Roots ›

Täysin totaalisen uskomattoman mauton tapping turnaround kuten kaikki muukin tuolla Ynkän videolla.Ihan asiaa jos menee vetelemään noita tuonne Heavypuolelle,pois ynkkä täältä.Ja on sillä helevetin nirunaru ohuet kielet.....ja koverrettu otelauta....ei ei,ei tänne....juu ja kun täällä tuntuu olevan tapping tekniikan suuria ihailijoita niin sanokaas kuka oli yksi ensimmäisistä merkittävistä tappingtekniikan käyttäjistä...

Skymskadade Yngvie Malmsteen ehkä joviaalisti näyttää meille ja vähän (25 vuotta ja jne.) nuoremmille, kuinka bluesia voi toteuttaa otelaudalla vilistelevillä sormillaan. Ehkä hänen olisi pitänyt keskustella ennen opetusvideolta vaikka Raakku Rolf Wikströmin kanssa (muistelen jopa itse Waldemar Walleniuksen tätä miestä kehuneen) bluespuristien (ja -burgeristien, heh) asenteesta bluessoitantaan. Rolf olisi todennut, että ottaa Yngvie vähän hittaammin, muuten joku voipi hermostua ja peästää ilimoille nekatiivisen mielipitteen tilutustyylin tuomisesta pyhille pluussikentille.
 
Bluespaavi julistaisi moiset tilanderit ikuiseen pannaan. Ja bluesimaami ikuisen fatwan (vai mikä se oli...)

juu ja kun täällä tuntuu olevan tapping tekniikan suuria ihailijoita niin sanokaas kuka oli yksi ensimmäisistä merkittävistä tappingtekniikan käyttäjistä...
 
Mähän en muuta teekään kun täppään, joten heitän tähän Harvey Mandelin ja Billy Gibbonsin (eritoten Mandel). Siis rock/bluesrock -puolella.. Jaskamiehet oleet jo aikaisemmin asialla..

Mähän en muuta teekään kun täppään, joten heitän tähän Harvey Mandelin ja Billy Gibbonsin (eritoten Mandel). Siis rock/bluesrock -puolella.. Jaskamiehet oleet jo aikaisemmin asialla..
 
Aivan oikein....olisit vähän aikaa pantannut niin olisi ollut kiva kuunnella noiden ynkän ihailijoiden arvauksia...; )

Tietääkseni ensimmäinen tapping -koulukunnan edustaja jazzin puolella oli Alexi Laiho. Sen jälkeen tuli Eddie Van Halen ja Yngwie vasta kolmantena.

Silloin kun kaikki - nimenomaan kaikki - menee päin V:tä, löytää itsensä kitaran kanssa kyyhöttämässä nurkassa ja etsimässä niitä sinisiä säveliä, ja niistä sävelistä löytää lopulta jotain toivoa. Sen on mulle bluesia. Piste.

Aivan oikein....olisit vähän aikaa pantannut niin olisi ollut kiva kuunnella noiden ynkän ihailijoiden arvauksia...; )
 
Ja tähän kun päästiin, niin mitä mieltä immeiset on noista G3-kiertueista tehdyistä DVD-tallenteista? Siellähän on ollut mukana myös Eric Johnson, joka täälläkin palstalla nauttii käsittääkseni suurta suosiota. Ja myös kaikkien fanittama Ynkka. Ja lähinnä kysyn siksi, koska kaikissa oli lopuksi joku bluesjami-biisi, ja voi luoja, miten makaaberia hommaa! Huh, jopa se Eric Johnsonin veto oli kyllä niin banaali, että oksat pois. Biisi oli tässä Red House. Ynkan kanssa niillä oli joku, mutta en kyllä nyt muista mikä, taisi olla Going Down Slow, joka oli myös aivan uskomattoman kivulias kokemus. :). Jokaisellahan oli siinä omat setit, ne vielä menetteli, jos mietti asiaa ihan siis vaan kitaristien näkökulmasta; tylsää, päämäärätöntä musaa = virtuososhow? :).
 
Tää alkaa olee kuin tuolla koskettimet-palstalla se sustainpedaali -keskustelu ;-).

Ja tähän kun päästiin, niin mitä mieltä immeiset on noista G3-kiertueista tehdyistä DVD-tallenteista?
 
Surffailin joululomalla netissä ja sieltä nlöytyi joitain ilmaisia klippejä ko. kiertueilta. Siinä tais olla Vai, Satriani ja Petrucci(kirjoitetaankohan noin, no kuiteski se Dream Theater -mies). Ne veti kans jotain blues-jamia tai Hendrixiä.. Mun korvaan ainakin aika karua kuultavaa.. Arvostan kaikkia em. herroja instrumenttiensa loistavina hallitsijoina ja oman musagenrensä mestareina, mutta en itse pitänyt ollenkaan siitä jamimeiningistä.. Mut oon kyl kuullut Vailta jotain hiton hyvänkuuloisia Hendrix/Mayfield -akselilla liikkuvia fiilistelyjä. Myös ynkkä saa halutessaan hendrix -licksit kuullostamaan ok -hyviltä, sen perusteella mitä oon kuullu.. Mut äkkiä sen onkin sitten takas siinä sen omassa jutussa.
 
