Kitarat: soittaminen ›

En varmaan ole ainoa kitaristi, jolle välillä katoaa into soittamiseen. Tuntuu siltä, ettei osaa mitään ja kaikki mitä soittaa, kuulostaa hirveälle kuralle. Muiden kitaristien ja levyjen kuuntelu/katselu masentaa entisestään, kun ne saavat omat taidot tuntumaan entistä vähäisemmiltä. Tällä hetkellä tekisi mieli hakata kitara polttopuiksi, ja ruveta vaikka virkkaamaan.
 
Mistä te muut oikein revitte soittointonne, ja mikä saa teidät reenaamaan sormet ruvella päivästä toiseen? Miten selvitätte tilanteet, kun ei vain huvita soittaa?

Mie olen pitänyt suosiolla vähän taukoa, ihan pari päivää. Heti maistuu taas soitto paremmalta.

Minulla on viime aikoina ollut joinain päivinä niin kova vitutus, että en ole hirveesti viitsinyt soittaa, saati sitten treenata kunnolla. En silti kehtaa pitää mitään taukoja, vaan otan kitaran väkisin käteen ja soittelen. Kai se jotain motivaation puutosta on, kun on taas bändihommat erinnäisistä syistä tauolla.

Ei se väkisin. Hauskaa olla pittää. Pidä hyvällä omallatunnolla taukoa ja kas kun taas tuntuu sujuvan ihan toiseen tapaan. Luonnollistahan se on, että välistä kyllästyttää/vituttaa.

En silti kehtaa pitää mitään taukoja, vaan otan kitaran väkisin käteen ja soittelen. Kai se jotain motivaation puutosta on, kun on taas bändihommat erinnäisistä syistä tauolla.
 
Tuttua, niin tuttua. Minäkään en jotenkin "kehtaa" pitää taukoja, vaan runttaan väkisin vitutus päällä. Jollei soita, niin ei se paska tekniikka siitä mihinkään kehitykään.

Kun minua alkaa kyrpiä, tuntua ettei keksi mitään, kaikki on kuraa ja paskatkin on housussa, käännän säröt pois. Soittelen vähän aikaa Gary Mooren After Hoursin mukana. Kummasti aina reippaassa bluesliruttelussa pää aukeaa.
 
Kun taas "palaan" hevanderiin ja riffien kehittelyyn, koitan pitää soundin kovinkin puhtaana. Jaksaa sitä sitten taas kummasti. Toisinaan toki tulee semmoisia vitutuksia, että kitara menee männikköön ja soittaja nukkumaan.
 
Jollei soita, niin ei se paska tekniikka siitä mihinkään kehitykään.
 
Sepä se. Ajattelin itse tekaista jonninlaisen reeniohjelman. Kuin salilla kävisi. Päivässä tunti tekniikkajuttuja väkisin, niin voi sitten pitää hyvin mielin taukoa.

Mie olen pitänyt suosiolla vähän taukoa, ihan pari päivää. Heti maistuu taas soitto paremmalta.
 
Tuo on muuten totta. Ainakin omalla kohdalla. Jos on tottunu soittamaan joka päivä niin parin päivän tauko piristää kummasti soittoa. Ja soittamisen pitäisi olla nimenomaan hauskaa. Jos soittaminen alkaa maistumaan puulta niin itse pidän ainakin suosiolla vähän taukoa... Vaikka aika harvoin maltan!

Tauko tekee ihan hyvää. Ja silloin kun pitäisi joku tylsä projekti saada valmiiksi niin aina löytyy aikaa kitaran soittoon oli deadline kuinka lähellä tahansa.

Tiedän, etten ole hyvä kitaristi eikä minusta sellaista ikinä tulekaan, ees hikisesti treenaamalla (kun ees tietäis, mitä treenaisi). Soittotahti on alkanut jo hiipua sellaiseksi, että ollaan jo siinä liipanteella, että voitaisiin puhua luovuttamisesta. Vähän sama juttu muutenkin soittamisessa/musiikin itse tuottamisessa, paitsi että biisejä jaksan tehdä ainakin ihan omaksi iloksi.
 
Yläasteella jaksoin vielä rypeä asiassa ja hakata seinää päähän, nyt ei jaksa tuhlata energiaa lahjojen puutteesta voivotteluun. Teen niinkuin pystyn, viitsin ja lystään.

