Laulaminen ›

Oon lähteny siitä, että jos biisit on esityksenä (esim. konsertti tai joku yhden setin keikka baarissa) niin mitään lappuja ei ole edessä. Jos taas on taustamusakeikka tai koko illan veto = useempi setti eikä oo itse varsinaisesti valokeilassa ja huomion kohteena koko ajan, niin sit voi olla laput, mut silti niitä katellaan mahdollisimman vähän ja yleisöä mahdollisimman paljon. Ohjelmistossa meillä on reilut 120 biisiä (siis niin että jokaista kappaletta on joskus soitettu, mutta kaikki ne ei välttämättä kuulu normaaliin settilistaan kovinkaan usein), joten turha luullakaan että kaikki menee sujuvasti ulkoa!
 
Useimmiten mulla ei oo varsinaisia nuotteja, on vaan kirjoitetut sanat isolla fontilla, jolloin lunttaus onnistuu helpommin ;) Joistakin biiseistä on kirjoitettuna vaan fraasien alut, kyllä ne loput sitten menee kun vauhtiin pääsee. Jos on tosi epävarma ennen jotain tärkeetä keikkaa, että muistaako jonkun biisin ulkoa ilman lappuja, niin aika hyvä keino on kirjoittaa paperille fraasien alut, ja piilottaa sanalappu monitorin taakse yleisöltä näkymättömiin. Useimmiten sitä lappua ei sitten edes kato, mut se on ennemminkin psykologinen juttu... on varmempi laulaa kun tietää että apu on lähellä jos unohtaa.
 
Ennen joulua oli sellanen pidempi veto, 60 biisiä, ja yllättävän paljon niitä kappaleita kyllä osasi jo ulkoa, kertosäkeitä varsinkin. Tanssikeikkabiisejä en oo varsinaisesti ikinä opetellut ulkoa, mutta jotkut biisit vaan tarttuu mieleen kun niitä on veivannut jo useemman vuoden. Päivän hittejä joutuu opettelemaan ulkoa ihan tarkoituksella, kun onhan se aika nolon näköistä vetää rokkia nuoteista ja toisaalta pophitit vaihtuu ohjelmistossa tanssibiisejä useemmin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin ulkoa muistamisessa. Juuri se on olennaista, että saa siitä biisistä järkevän tarinan mieleensä, jolloin muistaa miten se etenee. Ja tietysti kun englanninkielen taito kohenee, niin voi vetää biiseihin tarvittaessa omiaan...