Koskettimet ›

Onhan noissa kaikissa kohdissa asiaakin, mutta silti aika mustavalkoisesti esitetty. Toisaalta siellä puhutaan samaan hengenvetoon Hammondin transistorimallistosta, johon koskemista itse pyrin viimeiseen asti välttämään.
 
Mullakin on ollut yhdet transistori Hammondit muistaakseni 1969 vuoden N-300. Sen ääni ei hirveästi kiinnostanut. Äänikertavalikoima oli enemmän teatteriurun tapainen kuin drawbars urun. Muuten olisi ollut ok, mutta ääni ei ollut tarpeeksi eläväinen.
 
Nyt taas myös transistori urku. Mahdollisesti 1974 vuoden WLM Trip. Siitä taas pidän.
 
Ei pitäisi tyrmätä mitään soitinta toimintaperiaatteen takia, vaan kokeilla ja miettiä sopiiko ääni omaan käyttötarkoituksiin ja tyyliin. Klaus Wunderlich:illäkin oli käytössä erilaisia urkuja.
 
http://theband.hiof.no/band_pictures/Garth_Wails.html
 
Aika vakuuttavan näköinen meininki tässäkin vaikka urkuna vissin Lowrey?

Olen samaa mieltä että ei mitään soitinmalleja pidä tyrmätä mutu perusteella. Minäkin olen kuullut kuinka 760 transistorileslie:itä monet ovat mollanneet ja polkeneet maanrakoon mutta kun Göteborgissa sellaista kokeilin (tosin kyseessä oli Davenportin itsensä modaama ja parantelema malli) niin kyllä soundi oli ihan mahtava ja siitä lähti paaaaljon enemmän ääntä kuin 122:sta tai 147:sta joilla myös otin tyypit. Eli kannattaa luottaa omiin korviin eikä kuulopuheisiin.

Ei pitäisi tyrmätä mitään soitinta toimintaperiaatteen takia, vaan kokeilla ja miettiä sopiiko ääni omaan käyttötarkoituksiin ja tyyliin.
 
Juu, mulla kun käyttötarkoitus on ihan tarkoituksella vain ja ainoastaan Wanhan Putkihammondin runkk... harrastaminen niin sen takia tuon sanoin. :)
 
Se syvällisin filosofia mitä sähkömekaanisten Hammondien (luetaan niihin nyt myös trankkusellaiset) tekniikasta itse löydän, on lähes kaiken korjattavuus; Katkenneen piuhan saa liitettyä uudelleen kiinni, kokonaan hävinneen korvattua uudella. Jos akseli tai laakeri kuluu, uuden saa koneistettua. Suurin osa komponenteista löytyy nykyaikaisen elektroniikkaliikkeen varastohyllystä.
 
Kun 80-luvun japaninhammondin TOS-piiri sanoo poks, niin uuden hankkiminen tilalle ei ole ihan niin yksinkertaista. Uusimpien digivehkeiden pintaliitostekniikalla kasattujen korttien korjaamista en edes uskalla ajatella.
 
J-P

Kannattaa tsekata davenportin sivuilta myös osio hammond X-files ja lukea osio: hammond mad-cow disease. Voi valahtaa tavara lahkeeseen kaikilta konsoliurkujen omistajilta. Eli tämän perusteella kysymys kuuluu voiko kaiken korjata???

Kannattaa tsekata davenportin sivuilta myös osio hammond X-files ja lukea osio: hammond mad-cow disease. Voi valahtaa tavara lahkeeseen kaikilta konsoliurkujen omistajilta. Eli tämän perusteella kysymys kuuluu voiko kaiken korjata???
 
Tästä aiheesta keskusteltiin aikoinaan Hamtech -listalla ja asiasta oltiin tasan kahta mieltä... Jos vaahto turpoaa ja liisteröityy, niin ainakin paikallisia ongelmia on tiedossa. Toisaalta taas jenkkilän urkugurut vertailivat kokemuksiaan ja muistaakseni lopputuloksena todettiin että vaahdon käyttäytyminen on kiinni mm. ilmankosteudesta - jossain Floridan ja Kalifornian rannikoiden suolaisessa meri-ilmastossa ongelmat ovat eri luokkaa kuin suomalaisen keskuslämmitystalon kuivassa huoneilmassa.
 
Jos ja kun otan urun täysremppaan, mikä käytännössä tarkoittaa manuaalien irrottamista, huopien vaihtamista ja busbarien puhdistusta, niin varmasti samalla revin nuo vaahtojämät varmuuden vuoksi veks. Mutta ihan noin hurjia visioita en kaiken tähän mennessä kuullun ja koetun perusteella menisi nielemään.
 
Mitä tulee kysymykseen voiko kaiken korjata... Tottakai voi, piuhojahan nuo vain ovat ja ihminen ne sinne on laittanut. Tosin ne ovat vähän hiusta paksumpia ja niitä on siellä nätisti sanottuna jumalaton määrä, joten tekisin kyllä tarvittaessa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ennen kuin alkaisin niitä vaihtelemaan.
 
