Media ja viihde ›

Kaikki Unissakävelijät ja Dreamcatcherit ovat kyllä ihan viihdettä, mutta muuten melko ala-arvoisia.
 
Mutta Sleepwalkersissa on sentään Mädchen Amick!
 
Kyllä sillä jo kuuhun mennään.

Muuten listaus ihan ok, mutta Cabin Fever? Ei perhana. Ehkä paskin leffa, jonka olen nähnyt vuosikausiin (ja se on paljon se). Aivan järjettömän huono juoni, joka sisälsi enemmän aukkoja, kuin Ed Woodin leffat yhteensä. Juonessa oli aivan päättömiä tapahtumia. Kliseet oli tietenkin käytössä nakuilua myöten. Kun tähän kaikkeen lisää erittäin huonot näyttelijät, on kyseessä oikeasti aika pelottavan soppa. Harvoin tunnen myötähäpeää leffaa katsoessani, mutta nyt tunsin.
 
Se on vähän siinä rajalla, että ilmoittaisiko sitä hyväksi kauhuleffaksi vai hyväksi kauhukomediaksi. Ei se minustakaan mikään virstanpylväs ole, mutta parasta kauhua silti vähään aikaan. Kliseitähän se pursuili, mutta ehkä juuri se juonen päättömyys ja absurdi huumori (Pancakes!) nostivat Cabin Feverin pään pinnalle. Pelottavaksi sitä en tosiaan voi sanoa, mutta paikoin melko hauska ja ihan kohtuujännittävä paketti.

Kenen muun mielestä voisi tulla hyvä kauhuelokuva, jos Darren Aronofsky kuvaisi sellaisen? Unelmien sielunmessu oli niin ahdistava kokemus, että siihen ei minusta yksikään kauhuleffa pääse lähelle.

Mutta Sleepwalkersissa on sentään Mädchen Amick!
Kyllä sillä jo kuuhun mennään.
 
Olikos tämä se leffa missä oli kissoja, kissannaamaisia ihmisiä ja poliisin porkkanalla puukottava äiti?
 
Jestas, mitä sontaa :) Mutta wanha Carrie oli oikeasti aika hyytävä, vaikka sen tämän vuosituhannen puitteissa ensi kertaa näinkin. Sissy Spacekin ilmeettömyys kruunaa kaiken.
 
On olemassa leffatyyppi, jossa sankaria kurmootetaan ja piestään miten sattuu (vaikka Karate Kid tai mitä niitä muita lasten urheiluleffoja on, niin no, vaikka Kill Bill) ja sitten sankari pääsee vihdoin kostamaan. Sitä sitten hurraa sankarille kun hän peittoaa vastustajansa helposti, ainakin lopulta. Carriessakin periaatteessa valheellisesti rohkaistaan siihen, mutta kun alkaa tapahtua, katsoja huomaa että häntä on koko ajan talutettu kuin pässiä narussa ja nyt vetäisty matto alta - enhän minä halunnut tällaista tapahtuvan!
 
Mikä sattumoisin on tismalleen sama ajatus kuin mikä Carriella on. Hieno elokuva.

Olikos tämä se leffa missä oli kissoja, kissannaamaisia ihmisiä ja poliisin porkkanalla puukottava äiti?
 
Jestas, mitä sontaa :)
 
No joo, mutta vain olennainen on tärkeää... 8)
 
Ja olet sataprosenttisen oikeassa tuosta Carriesta. Spacek tekee käsittämättömän upean roolityön, ja koko elokuvassa on jotenkin masentuneen ahdistunut fiilis. Ei ole juuri valoa tunnelin päässä, niin! Kohtaus jossa Carrie tappaa äitinsä on sangen jylhä. Siinä kohtaa leffaversio pesee kirjan ihan tosissaan.

Seuraan mäkin kauhuleffoja jonkun verran, ja sanon vaan että nykyajan leffat on kyllä aika huonoja. Miksi ei tehdä enää Omenin kaltaisia?
 
Parhaat leffat nykyään ovat Pulp Fictionin ja Sin Cityn kaltaisia leffoja.

Storm of the Century.
 
No sepä se. Kiitos.
 
Katsoin eilen Tommyknockersin. Kylläpä vain oli aika köyhää, etenkin loppu. Alkoi kyllä ihan lupaavasti ja tunnelmallisesti. Eikä siinä edes selitetty, että miksi avaruusmöröt eivät vaikuttaneet sankariin.

Sitten vielä pitää tilittää siitä, kuinka nykyään otetaan klassisia kauhuleffoja ja väännetään niistä sellaisia typeriä teinikauhupläjäyksiä, puolen sekunnin säikäytyksillä.
Esim. John Carpenterin The Fog on niitä klassisia kauhuleffoja, jossa tunnelma hiipi niskaan jo musiikissa. Uusintaversio sitten olikin semmoista kuraa, että...

Mutta Sleepwalkersissa on sentään Mädchen Amick!
 
Kyllä sillä jo kuuhun mennään.
 
Ja Mädchen on kyllä aika kissa. Huvittavaa sinänsä että ne pahikset oli allergisia kissoille.

