Kitarat: soittaminen ›

Siitä ollaan ainakin samaa mieltä.
 
Noni, ei muuta ku oluelle.

Luonnollinen ja harmoninen molli on hanskassa, samoin kuin perusduuri, sekä blues/pentatoninen.
(tääl on näköjään keskustelu edennyt pidemmälle, kun ensin vastatessani katsoin, mutta tää on vast. tohon kysymykseen, joka topicin aloitti:))

Molleilu luonnistuu melkein kohtalaisesti. Bluessiskaalaan oon vähän perehtynyt.

Osaan skaalat hyvin, keskinkertaisesti tai huonosti, riippuen mitä niillä vaaditaan tekemän.
 
Munmielestä (myös?) parempi tapa lähestyä skaaloja on sointujen kautta. Eli opettelee ennemmin mistä sävelistä (intervalleista) soinnut rakentuvat, sitten käyttää esim. Em7 soinnun päälle enimmäkseen siihen kuuluvia säveliä (E,B,G,D eli I,iii,V,vii - itse en ajattele niinkään sävelen nimiä vaan juuri suhdetta juurisäveleen jolloin homma helpottuu aikalailla) ja lisäilee ylimääräisiä säveliä esim. ko progression sävellajista, tai sitten ihan fiiliksen mukaan. Jos pystyy biisissä seuraamaan sointuprogressiota ja tietää missä ja mitkä ko. soinnun sävelet ovat niin on jo aika vahvoilla.

Samaa mieltä Panden kanssa.
 
Skaaloja kannattaisi ehdottomasti lähestyä sointujen, eikä niinkään sormitusten suunnasta. Skaaloille hahmottuu tällöin paljon vahvemmin niiden tonaalinen funktio, eli se, mikä rooli kullakin skaalalla on suhteessa sävellajiin ja yleensä koko kappaleeseen (mikäli yhdessä sävellajissa pysytään). Jos skaalojen opettelu jää vain irrallisten sormitusten tallentamiseksi lihasmuistiin, varsinainen "big idea" niiden takana ei aukea. Olisi tärkeää ymmärtää, miten kukin sävel suhtautuu alla soivaan sointuun ja jos vaan mahdollista, myös hahmottaa, minkä niminen sävel kulloinkin soi.
 
Skaalat ovat periaatteessa vain sointuja, jotka on purettu osiin - sellaisina ne on musiikin kannalta tärkeä hahmottaa. Tällöin kutakin sointutyyppiä edustaa skaala - tai useampi - joka aivan erityisesti alleviivaa soinnun luonnetta.

Itelläni oon viime aikoina pähkäilly aika paljon sitä, miten pääsee sujuvasti soinnusta toiseen! Se on minusta hankalampi juttu kuin soittaa "sopivia" säveliä kyseessä olevan soinnun päälle. Kylmästi skaalasta toiseen vaihtaminen ei ole yleensä kovin hyvän kuuloista.

E-mollin.

Itelläni oon viime aikoina pähkäilly aika paljon sitä, miten pääsee sujuvasti soinnusta toiseen! Se on minusta hankalampi juttu kuin soittaa "sopivia" säveliä kyseessä olevan soinnun päälle. Kylmästi skaalasta toiseen vaihtaminen ei ole yleensä kovin hyvän kuuloista.
 
Jos kuuntelee vanhoja blues-ukkoja niin mitenhän se niillä menee....; ) ja sitten tietysti tässä voisi mainita tuon Järvisen duuri- ja mollipentatonisen yhdistelyn....aika paljon saa silläkin variaatioita meininkiin....heavy puolella sitten taas törmää näihin mollijoreihin ja diminuendo meininkeihin....ei aina ihan jaksais....

Mitä ne skaalat on? Onko ne jotain syötävää?
 
Eli tuosta voitte päätelle.... EN osaa mitään

Mitä ne skaalat on? Onko ne jotain syötävää?
 
Eli tuosta voitte päätelle.... EN osaa mitään
 
Kannattaisi osata.

duuri- ja mollipentatonisen yhdistelyn
 
Itse asiassa, jokainen duuripentatoninen on myös mollipentatoninen. Eri sävelestä alkava vain. ;)
 
mollijoreihin ja diminuendo meininkeihin....ei aina ihan jaksais....
 
diminuendo = hiljentyen
 
mollijore = ?

