Ei ehkä se perinteisin rakkauskirje, mutta itsepähän pyysi. Ajatukset eivät antaneet minun nukkua viime yönä, joten ne oli pakko pistää ylös.
Tärkeimmälle
Älä pidä minua rikollisena
vaikka jännitänkin vielä elämää.
Ne on vaan ne ihmiset
niiden moninaiset vaatimukset
jotka pelottavat minua,
mutta olenkin vasta opettelemassa.
Vuoksesi teen kaikkeni
ylitän rajani
tai ainakin yritän kovasti.
Kasvan läpi seinieni
joita niin kauan rakensin
huomatakseni vain
etteivät ne sovi kahdelle.
Avasit silmäni
uusia haavoja ihooni
ennen niin paksuun ja karheaan.
Rikoit minut kootaksesi uudelleen
niin kuin minäkin keräsin palasesi.
Olemme vielä savea
vailla lopullista muotoa
viimeistelemässä toisiamme
vaikkei kumpikaan ole valmis
omassa hahmossaan.
Mutta niin se aina menee
kukaan ei ole koskaan valmis
aina on jotain hiottavaa.
Sillä välin voi rohkaista itsensä
ja puhua heikkouksistaan. |
Kitaravirtuaali
seitikki
