Kitarat: kitarakamat ›

Esim. Steve Vain levyjen puhtaissa hommeleissa on selkeästi esillä se mitä haen.
 
Joitain juttujahan se on vedellyt japsi-Stratolla, ainakin Boy from Seattlen.

nimittäin "käteväksi yleistallaksi" siitä ei ole: haitat ovat niin paljon hyötyjä suuremmat, jos tallaltaan ei nimen omaan vaadi mahdollisuutta "hyödylliseen" divebomb-tykitykseen tai "veikeisiin" flutter-kurlutuksiin.
 
Mikä on kätevä yleistalla? Mitä floikkatallallisella kitaralla ei voi soittaa?
 
Mietin ainoastaan tota plektrakäden soittotatsia haittana ja se lienee kyllä soittajasta kiinni. Mun tuntumalla kiinteä talla ja floikka soivat "samalla tavalla". Soundista voivat vääntää kultakorvat. Ei fr niin soundintappaja ole, kun mitä sanotaan. Mielestäni.
 
Lisenssifloikissa lienee ongelmia kestävyyden kannalta, mikä johtaa epävireisyyteen jne. Omassa OFR-kitarassa kielten vaihto esim vie suurinpiirtein sen, mitä muihinkin kitaroihin ja vire pitää paremmin. Sen kielten kanssa pelleilyn oppii samalla tavoin mitä ei-floikkakitaroidenkin kanssa.
 
Ei se siitä.

Aijai...arka aihe. Koskahan menee tappeluksi? No, toivotaan että kaikki saivat edellisestä treadista tarpeekseen..

Floikkaa saa käyttää jos tahtoo mut se on erikoista että tyypit luulee että vireessä pysymättömyys johtuu n. 100% jostain soiton aikana pyörivistä viritinkoneistoista...
Olen nähnyt ihan vintagetallaista stratoakin nähnyt kuritettavan melko hurjalla tavalla ilman että se on vireestä menny. Hyvin pitkälti stratonki vireenpitävyys riippuu säädöistä.

Ne ketkä sanoo että floikka syö sustainin ja soundin ei vain ole soittaneet kunnollisilla FR-kitaroilla tai sitten vain hokevat tuota kuin mantraa kun ovat jostain kuulleet että niin kuulemma käy. Myös kielten vaihto floikalliseen on aivan yhtä simppeliä kuin mihin tahansa muuhun, mutta jos ei vaan osaa niin onhan se sitten tietysti hankalaa.
 
Samalla tavalla esimerkiksi floikan ylivoimaisen vireen pitävyyden puolesta puhuvat luultavasti eniten ne, joilla ainut kosketus floikattomiin keppeihin on Harley Bentonin ritsat, joissa vire lipsuu niin monesta muusta kohtaa, ettei siinä auttaisi minkäänlainen tallaratkaisu. Voin vilpittömästi omasta puolestani sanoa, että yhdessäkään kitarassani ei ole a)floikkaa eikä b)tallasta johtuvia vireongelmia. Usko pois, edes "kunnollinen FR-kitara" ei ole vaihtoehto niille, jotka eivät halua minkäänlaista FR-kitaraa, saattavatpa pitää niitä suorastaan vastenmielisinä - silloin ei ole kyse "et vaan osaa"-tyylisestä tilanteesta.
 
Vireväittelyssä törmää usein kehäpäätelmään, joka saa perinteisempien tallaratkaisujen ystävät hymyilemään: "Floikka on loistava, koska se pitää vireen sellaisessakin kikkailussa, jota voi harrastaa vain floikalla". Ihan yhtä hyvin normaali hyvälaatuinen Telecaster pitää vireen reippaassakin soitossa, koska sillä ei voi tehdä kahden oktaavin divebombeja. Floikka tarjoaa siis samassa paketissa ratkaisun siihen ongelmaan, jonka sen ylenmääräinen käyttö luo. Valitettavasti mukana tulee sen verran muitakin ongelmia, että tämän innovaation joudun henkilökohtaisesti jättämään väliin.
 
