Etno, proge, latin ›

Joo. kyllä Mayfield on yleensä sangen mainiota.
Mielestäni yksi maailman parhaista biiseistä (huom! mun lista maailman parjaista sisältä jotain sata biisiä) on Move On Up. Siitä tulloo hyvä mieli.

Curtis Mayfield oli yksi suurimmista. Upean soolouran lisäksi tekee mieli muistuttaa, kuinka hienoja kappaleita mies sai aikaiseksi liidatessaan the Impressionsia. "For Your Precious Love", "People Get Ready", "It's All Right", "This Is My Country", "Choice Of Colors" ja monet muut klassikot. Gospeljuuret kuuluvat kaikessa, mitä Curtis teki.

Eli tietäisiköhän kukaan semmoisia funkkibändejä/biisejä jotka käyttävät synaa leadinä, eli joku analogi saundi perusfunkin pinnalle..
 
Palatakseen tähän alkuperäseen kysymykseen...
Hanki Herbie Hancockin Head Hunters.
 
http://www.amazon.com/exec/obidos/A … =2-2/ref=sr_2_2/002-9795846-1937660
 
Tossa on kuva levyn kannesta ja muutama sample

Jos olet joskus kajonnut sen nimiseen tietokonepeliin, kuin "interstate 76", niin siinä on funkkia! Taitaa olla Bullmark bändin nimi.
 
Heh, itselleni juuri ko. pelin ääniraita oli pitkään kaikista kuunnelluin levy, sillä vieläkään en ihan vastaavanlaista vunkkia ole löytänyt, joskaan en kyllä kovin aktiivisesti ole etsinytkään.

Tästäpä syytän tuota Funkadelic/Parliament osastoa. Niillä oli jossain vaiheessa niin paljon jengiä bändissä, ettei ne meinannu stagelle mahtua.
Ja sitten joku meni ja yhdisti peukkubassoa heviin ja sitte oltiin niin funk. Yök.
 
ja tietysti toi fuusio vaikutti kun ne sotki jotain funkki juttuja kans. Hirviää huttua (vaik on sielläkin ihan kivaa seassa).
 
Vähempi parempi myös tässä asiassa.
 
Kattokaa vaikka ku Mitja Tuurala soittaa bassoo. Se on kyllä rehellisesti groovy soittaja, mutta ei kovin montaa ylimäärästä nuottia pistä...
 
No jaa. en lähtis Parliamenttia syytteleen. Siis Funk bändissähän PITÄÄ olla paljon possea. Mut että esim rumpalit vois pitää hommia vähän enemmän kasassa. Monilla ku tuntuu olevan käsitys että Funk= V*tusti kamaa rummuille. (Toki jos saa tarpeeksi hyvän grooven päälle ni sit ei haittaa...)
Ja mitjasta nyt senverran, että eipä miehellä mitään ilmiömäistä groovea ole. Hyvin se botnen pitää, mut siihenpä se sit jääki. Tyyli on ainaki kohillaan!

No jaa. en lähtis Parliamenttia syytteleen. Siis Funk bändissähän PITÄÄ olla paljon possea. Mut että esim rumpalit vois pitää hommia vähän enemmän kasassa. Monilla ku tuntuu olevan käsitys että Funk= V*tusti kamaa rummuille. (Toki jos saa tarpeeksi hyvän grooven päälle ni sit ei haittaa...)
Ja mitjasta nyt senverran, että eipä miehellä mitään ilmiömäistä groovea ole. Hyvin se botnen pitää, mut siihenpä se sit jääki. Tyyli on ainaki kohillaan!
 
No, mä lähden syytteleen sitä Parliamenttia. Ja funkbändit toimii (siis omasta mielestäni) parhaiten mitä vähemmän niissä on porukkaa. Jää grooveen sitä "ilmaa".
 
Ja oiko Mitjassa nyt se vika ettei se ole ensimmäisenä räpättämässä sillä bassolla kaikkee jokapaikkaan? Tämä botnen pitäminen on juuri se mitä useimmiten funkissa/groovessa tarvitaan...

Eihän sillä ole väliä, paljonko siinä bändissä ole porukkaa. Eikä oikeastaan silläkään, miten paljon/vähän soittaa. Tyhmää tuollainen tappelu. :)
 
Pääasia, että on hyvä ja toimiva groove ja musiikki on kuunneltavaa ja nautittavaa, ja saa myös jalan vipattamaan, ellei jopa tanssahtelemaan. Eikö?
 
EDIT: Ja Parliament on funkbändien parhaimmistoa, oli siinä 5 tai 25 soittajaa. Tosin mielipidehän tämäkin vain on, mutta kuitenkin melko yleinen.

Joo, eiku mul on vaan vähän eri käsitys mitä hyvä funkki on kuin näköjään muilla. Ja sit ku perustelee niin joku voi ottaa nokkiinsa ja taas pitää perustella ja sitten onkin tappelu valmis.
 
Mutta se kun on oma mielipiteeni, niin minkäs voi? Muilla on omansa ja niin saakin olla.
 
Tyhmä aihe ihan totta.
 
(turpa kiinni ja pylly pyörimään)

Mutta se kun on oma mielipiteeni, niin minkäs voi? Muilla on omansa ja niin saakin olla.
 
Tottakai. Ja mielipiteet saa perustella, erittäin toivottavaa. Mutta mielipiteistä väittely on vähän turhaa. Toki eriävän kannan esittäminen on vain hyvä asia, eihän sitä keskustelua muuten synny. Ja suht hyvinhän tässäkin pysyitte asialinjalla; ajattelin vain sanoa asiasta kun rupesi hymyilyttämään tuo, hmm.. fanaattisuutenne? :D
 
Tyhmä aihe ihan totta.
 
