Lyriikka ›

No ei siitä laadustakaan aina tinkimään pysty. Mä en ainakaan ihan tosissani pystyis laulamaan jotain naiivia tekstiä. Häpeäisin liikaa.
 
Tarkoitinkin juuri niitä laulajia, joita ei itseäkään lyriikan taso kiinnosta tai niitä, jotka ei osaa tehdä kuin naiiveja lyriikoita.

Tarkoitinkin juuri niitä laulajia, joita ei itseäkään lyriikan taso kiinnosta tai niitä, jotka ei osaa tehdä kuin naiiveja lyriikoita.
 
Niin. Mä häpeän vähän niidenkin puolesta. Vaikken todellakaan väitä itseäni paremmaksi.

Vaikka musiikissa musiikki toki tulee ensimmäisenä, on kuitenkin syytä muistaa, että mitä h******iä laulajalla tekee, jos ei ole sanoja...?! Laadustahan aina voi tinkiä.
 
Minusta nimenomaan laadusta EI SAA tinkiä.
 
Jos osaa kirjoittaa niin:
 
Paskaa tulee suolesta /
muttei runosuonesta / :)
 
On totta että solistin tosiaan voi heivata jos sanat ovat huonot. Mieluummin sitten laulaa melismoja tai soittelee kaunisääniselä instrumentilla vokaaliosuudet.
 
Musiikin tekijöillä (ja myös niillä bisnesmiehillä) olisi kyllä oppimista siinä minkälaiset jutut lopulta johtavat menestykseen.
 
Täysin valmiiksi pureskeltu teksti kestää ehkä 3 kuuntelukertaa, jonka jälkeen se ei enää anna mitään, kun taas hiukan vaikeampi teksti saattaa antaa kuulijalle jotain vielä sadannellakin kerralla. Siten vaikeammat tekstit eivät kulu niin äkkiä puhki vaikka niiden uppoaminen kestääkin kauemmin.
 
Tuottoa ajatellen optimaalisesti rakennettu albumi sisältäisi siis pari yksinkrtaista kappaletta ja monta vaikeaa tekstiä, jolloin ne yksinkertaiset kappaleet jäävät heti päähän soimaan ja muut muodostuisivat ajan myötä klassikoiksi.
 
Teksti jota ei ymmärrä sen vaikeuden takia ei myöskään samalla lailla ärsytä kuin liian helppo kipale. Vaikea teksti menee vaan ohi ja biisi vaikuttaa kuulijaan kuten mikä tahansa instrumentaali, kun taas helppo kappale alkaa kyllästyttää kuten radiomainokset. Eli biisin muistaa ulkoa, mutta sitä ei halua kuunnella vapaaehtoisesti (siis enää alkuihastuksen jälkeen).
 
On kuitenkin tärkeää pitää huolta että tekstissä on oikeasti järkeä, sillä juuri oivaltamisen ilo on se joka tekee vaikeasta tekstistä pitkällä aikajänteellä paremman. Jos oivalluksia ei tule lainkaan (esim. dramaturgisten ristiriitojen vuoksi, jotka ovat valitettavan yleisiä) niin kuuntelija pettyy tai ei muuten koskaan tavoita tekstiä.
 
Hyvin kirjoitettu vaikeampikin teksti kyllä lopulta uppoaa suureenkin yleisöön kunhan kuulija saa tareeksi aikaa lyriikan pureksimiseen. Tämän vuoksi kappaleen suosio saattaa olla korkeimmillaan vasta vaikkapa 3 vuoden päästä eikä vielä silloin kun sinkkua seuraava albumi ilmestyy :)