Kielten vaihto floikkaan ei ole sen vaikeampaa kuin vaikkapa perus Les Pauliin - tuskin siitä onkaan kyse, etteikö joka soittajalla riittäisi osaaminen kyseiseen operaatioon. On kuitenkin ihan turha väittää, etteikö siinä menisi suhteellisesti mitattuna paljon enemmän aikaa, puhumattakaan siitä säätämisen määrästä, mikä on vielä edessä kielten kiinnittämisen jälkeen. Kaikki soittajat eivät edelleenkään ole innostuneita kantamaan työkalupakkia mukanaan joka paikkaan - Lespan/Straton/Telen kanssa voi marssia varakielisetti perstaskussa mihin vaan ja voi olla varma, että kielten vaihdosta ei tule ongelmaa.
 
Tiedän, että keskustelussa on luvassa vähätteleviä kommentteja tyyliin "eihän siinä mene kuin 10-15 minuuttia kauemmin", mikä sinänsä onkin suht lyhyt aika. Suhteellisesti tarkastettuna se on kuitenkin aika paljon: kiinteätallaiseen keppiin setti vaihtuu kokeneelta kaverilta noin 10 minuutissa, floikan kanssa kielten pakolliseen katkomiseen, kielilukkojen availuun ja tallassa olevien hienovireen säätöruuvien säätämiseen menee väkisinkin lähemmäs toinen mokoma. "Ja ainahan mulla on sivuleikkurit ja kuusiokoloavain mukana joka paikassa."
 
"Keep it simple, stupid.", siitä on tulossa päivä päivältä vahvemmin suosikkisanontani.

"Keep it simple, stupid.", siitä on tulossa päivä päivältä vahvemmin suosikkisanontani.
 
Mä oon taas enemmän ja enemmän sitä mieltä, että kukin räpeltäköön tyylillään.

Usko pois, edes "kunnollinen FR-kitara" ei ole vaihtoehto niille, jotka eivät halua minkäänlaista FR-kitaraa, saattavatpa pitää niitä suorastaan vastenmielisinä - silloin ei ole kyse "et vaan osaa"-tyylisestä tilanteesta.
 
Komppaan. Jos FR:ä ei VARMASTI tarvi, niin semmosta EI kannata ostaa. Petrukkin omakuvauksessa on maininta Gibsonin SG:stä, joten pysy suosiolla erossa FR kitaroista. Toki FR:t on oma juttunsa ja sopii siihen hommaan mihin on tarkoitettu. Mutta ihan perus bändisoitossa ei todellakaan välttämätön ja tuo turhaa lisätyötä/ongelmia, ihan kuin Jucciz tuossa mainitsi kuusiokolojen/sivuleikkureiden tarpeesta. Turhaa häslinkiä JOS SITÄ EI VÄLTTÄMÄTTÄ TARVI. Jos tarvii, niin silloinhan asia on pihvi eikä siitä keskustella, silloin ostetaan floikkakitara.
 
Sen verran negatiivisiä fiiliksiä kertyi kun aikanaan bändissä oli kaksi aikalailla identtistä kitaraa, toisessa floikka ja toisessa tune-o-matic+stop. Pysyyhän sen floikkavehje ihan samalla tavalla vireessä, ei siinä mitään. Mutta sitten kun sille tarvii tehdä jotain, esim kielen katketessa niin "kaikkia v****taa".
 
Itse pidän niitä edelleen Jucciz:ta lainaten "vastenmielisenä", mitä enemmän soittaa ja bändistään välittää sitä pienemmäksi FR:n tarve tulee ;)
 
Kyllähän noilla varmaan kotona sohvannurkalla on hauska divebombbailla, ei siinä mitään :D flame flame flame flame

Usko pois, edes "kunnollinen FR-kitara" ei ole vaihtoehto niille, jotka eivät halua minkäänlaista FR-kitaraa
 
Ohoo!! Kuukauden "jyvät ja akanat" -tyyppinen lausahdus. Onnea siitä.
Ei kai se kiinteätallainenkaan ole mikään vaihtoehto niille jotka sitä eivät halua. Usko pois.
 