No sepä se. Kiitos.
 
Katsoin eilen Tommyknockersin. Kylläpä vain oli aika köyhää, etenkin loppu. Alkoi kyllä ihan lupaavasti ja tunnelmallisesti. Eikä siinä edes selitetty, että miksi avaruusmöröt eivät vaikuttaneet sankariin.
 
Jep, moni Kingin jutusta väännetty leffa on joko A) täysin susipaska B) sellainen, jossa on monta juttua tehty oikein, mutta on huono ja hapuileva kokonaisuus tai C) loistava.
 
C-kategoriaan ei kyllä moni kuulu.

http://www.sonypictures.com/movies/theexorcismofemilyrose/
 
tästä pyörii mainoksia joka toinen sekunti. perustuu kuulemma tositapahtumiin. jännää..
 
mulle riitti sen trailerin näkeminen. :)

http://www.sonypictures.com/movies/theexorcismofemilyrose/
 
tästä pyörii mainoksia joka toinen sekunti. perustuu kuulemma tositapahtumiin. jännää..
 
mulle riitti sen trailerin näkeminen. :)
 
Mua toisaalta ketuttaa tossa trailerissa se, että ne kauhuilut on tehty viimesen päälle kopioiden sen nykyisen Kauna-tietokonekikkailutrendin mukaan. Mutta kun toisaalta osa jutuista näyttää sille, että varsinkin teatterissa saattaisi jopa melkeinpä säikähtää.
 
Ja täytyy mun nyt hieman häpeillen myöntää, että Kaunan loppukohtaus portaikossa korinaäänineen aiheutti kyllä jonkinlaisen pienen jännäysolon.

Ei oikein tommoinen älytön yliluonnostelu/säikyttelykauhu. Kaikkein parhaiten miulle uppoaa semmoset visuaalisesti mielenkiintoiset, kunnon skitsoilupätkät hyvällä, ahdistavalla tunnelmalla. Paras sekoitus kauhuleffassa on ehkä juuri pieni hiven yliluonnollisuutta, kovin paljon tunnelmaa ja ihmismielen synkkiä syövereitä.
 
Voisin leffoista sanoa esimerkiksi juuri Hohdon ja The Othersin. Saw on vielä katsomatta, kuulemma hyvä. Kauna ja The Ring oli ihan jees, ei niinkään pelottavia mutta varsinkin The Ring oli melko ahdistava kokonaisuus. Salaisuus pinnan alla nyt ei ehkä ole kauhua mutta ihan mielenkiintoinen pätkä silti. Lisäksi Cubessa on päästy aika lähelle noita edellämainittuja synkkiä syövereitä, vaikken sitäkään kauhuksi luokittelisi. Se Emily Rose-juttu pitäisi vielä käydä katsomassa.
 
Saisi joku vääntää jonkun oikeasti pelottavan tai tunnelmallisen kauhuleffan, juurikin Unelmien Sielunmessun tyylisesti ahdistavan mutta kauhuna. Olisi tämän maailman ajan merkkikauhuelokuvan aika...

Esim. John Carpenterin The Fog on niitä klassisia kauhuleffoja, jossa tunnelma hiipi niskaan jo musiikissa. Uusintaversio sitten olikin semmoista kuraa, että...
 
Ja huiput musiikit Carpenter tehny tohon. Niinkun muutamaan muuhunkin. Yksinkertaset synapimputukset toimii vaan niin helvetin hyvin, kun ne osaa tehä oikeenlaisiks.

Skeleton Key olikin iha pätevä jännäri. Tai kauhua, mitä lie. Joka tapauksessa asiallisesti rakennettu juoni ja hyvä loppuratkaisu.

Skeleton Key olikin iha pätevä jännäri. Tai kauhua, mitä lie. Joka tapauksessa asiallisesti rakennettu juoni ja hyvä loppuratkaisu.
 
Hyvä tietää. Tuokin on ollut sillä "leffoja jotka pitäis katsoa" -listalla jo pitkään.

The Descent ja The Exorcism of Emily Rose on olleet ainakin mulle positiivisia yllätyksiä.
 
Nämä haluan molemmat nähdä, mutta vielä enemmän odotan Hostelia. Vaikuttaa loistavalta trailerin ja arvostelujen perusteella. Ja tekijänä siis Eli Roth, joka viimeksi ohjasi mielipiteitä jakaneen Cabin Feverin.

No jaa, onhan ne ennen tehdyt leffat oikein hyviä, mut ei ne kyllä kauheesti jännitä imo. Mun mielestä esim. japsileffat (Ring, Dark Water, Grudge) on paljon pahempia. Tämä vaan minun mielipiteenä ja mitenkään vanhaa kauhua dissaamatta.

Eikö nyt mikätahansa suomalainen "elokuva" kelpaa kauhuelokuvaksi, vaikka nyt töllöstä tuleva Hymypoika. Mä ainakin voin pahoin katsellessa näitä kotimaisia helmiä..
 
Ei vaan, nykykauhut haisee ihmisen paskalle. Tuntuu että mitä vanhempia kauhuleffat on, niin sitä ahdistavampi tunnelma.