Tuottaminen ja sovittaminen ›

Tarkkaan ottaen tämä "tuottajan" olennaisin piirre ei ole paperihommista huolehtiminen, vaan äänitteen tuottaja on se henkilö, yritys tai yhteisö, joka rahoittaa äänitteen teon. Termillä tarkoitetaan siis taloudellista eikä taiteellista tuottajaa. Usein tuottajana on levy-yhtiö.
 
Ei tuottaja laita välttämättä projektiin omia rahojaan, vaan pyrkii hankkimaan rahoituksen. Se mistä se hankitaan voi olla eri tukijärjestöt, sponsorit tai levy-yhtiö jolle tuottaja työskentelee. Levy-yhtiön tuottaja voi joutua vakuuttamaan ensin maksavat tahot tulevan tuotteen hyvyydestä. Ja kyllä, markkinoista. pisnes-ajattelua se on ja erityisen kylmää sellaista. Se kun sanotaan, että tuottaja maksaa viulut ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tuottaja maksaa itse ne viulut.
 
Tämä taiteellinen tuottaja voi hyvinkin olla vastuussa levy-yhtiölle muustakin kuin tuotteen taiteellisesta laadusta: pysytäänkä budjetissa ja aikataulussa.
 
Voi olla, muttei välttämättä ole. Mä olen työskennellyt molemmanlaisten tuottajien kanssa. Toiset vastaa myös noista asioista, mutta toiset vaivaa päätään vain taiteellisella aspektilla. Riippuu mistä roikkuu, mitä vastuuta tuottajalle haluaa antaa.
 
Oon tehnyt hommia myös tuottajan kanssa joka ei astunut studioon kertaakaan. Eli hän hoitaa kysymyksä muualla. Toisaalta, saman projektin taiteellinen tuottaja ei huolehtinut mistään muusta kuin musiikista.
 
Ideana on luovuttaa taiteellista vastuuta ja päätäntävaltaa bändin ulkopuolelle.
 
Täysin samaa mieltä. Ja nimenomaanpositiivisessa mielessä.
 
Jos puhutaan tuottajasta muussa ympäristössä, kuten vaikka elokuvien taustavoimissa on asia ehkä helpoin ymmärtää. Karkeasti voi ajatella, että tuottaja on se sikariheppu(jolla on lompsa lyönnissä tai hän edustaa jotain tuotantoyhtiötä, esim FOXia) DVD:n ekstroissa joka kehuu ohjaajaa ja crewta maasta taivaaseen, kun taas ohjaaja on se elokuvan taiteellinen tuottaja. Hänen vastuullaan onse, miltä leffa tulee näyttämään. Kuvaaja taas on ohjaajan aisapari, vähän kuin äänittäjä taiteellisen tuottajan. Näyttelijät voidaan ajatella artisteiksi. Muu crew taas on kuin tekniikka/apupojat studiossa(ne joita nakitetaan pleximarshallia säätämään samalla kun sitä soitetaan asennossa 11), he hoitavat olosuhteet kuntoon näyttelijöiden ja ohjaajan/kuvaajan työskenneltäväksi.
 
Ei nämä tietenkään suoraan vertaudu, leffapuolella kun tuote saattaa olla ohjaajan oma projekti. Tuottaja harvemmin ottaa "jonkin" bändin, tyyliin, tulkaas studioon, teen teistä manowaaria. Mutta ymmärrät varmaan pointin.
 
Syy, miksi mä haluan erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan onse, että oon nähny omassa opiskeluympäristössäni liikaa näitä "ala kiinnostaa" -ihmisiä, jotka menevät opiskelemaan tuottamista tullakseen kuvaajiksi. Siis täh. Tuottaminen ja kuvaminen on eri aloja, joita opetetaan eri mestoissa. Jos haluaa oppia kuvaamaan, voi mennä kouluun, jossa opetetaan sitä.
 
Siis, jos haluat tuottaa, ei sun välttämättä tarvitse osata soittaa.(tuottaa kun siis voi monia asioita, lähtien palveluista)
 
Tuottaminen on paperihommaa (tiedät, jos olet tehnyt esim. lyhytelokuvasta rahoitusanomusta. Voi hyvä Isä mikä pino.) Taiteellinen tuottaminen jotain ihan muuta. Musa-alalla soittotaitoinen tuottaja on halutumpi kuin soittotaidoton.
 
Sisällöntuottaminen on taas sitten tavallaan jotain ihan muuta, mutta siitä ei tässä ole kysymys.
 
Niin, ja alkuperäiseen kysymykseen vastaten: Ammattituottajan voit löytää esim. levy-yhtiöiden kautta. Maksaahan se ja yleensä tuottaja päättää itse haluaako hän edes tehdä koko projektia. Rahalla ei välttämättä saa siis motivaatiota.
 
Monesti paras tuottaja esim demoympyröissä on se, että etsit itseäsi nimekkäämmän/paremman muusikon(koska itseään parempien kanssa on helpointa työskennellä), joka tykkää musastanne ja pyydät sitä auttamaan/ideoimaan treeneihin. Jos teillä natsaa hyvin yhteen(tarkoittaa tässä, että ukko/akka on mukava ja siltä tulee teidän ajatusmaailmaanne sopivia ideoita) ja uutta ja ihmeellistä biiseihin syntyy, niin ottakaa se studioon. Korvauksen voi sopia joko cässinä tai gramexeina tai vaikka kaltsuna, kaikki riippuu siitä, miten paljon kaveri teihin uskoo. Tarkoitan sanoa, että ulkopuolinen korva on aina ulkopuolinen korva. Äänittäjä tulee helposti liian tutuksi materiaaliin. Ulkopuolista korvaa ei voi tuoda vasta miksausvaiheessa mukaan, koska sitten pitää varautua siihen, että "eihän tämä pojat toimi yhtään". Suuner is betör.
 
Muistakaa laittaa myös sen nimi levyn kiitoksiin. :D
 
EDIT:
Niin joo, tuottajan parhaus mitataan töiden parhaudella. Aika moni "kovista" tuottajista on päässyt tekemään isoja bändejä sillä, että näytöt pienempien bändien kanssa ovat kohdallaan. Jos nyt miettii vaikka Hiileä, HIMin eka levy nosti kaverin ainakin mun silmissä näkyviin. Paljon on hänkin varmasti saanut vääntää ennen sitä.
 
Se vielä, että jos itsellesi tarjoutuu mahdollisuus tuottaa (enkä tarkoita siis maksumiehenä oloa) niin rohkeasti mukaan. Jos ei lähe, niin ei, mutta kokemus voi opettaa monta virhettä mitkä ITSE tekee omissa hommissaan. Vierestä on aina helpompi huudella kuin kitara kädessä soittaessa.
 
EDIT2:
Löysinpä tuollaisen. Hyvää juttua.
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=532