Nerokasta ajattelua suorastaan.

Itse pidän niitä edelleen Jucciz:ta lainaten "vastenmielisenä", mitä enemmän soittaa ja bändistään välittää sitä pienemmäksi FR:n tarve tulee ;)
 
-kun osaa soittaa ja välittää muistakin kun itsestään ei tarvitse floikkaa.
 
Kyllähän noilla varmaan kotona sohvannurkalla on hauska divebombbailla, ei siinä mitään :D
 
-floikat on tehty sohvannurkalla soitteleville makuuhuonekitaristeille.
 
Les Pauli on akkojen kitara, tosimiehet soittaa tälläisillä:
http://www.filmcement.org/rummage/archives/000102.html

Samalla tavalla esimerkiksi floikan ylivoimaisen vireen pitävyyden puolesta puhuvat luultavasti eniten ne, joilla ainut kosketus floikattomiin keppeihin on Harley Bentonin ritsat, joissa vire lipsuu niin monesta muusta kohtaa, ettei siinä auttaisi minkäänlainen tallaratkaisu.
 
Mainitaan nyt että allekirjoittaneella on neljä tai viisi FR-kitaraa, siihen päälle löytyy vintage stratoa ja stop-tail-piecejä ja jokainen kitara pitää mainiosti vireensä siinä hommassa missä niitä käytetään. Eikai kukaan ole väittänytkään että floikka on joku patenttiratkaisu sille että saadaan kitara joka pitää vireen?
 
En tosiaan roiku kammessa koko ajan vaikka siihen mahdollisuus olisikin. Lähinnä pidän kelluvatallaisen soittotuntumasta ja sen suomista mahdollisuuksista "tylsää" kiinteätallaista enemmän. Kiinteällä tallalla asiansa osaava jamppa kyllä soittaa erittäin mielenkiintoisia ja monipuolisia trickkejä, mutta se ei vain ole meikäläisen juttu. Joillekin se toimii ja joillekin ei. Antakaa kaikkien kukkien kukkia.

topiccihan käsitteli tallan vaikutusta soundiin eikä vireeseen tahi kikkailumahdollisuuksiin. Oma mielipide on, että kyllä soundissa on eroa (tähän vaikuttaa tosin muutkin seikat kuten puumateriaalit, kaulaliitos, mikit, satula jne...).
 
Kiinteällä tallalla sustain on yleensä parempi, soundi paksumpi ja rikkaampi. "Floikalla" kuivempi, purevampi ja ohuempi. Kummassakin on hyvät puolensa ja halutusta lopputuloksesta riippuu kumpi sopii paremmin. Itse suosin kiinteää tallaa, paksuja kieliä ja rankkaa soittotatsia (retrohevi-stoner-mitälieriffittelyssä). Nopeita ja tarkkoja revittelyjä vetäessä "floikka" ja vähän kevyempi tatsi on parempi. Näpeistähän kaikki on loppupeleissä kuitenkin kiinni.

talla 2 prossaa,
puut 3 prossaa,
mikit 5 prossaa,
äijä 90 prossaa.

Hassua paskanjauhantaa täällä. Luulisi että jokainen kitaristi tajuaa itsekin, että ne ominaisuudet kannattaa hankkia joita tuntee tarvitsevansa. Nimeltä mainitsematon kitarasankari "joka ei omista yhtään FR-kitaraa" olkoon onnellinen sen takia, että on onnistunut pitämään arsenaalinsa siistinä ja ostamaan sellaisia instrumentteja joita näkee tarvitsevansa. Onneksi kuitenkin nimeltä mainitsematon kitarasankari tässä hiljakkoin osti toisen (vai kuinka monennen?) Gibsonin Lespan kun kerran tartti rock-soundia, investointi oli varmasti erityisen hyvä ja kannattava, varmasti jopa monessa suhteessa helposti perusteltavissa.
 
