitaran pitämistä vähänkin isommalla keikalla? Tietysti jos kieli katkeaa just sillon, mutta loppubiisi on kuitenkin pilalla, tai jotain muuta menee ykköskitarasta rikki.

Btw suosittelettko varakitaran pitämistä vähänkin isommalla keikalla? Tietysti jos kieli katkeaa just sillon, mutta loppubiisi on kuitenkin pilalla, tai jotain muuta menee ykköskitarasta rikki.
 
Mietipä miten mukavaa on ryhtyä kesken keikan vaihtamaan kieltä siihen kitaraan ja virittämään sitä uudestaan.

Mietipä miten mukavaa on ryhtyä kesken keikan vaihtamaan kieltä siihen kitaraan ja virittämään sitä uudestaan.
 
tai ajattele niinpäin, miten tylsää on seurata yleisön puolelta kun bändin kitaristi vaihtaa kieltä.
 
Tästä muuten nerokas esimerkki Clark Kent-yhtyeeltä reilun vuoden takaa. Soolokitaristilta katkesi setin puoliväliin mennessä molemmista kitaroista kieli joten kieli oli pakko vaihtaa lavalla. Tällä välin laulaja improvisoi setin seuraavasta biisistä version pelkällä kitaralla ja laululla, ja kun kieli oli paikallaan niin bändi tuli mukaan. Loistavaa toimintaa.

Btw suosittelettko varakitaran pitämistä vähänkin isommalla keikalla? Tietysti jos kieli katkeaa just sillon, mutta loppubiisi on kuitenkin pilalla, tai jotain muuta menee ykköskitarasta rikki.
 
Itse pidän nykyään vähintään yhden kitaran varalla. Tosin setti voi koostua monesta eri vireestä, mutta melko nopeasti ne saa viritettyä oikein. Vaikka tarkoituksena olisi vetää vain yksikin biisi niin silloinkin varakitara on mukana. On vähän sellainen juttu, että jos kieli katkeaa niin esityskin loppuu...

No minusta se kaljanjuonti näyttää ihan yhtä typerältä kuin röökin polttaminenkin.
 
Joo joo.
 
Muistanpa yhdet motoristien bileet, joissa keikkaliksa tuli nestemmäisenä. Soitettiin monta settiä ja juotiin illan aikana n. 3 koria kaljaa. Meillä oli trio siihen aikaan. Taisi niihin talkoisiin osallistua sitten joku roudarikin. Keikka oli (omasta mielestäni) erittäin onnistunut. Yleisö oli tyytyväinen ja kaikki meni hyvin.
 
Mutta en silti suosittele kenellekkään silkkimunalle ko. metodia. Se vaatii reeniä tuokin laji.

Joskus 15+vuotiaina päästii ekoja kertoja paremmille keikoille. Kamat oli vielä luokkaa aloittelija, muistan useammankin kerran kesken keikan kun etsittiin ehjää piuhaa rätisevän tai kokonaan kuolleen, treenikämpällä tallotun halpis-kitarapiuhan tilalle. Aikakausi oli 80-90 luvun vaihteita. Kaikenlaisia kierrepiuhoja ym. sitä olikin :D Hävettävää vaan pyöriä siinä lavalla, kun ei soitosta tuu mitää joittenkin piuhojen takia.
Itse opin tuon isompia joupottelematta lavalle menon yhestä kerrasta, kun ei sormet kertakaikkiaan enää pysyny mukana, mutta pari olusta ennen keikkaa rentouttavana ei tee pahaa.
Kieliä ei ole katkennu kuin kerran, mutta eipä se pilannu kuin puolet yhestä biisistä kun kävin korjaamassa kielen, pidän aina sen verran kieltä virityskoneistoon kierrettynä että sieltä nopeesti löysää vähän että saa floikkaan uudestaan kiinni.
Toki siellä lavan takana sillä hetkellä otti pannuun kovasti.
 
Ammattikoulun päättöjuhlassa jouduin soittamaan kitaraa, äidinkielen opettaja pakotti sen takia kun olin lintsannut niin paljon tunneilta, ja jos mielin saada edes sen alhasimman numeron, niin olihan se soitettava. Eihän siinä mitää muuta ihmeempää ollu, mutta piti soittaa jotain kevät-lauluja (musamaku death-metal), ja jouduin oikeen kauluspaidan laittamaan päälleni. Perseeseen asti yltävä fleda vapaana, kitarana Jacksonin RR1, lievässä haara-asennossa vedin sitten pari kevätbiisiä:) Ei menny täydellisesti mutta eipä pätkääkään kiinnostanu, sain äidinkielen läpi ja päästötodistuksen kouraani.

Mikähän siinäkin on, että yksin jos soittelet, voit soitella samalla kielisetillä vaikka vuoden kielen katkeamatta, mutta erehdypä menemään keikalle.

Vaihdoin kitaraan kielet ja ajattelemattomuuttani olin kiristänyt kaksi ensimmäistä kieltä väärään suuntaan.

Pari päivää sitten eräs tyttö pyysi komppailemaan yhteislauluja seurakunnan tilaisuuteen. Kitara+piano, siis. Jossain vapaassa siirryin pois sieltä soittokulmauksesta, ja tapani mukaan laitoin vahvarin kiinni. Jonninajan päästä sitten kapusimme takaisin soittamaan, ja tokkopa minä sitä muistin päälle laittaa. Vahvari ehti olla kiinni parin biisin ajan. Kukaan ei varmaan huomannut mitään.
 
Taannoin sohvalla istuen soitellessa iskin jollain käsittämättömällä tavalla silmäkulmaani avohaavan.

Noni! Ny tuli häsläys mieleen.
Ei mikään kovin kummonen teidän röytöihin verrattuna, mutta näin sitä mennään..
Kerran soittelin silloisella mexico stratollani ihan normaalisti. Sitten tuli soolo ja tunteikas bendi jonka aikana nojasin eteenpäin. b-kieli sitten pahamti bendatessa poikki ja sivalsi poskeeni n. sentin mittaisen haavan!
Oli hölmö olo hetken aikaa..

No nyt tuli häslättyä, vaikka pientähän tämä. Löin äsken vahingossa tolla mun vanhalla landolan paskalla tota mun Jaguaaria niin, et viritystapit osu kitaraan. Ikävä turha lommo tuli. No ei voi mtn.

Tästä muuten nerokas esimerkki Clark Kent-yhtyeeltä reilun vuoden takaa. Soolokitaristilta katkesi setin puoliväliin mennessä molemmista kitaroista kieli joten kieli oli pakko vaihtaa lavalla. Tällä välin laulaja improvisoi setin seuraavasta biisistä version pelkällä kitaralla ja laululla, ja kun kieli oli paikallaan niin bändi tuli mukaan. Loistavaa toimintaa.
 
Juu, loistava keino hoitaa tuommoinen tilanne. Hienoa toimintaa.
 
Pieni alkoholin käyttö ei mielestäni ole pahasta kunhan se ei haittaa soittoa. Eli pari kaljaa. Ei ole mikään nautinto seurata täys tuubassa päin vittua soittavaa bändiä, vaikka oiskii "helvetin kova meininki." Ei siinä mitään jos vähän. .. Siis kaljaa, ei paskaa soittoa.