Rock, pop, alternative ›

Tulisivat sitten edes kesällä! On se nyt perkele että norjaankin mennään mutta suomi jätetään välistä!
 
Ketuttaa ankarasti...
 
Joo, on kyllä ihan sama mihin tulisi niin hanjelmin kanssa tulessa ollaaN!

hehe, taas mennään:)
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/

hehe, taas mennään:)
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/
 
Oikein :)

Hittovie, noin vuosi sitten vasta ymmärsin mikä Oasiksessa on niin hyvää. Onhan Liam-setä aivan perkeleen hyvä laulaja, parhaita mitä nyt 90- ja 2000-luvuilta on tullut. Sen lisäksi minusta mainiota on se, että vaikka Oasis saattaakin välillä vetää kovinkin pehmoisesti (siis biisit), ovat he kuitenkin ehtoja Rock n' Roll-assholeja noine mielipiteineen, muttei meidän silti täällä Suomessa tarvitse heidän toilailuistaan kärsiä, lähinnä vain huvittua noista Mesta.netin otsikoista.
 
Aika hyvä bändi.

Mesta.net > Musa > Uutiset
 

 
Oasis ja Franz Ferdinand sanasodassa
 
07.01.2006 18:15
 

Gallagherin veljekset - kaiken pahan alkuko?
Pitkän linjan brittirock-yhtye Oasis on saanut jälleen aikaiseksi sanasodan. Tällä kertaa kiistakumppanina on nuoremman polven rockryhmä Franz Ferdinand.
 
Hiljattain antamassa haastattelussa Oasis-vokalisti Liam Gallagher vertasi virkaveljeään Franz Ferdinandin Alex Kapranosia avointa homoerotiikkaa tihkuvaan Right Said Fred -duoon.
 
Nyt Kapranos on antanut vastineensa ja kutsuu Liamia "neuroottiseksi teininartuksi", joka luulee itsestään liikoja. Kapranosin mielestä Liamin jutut kielivät hänen tasapainottomuudesta ja ihmettelee samalla, mistä Oasis-miehellä riittää angstia vuodesta toiseen.
 

 

 
hohoo, nää on aina hauskaa luettavaa!

hohoo, nää on aina hauskaa luettavaa!
 
Olet hieman myöhässä.

Olet hieman myöhässä.
 
anteeksi kauheasti.

Joo, vielä kun raahaisivat ne perseensä tänne keikalle.

hehe, taas mennään:)

http://www.mesta.net/musa/uutiset/
 
Hyvä että jätkillä on vieläkin oikea asenne! :)

But frontman Alex Kapranos has a very different gauge for how he knows his band has arrived. He got trashed by Liam Gallagher.
 
"It's a bit of a perverse compliment, a sign that we must be doing something right," he says, trying to keep the smile out of his voice. He's referring to the notorious NME sound bite in which the brawling Oasis bro compared the Franz dandy to 90s casualty Right Said Fred.
 
"Because if you're not being slagged off by Liam Gallagher, then people aren't really paying attention to you." He pauses to muffle a laugh. "I think we must threaten his own sense of masculinity."
 
Well played, sir.
 
http://www.nowtoronto.com/issues/2005-10-13/music_feature.php
 
Kapranos Call Gallagher A 'Neurotic Girl'
Alex Kapranos has branded outspoken Liam Gallagher a "neurotic girl" in response to the rocker's bitter attacks on British groups. Gallagher dismissed Franz Ferdinand as "Right Said Fred on the Atkins diet", simply because he doesn't like "quirky, weird music". After rising above the criticism, Kapranos has accused the Oasis front-man's criticism as a poor attempt at grabbing headlines. He says, "He knows he can get in the papers by being as obnoxious as he can. When I read the press that surrounded them earlier in 2005, it sounded like an extremely neurotic young girl at a high school who thought that she had younger, better-looking competition and was just bitching about everything about her. Everybody, the Kaiser Chiefs, Bloc Party, every contemporary band was at the end of some form of vitriol from him. It just seems like bitchery from cheap neuroses."
 
http://linkzuk.com/musicnewz.htm

Täh, onko Oasis julkaissut jotain sitte Morning Gloryn?

Täh, onko Oasis julkaissut jotain sitte Morning Gloryn?
 
Paljon hyviä levyjä!

Tai no eipä juurikaan. Be Here Now oli vielä suht hyvä, mutta sen jälkeen aikamoista tuupaa ollut tarjolla. Ehkä nekin joskus vielä vois onnistua.
 
ihan kelpo levyjä kyllä! Eivät vai ole kuitenkaan samalla tasolla kuin vanhempi tuotanto. Itse olen tämän uuden levyn maanläheisemmästä soitannasta pitänyt.

Täh, onko Oasis julkaissut jotain sitte Morning Gloryn?
 
Kyllä tämä uusikin on kelpo lätty.

Minä tykkäsin aika paljon Standing on the shoulder of giantsistakin. Ei toi uusikaan mikään valtavan huono ole, tosin täytebiisejä on valitettavan monta. Morning Gloryllahan niitä ei ole.