Itse omistan sekä kelluvatallaisen hevikepin että kiinteätallaisen hevikepin. Akustista kitaraa en omista, en Les Paulia, en PRS:ää, en seitsemänkielistä, en Total-Gym -jumppalaitetta enkä haitariakaan. Miksi? no sen takia kun en sellaista tartte. Aika perusasia ja sinänsä hassu homma että tällä foorumilla tätä juttua puidaan koko ajan.
 
Ei minulla itse aiheesta ole mitään sanottavaa, soundaahan tuo erilaiselta kuin kiinteätallainen, mutta ei se kyllä syy ollut miksi tuollaisen kelluvalla tallalla hankin.

Hassua paskanjauhantaa täällä.
 
Jeah.
 
Oikeastaan hauskaa luettavaa kun mm. nämä FR-vastaiset nimeltämäinitsemattomat "kitarasankarit" jatkavat vuodesta toiseen taisteluaan todellisuutta vastaan ja inttävät inttämistään että tietyillä soittimilla tyytyväisinä soittavat ihmiset olisivat muka väärässä.

strato jossa talla on blokattu viidellä jousella on erilainen kuin, että sama ois tehty samaan kitaraan puupalikalla. eli pienetkin asiat vaikuttaa suuresti.
soundi ja nimenomaan tatsi on floikkakepissä erilainen. se on mielestäni mahtava ominaisuus. se antaa periksi ja joustaa kivasti. jos strato on tiukka, niin strato floikalla on jo paljon löysempi.
 
suurin ongelma tulee siitä, että ihmiset eivät osaa säätää sitä (esim. kielet mennään vaihdattamaan kitarakauppaan). monella soitto saattaa jäädä siihen. mutta kun säädöt osaa tehdä itse (muuttaa virettä, intonaatiota jne) on floyd rose todella monipuolinen ja hyvä laitos. se on ainakin minulle mahdollisuus saada menetetty nuoruus takaisin.
 
kyllä floikka kuuluu kitaramaailmaan yhtälailla kuin mikä tahansa muu juttu.

se antaa periksi ja joustaa kivasti. jos strato on tiukka, niin strato floikalla on jo paljon löysempi.
 
Tarkoitatko kielien jänitystä? Jos, niin eikö tuo johdu sitten enemmän satulasta kuin tallasta? Eli lukottomassa satulassa kieli on venyttäessä käytännössä jopa kymmennen senttiä pidempi kuin lukollisessa (koska kielen jännitystä vastaan pitää tapella satulan toiseltkin puolelta) ... vai onko asia ollenkaan noin? Kapollahan tuota voi vissin myös kokeilla.

Tarkoitatko kielien jänitystä? Jos, niin eikö tuo johdu sitten enemmän satulasta kuin tallasta? Eli lukottomassa satulassa kieli on venyttäessä käytännössä jopa kymmennen senttiä pidempi kuin lukollisessa (koska kielen jännitystä vastaan pitää tapella satulan toiseltkin puolelta) ... vai onko asia ollenkaan noin? Kapollahan tuota voi vissin myös kokeilla.
 
kelluva on "pehmeämpi".

Molemmissa voi olla hyvä tai huono soundi, riippuu niin monesta muustakin asiasta kuin vain tallasta. Kannattaa nimenomaan miettiä niitä muita eri tallojen hyötyjä ja haittoja, sekä omia tarpeita/kiinnostusta. Minulla on tällä hetkellä sekä floikallinen että kiinteätallainen kitara ja mielestäni tämä on optimitilanne minulle.

kelluva on "pehmeämpi".
 
Jeps. Olin vähän huolimaton, eli tarkoitin floikkaa varrattuna tavan straton tallaan; olettaen molemissa on sama määrä jousia ja molemmat kelluu. Mun väite/kysymys on se että suurin osa erosta tatsissa johtuu silloin enemmän satularatkaisusta kuin tallan tyypistä.