Meikällä on pari viikkoa ollut motivaatio aivan kateissa,mutta kun tänään pääsi soitonopen kanssa soittelemaan taas,niin alkoi maistumaan soittelo.

Vanha, huono, lyhytaikainen mutta kuitenkin paras keino on:
 
Luovuta ja anna GASin viedä.

Tuntuu siltä, ettei osaa mitään ja kaikki mitä soittaa, kuulostaa hirveälle kuralle. Muiden kitaristien ja levyjen kuuntelu/katselu masentaa entisestään, kun ne saavat omat taidot tuntumaan entistä vähäisemmiltä
 
tuttua...
 
Opettelet jonkun radio hittibiisin. Sit soittelet sitä kun joku on kuuntelemassa. Siis joku sellainen joka ei tiedä kitaran soitosta mitään. Sitten saat kuulla kehuja miten hyvä oot. NÄin ainakin minulla :D. Mutta ei toi silti poista sitä omaa soiton paskuutta.
 
Jonkun nyt nimeltä muistamattoman m.nettiläisen sanoja suurinpiirtein lainaten:
"Jotkut kitaransoitosta mitään tietämättömät saattava luulla minua hyväksi soittajaksi"
(huom. lainaus ei ollut lähellekkään täydellinen. Se oli myös huonosti muotoiltu)

Jos et jo ole bändissä, hankkiudu semmoseen tai perusta uus. Jos on, hankkiudu parempaan bändiin.

Vanha, huono, lyhytaikainen mutta kuitenkin paras keino on:
 
Luovuta ja anna GASin viedä.
 
Tämä ei sinänsä ole huono idea....
 
Yleensäkin jokin uusi asia piristää ja kannustaa kovasti. Uudet lelut, projektit, keikat jne...
 
Ilman mitään uutta itselläni ainakin jää kitara välillä pitkäksikin aikaa nurkkaan lukuunottamatta bänditreenejä (joissa voi myös tulla jokin hyvä uusi riffintynkä tai vastaavaa).

Hahaa.. tuttua juttua.... joskus tässä ku vielä oli toi bändi vähän paremmassa hapessa ja toiminnassa niin se soittelukin suju ihan hyvin (vaikka en mitään osaakkaan) mutta nyt kun on ollu jonkinverran taukoa reenaamisesta niin alkaa oleen sellanen fiilis et vois oikeesti myydä kamat ja ruveta tekeen jotain muuta.... mut ehkä se tästä kun taas saahaan homma toimiin... täs yrittäny sit ite jotain väsätä mut ei se yksin soittelu noin pitemmän päälle oo niin mielenkiintosta.... taukokin auttaa ainakin mulla joskus mut sit kun on pitäny jonku kolme päivää taukoo ni on sellanen fiilise et jos joskus haluaa osata jotain ni ehkä sitä pitäs vähän soittaakkin... ja toinen mikä auttaa on just uudet lelut mut niittenkään avulla ei kovin pitkään jaksa jos soittaminen on pakkopullaa..

pahinta omalle motivaatiolle on se että polkee paikoilla liian pitkään. Heti kun oppii jotain uutta saa siitä lisäpotkua paljon.

pahinta omalle motivaatiolle on se että polkee paikoilla liian pitkään. Heti kun oppii jotain uutta saa siitä lisäpotkua paljon.
 
Nii-i. Mutta ku ei ole motivaatiota opetella mitään uutta.

Hyvä vaihtoehto tauon pitämiselle on, että jos normaalisti soittelee sähkiksellä niin ottaa ja näpläilee vaikka viikon, pari pelkästään akustista (ja vice versa). Auttanut ainakin mulla, kun täs taannoin tuli puolivahingossa tuollainen juttu tehtyä, pariin viikkoon ei ollu soittotreenejä ja molemmat sähkärit treeniksellä eikä jaksanu erikseen hakee sieltä pois. Sit kun sai sen sähkärin taas parin viikon päästä treeneissä kouraan, ni a vot, kummasti maistu soitto taas mahtavalta ja tuntui sujuvanki muka paremmin.

...ja tuntui sujuvanki muka paremmin.
 
Heh.. Tää oli hyvä tää "muka" :)