No joo.. kaikilla on se juttunsa mitä tekevät ja ovat hyviä siinä. Kyllähän esim. se Ynkkä siinä omassa biisissään teki soittimellaan mitä vaan, joten kovia äijiä. Mut ei tietenkään kaikessa.. Johnson ei oo mulle isommin koskaan kolahtanu, vaik kaiken järjen mukaan mun pitäis siitä digata kun kaikkia sen esikuviakin kuten Hendrixiä, Claptonia, Jerry Reediä ja Wes Montgomeryä diggaan..

http://www.movinmusic.co.uk/memo_go … bluescasters/videos/greyhound256.rm
 
http://www.movinmusic.co.uk/memo_go … bluescasters/videos/louisiana256.rm
 
http://www.movinmusic.co.uk/memo_go … _bluescasters/videos/givetome256.rm
 
http://www.movinmusic.co.uk/memo_go … ez_bluescasters/videos/askyou256.rm
 
http://www.movinmusic.co.uk/mike_sanchez/video/mess.rm
 
http://www.movinmusic.co.uk/two_timers/video/ttjustdoisdn.rm
 
http://www.movinmusic.co.uk/two_timers/video/ttwholeisdn.rm
 
Tätäkö se blues on.......

Huh olipa kauhea kokemus toi ynkän "blues" setti. Tais olla Django kun keksi tappingin. G3 dvd:tä en ole nähnyt, mutta keikalla kävin. Oli kyllä niin tylsää tilutusta että huh huh.

Tais olla Django kun keksi tappingin.
 
Django kyllä soitti niitä huiluäänijuttuja 12 nauhaa ylempää (etusormi 12nauhaa ylemmäs ja esim. peukulla näppäillään kieltä, artificial harmonics(?) englanniks) esim. useissa "Nuages" versioissa. En muista varsinaista tappingia kuulleeni..
 
Mulla on semmoinnen muistikuva, että joku 50-luvun jazzmies olis "keksinyt" tai ainakin ensimmäisenä enempi käyttänyt tekniikkaa.. Voin olla väärässäkin..

Django kyllä soitti niitä huiluäänijuttuja 12 nauhaa ylempää (etusormi 12nauhaa ylemmäs ja esim. peukulla näppäillään kieltä, artificial harmonics(?) englanniks) esim. useissa "Nuages" versioissa. En muista varsinaista tappingia kuulleeni..
Mulla on semmoinnen muistikuva, että joku 50-luvun jazzmies olis "keksinyt" tai ainakin ensimmäisenä enempi käyttänyt tekniikkaa.. Voin olla väärässäkin..
 
No ainakin Tal Farlow käytti, mutta ei siinä muodossa kun me nykyään tunnetaan tapping :). Lähinnä otti jotain sointujen ääni oikean käden sormilla, no big deal ;).

Joskus tuli nähtyä (kaverin pakottamana) Lukatherin Little Wing -tulkinta jostain kultaiselta kasarilta. Noin niinkuin hienovaraisesti ilmaistuna: kyseinen biisi raiskattiin jokaiseen reikään! Aivan kauheaa tuubaa, ja totorunkkarit pissi hunajaa yleisössä :)

No ainakin Tal Farlow käytti, mutta ei siinä muodossa kun me nykyään tunnetaan tapping :). Lähinnä otti jotain sointujen ääni oikean käden sormilla, no big deal ;).
 
Jep, Tal myös vei tuota mainitsemaani huiluäänihommaa eteenpäin 50 -luvulla. Mut tsekatkaapa Lenny Breau kun tuosta tekniikasta on kyse!
 
Itse tappingista puheen ollen, se muistisopukoissani kummitteleva 50-luvun kitaristi ei ollut läheskään yhtä korkean profiilin kaveri kuin Tal Farlow. Joku aika never heard -nimi.. En kyllä nyt kuollakseni muista mistä hänestä ja hänen levytykseksestään luin..

Jep, Tal myös vei tuota mainitsemaani huiluäänihommaa eteenpäin 50 -luvulla. Mut tsekatkaapa Lenny Breau kun tuosta tekniikasta on kyse!
 
Itse tappingista puheen ollen, se muistisopukoissani kummitteleva 50-luvun kitaristi ei ollut läheskään yhtä korkean profiilin kaveri kuin Tal Farlow. Joku aika never heard -nimi.. En kyllä nyt kuollakseni muista mistä hänestä ja hänen levytykseksestään luin..
 
Eikös Setä-Tal modannut vasenta kättäänkin lisätäkseen ulottuvuutta,vai muistanko väärin....

Kaulaa hän ainakin näpelöi, jotta skaalan pituus olisi ulottuvuuden kannalta parempi. Ties vaikka olisi niitä sormenvälinahkojakin leikellyt pianistien tapaan. Isohkot hanskathan hällä tais olla luonnostaankin..
 
Jostain lueskelin tuonsuuntaista,taisi olla joku 80-luvun Guitarplayer -lehti...

Niin mitä on blues...joku haikaili bluesin määritelmää...kertokaas mikä on bluesia ja samantien sitten että mitä on blues.

Niin mitä on blues...joku haikaili bluesin määritelmää...kertokaas mikä on bluesia ja samantien sitten että mitä on blues.
 
Sepä se....

Viiskytluvun tappingukko oli Jimmy Webster, joka kehitteli kitaroita ja stereovahvistimia Gretschille.
 
http://www.megatar.com/english/Touchstyle/touchstyle.html