J-P

Joops, kyllähän tuossa davenportin sivuilla asiaa(kin) on ja paljon, mutta pikkuisen (piilo)markkinavoimaista kirjoittelua juuri näistä jenkki-uruista ja muista hammond-rutoista...
 
Kuitenkin noista korjaamisista ja sen semmoisista: peruskorjaukset pystyy tekemään ja opettelemaan itse, toi JP:n mainitsema "busbarien lubetus" on tosin jo ehkä semmoinen homma että saattais jäädä minulta tekemättä... Jyrkkä ehkä.
 
Hammondien kanssa on siinä mielessä myös kohtalaisen turvallista harrastaa, että aina on löytynyt apua, jos sitä on tarvinnut - erityisesti myös Suomesta. Eihän täällä nyt lukumääräisesti montaa tietäjää ole, mutta sitäkin avuiliaampia (Niin ovat tosin myös ulkomaan elävät auttaneet monet kerrat).
 
Mistä tulikin mieleen pieni anekdootti ed.main.asiasta: erään muuton jälkeen A-100:t alkoivat hurista tietyllä tavalla, josta sitten soitin pikaisesti Kemiin Adolfsenin Matille, ääni väristen minä että "mikäs mikäs tälle nyt tuli..." Ajattelin jo että vähintään generaattori täytyy vaihtaa ja johdottaa koko urku kolmeen kertaan uusiksi.
 
Noh, Matti sanoi oireet kuultuaan, että "kiristä sieltä preset-panelin maaruuvi tiukemmalle niin hurinat lakkaa". Ja ennen kuin ehdin puhelinta kiinni laittaa, niin homma oli jo korjattu. Ehdotonta parhautta on tuo.

Kokeilin muutamia ja päädyin tilaamaan A-100:sen joka tuntui konsoleista kaikkein kompaktimmalta.
 
Paljonko tuli hintaa? Davenportista on jo tässä paljon kommentoitukin, mutta osa tuosta "informaatiosta" on kyllä melkoista huijausta, tietoista tai ei.

Davenportilta ostettu hammond tuli maksamaan yhteensä 72000 kruunua eli noin 7700 euroa mutta huomioikaa että hän käytti urun kunnostamiseen (ns NGR-malli) ja pariin haluamaani modiin melkoisesti työaikaa. Suomessa mulle on kaupiteltu A100 yli 8000 eurolla ja ne eivät ole olleet edes täydellisesti huollettuja malleja.
 
Olen ollut erittäin tyytyväinen valintaani ja uskallan suositella Davenportia kaikille jotka haluavat vintage urun mutta eivät vielä tunne sen tekniikkaa kovin syvällisesti

pianistin tule soittaman urkua sillä silloin tulee suuri ukko-Hammond ja lyö sinua scanneribraatolla päähän.
 
Mä olen samaa mieltä, etten toivo sellaisten pianistien soittavan Hammondia, jotka suhtautuvat siihen kuin huonoon pianoon, joka ei käyttäydy pianon tavoin, eikä lähde pianon ääntä.
 
Onneksi generaattoriurkua harvoin on sellaisella, joka ei siitä mitään ymmärrä.
 
Tulkitsen tuota B3:sen diggailua niin, että osa diggailusta perustuu hyvän saundin lisäksi siihen, että moni nimekäs soittaja on käyttänyt sitä ja onhan ulkonäkökin hyvä. Osa diggailusta taas on sellaista, että kiinnostaa hyvä saundi, mutta mikä tahansa mielenkiintoinen hyväsaundinen urku ajaisi samaa asiaa. Hammondissa kieltämättä kiehtovuutta lisää mekaanisesti pyörivät äänirattaat tai pyörät.
 
Vaahtosin Hammondin päälle aikaisemmin enemmänkin, mutta nyt kun olen huomannut sen olevan laaja hyväksyntää nauttivaa "tavisten hommaa" - vähän kuin nuoriso soittelemassa musakaupassa Metallicaa ;-) - niin tekisi mieli keksiä jotain vielä omaperäisempää.
 
Mun mielestä Maza:n Lowrey projekti on aika jo aika omaperäinen tai vielä omaperäisempää haastetta voisi löytää rakentelamalla jotain pilliurkuja tai harmooneja...

Siis lähinnä näille kavereille jotka eivät osaa itse korjata niin varteenotettava vaihtoehto!
 
ollaanpas sitä niin....
 
vaikka onhan se hammond-maailman epävirallisen kastisäännön mukaan niin, että ellei mies osaa generattorihammondia kunnossa pitää niin on sama siirtyä mallintavien pariin ??
 
mobilistiharrastajillahan Suomessa on vielä on kanssa se, että pitää olla itse laitettu - eikä ostettu auto. Muilla mailla hommataan rahalla ammattimiesten viimosen päälle laittamat vintage-kulkimet (lähinnä autotalliin ja ehkä parina poutapäivänä puistoon näytille tosin...)
 