Uudemmat Oasis-levyt kärsivät siitä, että niitä verrataan aivan liikaa kahteen ensimmäiseen brittirock-klassikkoon. Tämä on kylläkin aika väistämätön tilanne bändin kuin bändin kohdalla, joka on uransa alussa, mahdollisesti jo debyyttilevyllään lyönyt tiskiin aivan mahdottoman kovan lätyn millä tahansa asteikolla mitattuna. Siitä tulee bändille taakka. Oasiksen musiikin taso on kyllä laskenut lievästi huippuvuosista, se myönnettäköön, mutta Be Here Now on itselleni äärimmäisen mieluinen levy jossa ei paljon huonoja kappaleita ole. Liian suureksi pöhöttynyt tuotanto ja turhan pitkiksi venyvät happoilut joissain biiseissä syövät hieman tehoja, mutta eivät merkittävästi. Avausraita D'You Know What I Mean? on edelleen yksi Oasiksen hienoimpia hetkiä. Standing on the Shoulder of Giants on mielestäni Oasiksen aliarvostetuin tuotos. Siinä on soundit kohdallaan ja Where Did It All Go Wrong?, Gas Panic ja Roll It Over ovat liian vähälle huomiolle jääneitä pieniä Oasis-klassikoita. Kuunnelkaa vaikka ensimmäiseksi mainitun kitarasoolo, silkkaa parhautta. Heathen Chemistry on kokonaisuutena epätasainen ja yleisilmeeltään hieman laiska, mutta Liamin kauniisti tulkitsema Songbird, tymäkkä The Hindu Times, perinteisiä sointukulkuja kierrättävä, mutta toimiva Stop Crying Your Heart Out ja Beatlesien Happiness Is A Warm Gunia rippaava Born on a Different Cloud nousevat levyn parhaimmistoon.

Uudemmat Oasis-levyt kärsivät siitä, että niitä verrataan aivan liikaa kahteen ensimmäiseen brittirock-klassikkoon.
 
Onhan se osoittain noinkin, mutta mulla se ei ole ainakaan siitä kiinni. Eivät vain ole saaneet aikaiseksi sellaista levyä enää mikä olisi koskettanut. Tämä uusin varsinkin on todellinen pohjanoteeraus. Tosi tylsiä ja junnaavia biisejä, ei vaan toimi. On tuntunut siltä, että pojilla menee aika kaikkeen muuhun kuin hyvän musiikin tekemiseen. Mut on silti edelleen sellainen kutina, että vielä ainakin kerran se kova levy näiltäkin tulee.

Uudemmat Oasis-levyt kärsivät siitä, että niitä verrataan aivan liikaa kahteen ensimmäiseen brittirock-klassikkoon. Tämä on kylläkin aika väistämätön tilanne bändin kuin bändin kohdalla, joka on uransa alussa, mahdollisesti jo debyyttilevyllään lyönyt tiskiin aivan mahdottoman kovan lätyn millä tahansa asteikolla mitattuna. Siitä tulee bändille taakka. Oasiksen musiikin taso on kyllä laskenut lievästi huippuvuosista, se myönnettäköön, mutta Be Here Now on itselleni äärimmäisen mieluinen levy jossa ei paljon huonoja kappaleita ole. Liian suureksi pöhöttynyt tuotanto ja turhan pitkiksi venyvät happoilut joissain biiseissä syövät hieman tehoja, mutta eivät merkittävästi. Avausraita D'You Know What I Mean? on edelleen yksi Oasiksen hienoimpia hetkiä. Standing on the Shoulder of Giants on mielestäni Oasiksen aliarvostetuin tuotos. Siinä on soundit kohdallaan ja Where Did It All Go Wrong?, Gas Panic ja Roll It Over ovat liian vähälle huomiolle jääneitä pieniä Oasis-klassikoita. Kuunnelkaa vaikka ensimmäiseksi mainitun kitarasoolo, silkkaa parhautta. Heathen Chemistry on kokonaisuutena epätasainen ja yleisilmeeltään hieman laiska, mutta Liamin kauniisti tulkitsema Songbird, tymäkkä The Hindu Times, perinteisiä sointukulkuja kierrättävä, mutta toimiva Stop Crying Your Heart Out ja Beatlesien Happiness Is A Warm Gunia rippaava Born on a Different Cloud nousevat levyn parhaimmistoon.
 
heathenia pidän itse kenties poikien heikoimpana albumina ja standingista tykkään myös kovasti.

Carnation puhuu asiaa. Itsekin diggailen Be Here Now:ista erittäin paljon. Itse asiassa, tuosta levystä alkoi Oasis-diggailuni. Hienot soundit ja hyviä biisejä levy täynnä, paitsi nimikkobiisi.
 
Aluksi suorastaan inhosin Be Here Now:n jälkeisiä levyjä, ajattelin että paskaahan ne ovat. Loppujen lopuksi huomasin että SOTSOG on hieno levy ja hyviä biisejä täynnä. Tällä levyllä jotkut biisit alkoivat olla hieman junnaavia, mutta hyvin ne toimivat silti.
 
Heathen Chemistry on mielestäni ehkä Oasiksen heikoin levy. Ei tälläkään levyllä yhtään "huonoa" biisiä ole, mutta jostain syystä levystä jää hieman valju maku suuhun, vaikka useita hittejä löytyykin. Mutta tarvitseeko levyn loppujen lopuksi olla jotain "elämää mullistavaa"? Pystyykö bändi yleensäkään tekemään jokaisesta levystään mestariteosta? Tuskin. Kuten jo sanottu, Oasis teki uransa alussa sellaiset levyt kuin Definitely Maybe ja Morning Glory, niistä parempia on paha mennä tekemään.
 
Don't Believe The Truth on hyvä levy, ei sen kummempaa.
 
Niin ja nämä asiat on varmaan tullut jo useamman kerran täällä kerrottua..