Okei pannaan diminuendo dimiskaalan kanssa....joo noinhan se on duuri- ja mollipentatonisen kanssa,riippuu kai vähän mitä siellä niiden alla sitten tapahtuu eli millaiseen ympäristöön niitä heitellään...kyllä varmaan ton mollijori-jutunkin tajusit...ei nyt aleta taas paiskoa paskaa....ja edelleen hevimolli on puuduttavaa......kun ei siinä juuri muuta tietyissä ympyröissä kuulekaan....pannaan vähän vielä dolbya arpeggioihin ja sweeppauksiin niin kyllä se siitä....tässäpä kielipoliiseille purtavaa.........uffaffaa uffaffaa

Jazz -ukot ne vasta onkin rasittavia, kun aina tulee jotain fryygiläistä dominaa... tai suprajohtavaa lokrista.

Tai sitte dominantti septimografi ja apokryfinen tuuri....

Tuli mieleen kysellä, että miten hyvin muut täällä hallitsee skaalat? Sujuuko teiltä kaikki perinteiset ja vähän erikoisemmat skaalat kuin vettä vaan?
 
Yritän nyt vastata alkuperäiseen kyssäriin.
 
Jos kysymys asetellaan niin, että tiedänkö kaikki asteikot, niiden sävelet ja intervallisuhteet, ja edelleen pystynkö löytämään ne otelaudalta suhteellisen nopiasti, niin vastaan että tiedän ja kyllä löytyy.
 
Jos kysytään että löytyykö ne asteikot myös tyypillisessä improvisointitilanteessa kaikissa sävellajeissa ja pystyykö niistä säveliköistä loihtimaan ilmoille hyviä melodioita sekä jostain motiivista järkevästi eteenpäin kehittyvää soolon kaarta ja vieläpä sopivasti eteenpäin kulkevalla tempolla ynnä kohtuullisen tiheällä rytmisellä jaolla, niin vastaan että tärkeimmillä pystyn mutta harvinaisemmilla hyvinkin huonosti.
 
Tärkeät: jooninen (duuri), doorinen, lyydinen, miksolyydinen, aiolinen (luonn. molli), harmoninen molli (RMM), overtone, MIX b6, ALT, PHR dominant. Muut ovat heikommissa kantimissa, eli pitänee reenata.

Jos kuuntelee vanhoja blues-ukkoja niin mitenhän se niillä menee....; ) ja sitten tietysti tässä voisi mainita tuon Järvisen duuri- ja mollipentatonisen yhdistelyn....aika paljon saa silläkin variaatioita meininkiin....heavy puolella sitten taas törmää näihin mollijoreihin ja diminuendo meininkeihin....ei aina ihan jaksais....
 
No joo.. En mä bluesissa (jos ei oo kyse jostain swingjumpista tai Charles Brown -tyylisestä jazzahtavasta fiilistelystä) tollasia ikinä kelaa. Oon vaan yrittäny tulla swingissä paremmaks. Charlie Christian ja Djangohan esim. käytti paljon dimi -juttuja siirtyessään esim. I soinnusta IV tai V:een..tahi esim "I Got Rhythm" -tyyppisen rakenteen B -osan sointuvaihdoksissa. Tai wholetonea.. ja noita passingtone -hässäköitä. Voihan tuolle tekemiselle joku hienompikin nimi olla..
 
Kyllähän esim. Minor Swing ja Dark Eyes oli melkoista mollijorausta jo 30 -luvulla D. Reinhardtin käsittelyssä..

No joo.. En mä bluesissa (jos ei oo kyse jostain swingjumpista tai Charles Brown -tyylisestä jazzahtavasta fiilistelystä) tollasia ikinä kelaa. Oon vaan yrittäny tulla swingissä paremmaks. Charlie Christian ja Djangohan esim. käytti paljon dimi -juttuja siirtyessään esim. I soinnusta IV tai V:een..tahi esim "I Got Rhythm" -tyyppisen rakenteen B -osan sointuvaihdoksissa. Tai wholetonea.. ja noita passingtone -hässäköitä. Voihan tuolle tekemiselle joku hienompikin nimi olla..
 
Kyllähän esim. Minor Swing ja Dark Eyes oli melkoista mollijorausta jo 30 -luvulla D. Reinhardtin käsittelyssä..
 
Oli oli mutta tyylillä....mollia ja dimiä voi jorata niin monella tapaa kuni muutakin sävel aihiota.....yksi hieno laji on mukajatsi.....sitä on hauska soittaa....muistanpa Jimmie Vaughaninkin siitä haastelleen.....kyseessä lienee tapa kuullostaa jatsahtavaiselta bluestyyppisillä skaalaratkaisuilla.....

Hallitsen kaikki skaalat täydellisesti. En tee koskaan virheitä musiikissa enkä elämässä.

Pink Floydin Fat old Suniin jamittelu on minulle jotenkin hankalaa juuri tuon takia kun en tiedä mitä skaalaa kannattaisi käyttää. Sointukulku taitaa mennä: G - D - F - C