Aihe on mitä parhain, keskustelun totetus vaan vähän ontui. ;)
 
(turpa kiinni ja pylly pyörimään)
 
Jees, juuri näin!

Mitjan groovesta: En väitä sitä ilmiömäiseksi, mutta kyllä se taimi aika lailla "siinä" on. Erityisesti kun kannuissa on Keimo. Kuunnelkaapa jotain Electric Saunan biisejä (esim. "Humanoidien järvi" ekalta levyltä: Basso keinahtaa sisään vasta muutaman säkeen jälkeen ja Mitja vetää koko biisin kolmellä äänellä. Vi**u mikä meininki! Suuruutta!) Niin verrattoman rentoa ja siltikin imevää svengiä ei Suomesta kovin monilta muilta löydy. Sitä minä kutsun GRooveksi, isolla GR:llä.
 
Hyvä esimerkki tästä funk-bassottelun ytimestä oli James Brownin keikka Pori Dzääseissä '95. Bändissä oli kaksi basistia. Vanha harmaapartainen neekeriukko, joka soitti pelkällä peukalolla - eikä siis mitään slappi-kikkailua vaan vanhan liiton pyyhkimisnäpyttelyä, vähän nuotteja oikeisiin paikkoihin. Toisena basistina oli valkoihoinen nuori jannu. Musta heebo hoiteli kaiken sen mitä grooveen tarvitiin ja se nuori tyyppi oli sitten vaan stunttibasistina vetelemässä peukkutilut yms. koristeet kakun päälle. Minua ei olisi haitannut vaikka se valkonaama olisi jäänyt kotiin Atlantaan. ;-)

Eihän sillä ole väliä, paljonko siinä bändissä ole porukkaa. Eikä oikeastaan silläkään, miten paljon/vähän soittaa. Tyhmää tuollainen tappelu. :)

Pääasia, että on hyvä ja toimiva groove ja musiikki on kuunneltavaa ja nautittavaa, ja saa myös jalan vipattamaan, ellei jopa tanssahtelemaan. Eikö?
 
Aivan. Näin muutama kuukausi sitten Semifinalin keikalla grooveduo Nieminen & Litmasen (Hypnomenin rumpali ja urkuri). Täytyy todeta että huhhuh. Siitä musiikista ei puuttunut mitään, eikä siinä ollut mitään liikaa. Bändin jäsenten lukumäärällä ei siis todellakaan ole merkitystä, kunhan musiikki potkii. (Vaikka onhan se aina upeaa nähdä kaksikymmenpäinen orkka lavalla täysine perkussioineen ja torvisektioineen.)
 
Nieminen & Litmanen pesi mennen tullen illan varsinaisen artistin, Calypso King & The Soul Investigatorsin, mikä on jo sinänsä varsin hyvin.

Kantsii muuten jos mahdollista tsekkailla toi Cool Sheiks keikalla. Siis jos haluaa tutustua Mitjan groovesoitantaan.
 
Ja kyllä herrat Nieminen ja Litmanen ovat sangen groovyja miehiä. Pitää nyt mainita, että olen sikäli onnekas, että olen herrojen kanssa päässyt pitämään sangen hikiset jamit jokunen vuosi sitten. Vieläkin hiostuttaa muisteleminen.
 
Ja lisä pointtina vielä, että jotkut "pahimmin" groovaavista 60/70-luvun vaihteen levyistä eivät sisällä pätkääkään basson soittoa. Esim. vaikka Reuben Wilsonin tai Grant Greenin levyt tuolta ajalta. Jälkimmäisen versio kappaleesta "Sookie Sookie" -lienee jo jonkinlainen groovestandardi, vai mitä?

Olettkos kuulleet semmoista äijää kuin Richard "Groove" Holmes? Jos ette, niin suosittelen. :)

Richard "Groove" Holmes on tosiaan urkuri vertaansa vailla. Pistää puntin vipattamaan. Esim. cdonista löytyy miehen levyjä 10.95 euroa/kpl, jos joku haluaa tutustua. p2p-ohjelmissa biisejään pyörii hiukan vähemmän.
 
now playing: Richard "Groove" Holmes - One Mint Julep

Bill Withersia ei ole kukaan tainnut vielä mainita. Miehen tuotantoon tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kauttaaltaan tasokkaasta "Still Bill"- pitkäsoitosta, joka sisältää muun muassa upean "Who Is He (And What Is He To Youn)".

funk bändin hyvä kokoonpano vois olla tällänen:
- groovea ylläpitävä basisti
- kitara
- rummut
- percussiot
- torvisektio
- ja joku hammondi pimputtaja
 
eikä kenelläkään oo väitttämistä että siinä ois liikaa possea lavalla.

eikä kenelläkään oo väitttämistä että siinä ois liikaa possea lavalla.
 
Joo, ei. Kunhan ei kukaan soita liikaa.
Ilmaa grooveen, you know..

Bill Withersia ei ole kukaan tainnut vielä mainita. Miehen tuotantoon tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kauttaaltaan tasokkaasta "Still Bill"- pitkäsoitosta, joka sisältää muun muassa upean "Who Is He (And What Is He To Youn)".
 
Samainen albumihan pitää sisällään myös mm. kovasti gospeltyylisen "Lean On Me":n, johon tykästyin heti ensikuulemalta parikymmentä vuotta sitten, kun albumi (hienoine, aukeavine kansineen)tarttui jostain markan laarista kouraan. Hyvä levy muutenkin tuo "Still Bill".

Amen! Muuten siitä tulee Ogelijazzia... (hymiö?)
 
Hymiö joo. Näinhän se on.