;-)
 
edti: niin, onhan se täysin kunnostettu H-urku yksi p...kle kun siinä ei ole mitään rassaamista (mitä nyt putket on tietysti väärät oikean särön saamiseksi) - joka on kuitenkin soittoakin tärkeämpi harrastuksen suola, pippuri ja hunaja

Davenportilta ostettu hammond tuli maksamaan yhteensä 72000 kruunua eli noin 7700 euroa mutta huomioikaa että hän käytti urun kunnostamiseen (ns NGR-malli) ja pariin haluamaani modiin melkoisesti työaikaa. Suomessa mulle on kaupiteltu A100 yli 8000 eurolla ja ne eivät ole olleet edes täydellisesti huollettuja malleja.
 
Olen ollut erittäin tyytyväinen valintaani ja uskallan suositella Davenportia kaikille jotka haluavat vintage urun mutta eivät vielä tunne sen tekniikkaa kovin syvällisesti
 
No niin! nyt tultiin asian ytimeen eli ei se sinun A100 mikään huono ostos ollu vaikka kaikennäköisiä huru-ukkoja väittää ostaneensa ties mistä A100:sia 2500$.
 
Mutta hyvät herrat ja soittavat naisetkin!! Jokainen Hammond on yksilö ja huomatkaa (huollettu yksilö soi yleensä hyvin)......
 
Olen itse soittanut urkuja 5 vuotiaasta asti (eli lähes 30 vuotta)...... ja jos listaan 3 parasta urkua ja 3 huonointa Hammondia ne ovat seuraavat.....
 
kolme parasta (ei paremmuujärjestyksessä)...
YLE:n A-105 joka löytyy radion studion tiloista, Juha Flinckin L100p sekä oma C-3.
 
kolme huonointa
YLE TV:n puolelta oleva B-3, eräs itähelsingissä oleva A100 (etelä-afrikasta tuotu) sekä porissa myynissä ollut C-3..... (noin 4 vuotta sitten).
 
Ja nämä huonot....? ne eivät pärjää hyville klooneillekkaan.......
 
Eli mihin lopputulokseen päädymme? huollettu aito Kotiin ja klooni keikalle!!! jos on varaa muuten ostetaan softa B4 ja itketään pimeässä.... (yksin)..

YLE:n A-105 joka löytyy radion studion tiloista, ...
YLE TV:n puolelta oleva B-3,
 
olikos nämä tohlopissa vai m-studiolla vai missä?

olikos nämä tohlopissa vai m-studiolla vai missä?
 
En oikeastaan muista mistä urut kaivettiin mutta tuo M-studio kuullostaa tutulta sen A105:n osalta,
 
Tehtiin Jazz-äänitys ja minulla oli kunnia soittaa edesmenneen Chrisse scwhintin kanssa (rummut).
bassoa (kontra) oli tuolloin Mutikaisen pentti...vaikka yleensä soitan bassot jalkiolla..
 
Itse asiassa en ole ihan 100% varma, että kyseessä oli A105 mutta semmoinen muistikuva jäi että se oli C-3 koppainen urku.

Mun mielestä Maza:n Lowrey projekti on aika jo aika omaperäinen tai vielä omaperäisempää haastetta voisi löytää rakentelamalla jotain pilliurkuja tai harmooneja...
 
Theremin?
 
Vänkä peli. V**tumaisen vingunnan lisäksi kaupanpäälle tulee vielä omaperäiseltä näyttävä visuaalinen siunausefekti.
 
J-P

Kun 80-luvun japaninhammondin TOS-piiri sanoo poks, niin uuden hankkiminen tilalle ei ole ihan niin yksinkertaista. Uusimpien digivehkeiden pintaliitostekniikalla kasattujen korttien korjaamista en edes uskalla ajatella.
 
Öh. Entäs jos generaattorihammondien generaattorista hajoaa joku äänipyörä tai generaattoriin tulee joku muu mekaaninen vika? Ei, en väitä, että sellaista niin helposti tai usein tapahtuisi, mutta mietin vain, että voikohan generaattorihammondeistakaan nyt sentään kaikkea korjata?

Mä en oikein ymmärrä miksi kotona pitää olla jotkut vimpan päälle vehkeet, mutta keikalla vetää sitten jollain paskoilla digivehkeillä?
 
Meillä on ollut monta sooloskabaakin täällä netissä ja ykskään ei ole vetänyt niihin mitään B3:sella.
 
Mä vetäsin tuohon uusimpaan skabaan jotain irtomatskuu 50 euron WLM:llä, vanhalla jousikaiulla ja Behringerin mikserin leslie-efektillä:
 
http://www.asikkalalainen.net/musa/WLMsoolo.mp3

Mä en oikein ymmärrä miksi kotona pitää olla jotkut vimpan päälle vehkeet, mutta keikalla vetää sitten jollain paskoilla digivehkeillä?
 
Huhu kertoo, että jotkut äänittäis musaa kotona ja saa siitä rahaa.

Huhu kertoo, että jotkut äänittäis musaa kotona ja saa siitä rahaa.
 
Urbaani legenda...

Urbaani legenda...
 
Joo. Tää kuulemma kumotaan heti kärkeen Mythbustersin pilotissa. Muistakaa kattoa.