Kitarat: kitarakamat ›

Nonni, enpä kirjottanutkaan tätä vielä illalla kun tuli vahingossa tultua känniin.
 
Testit on tehty, reeneissä ei ollut vielä G-major käytössä kun yksi piuha uupuu ensi viikkoon asti. Käytössä ihan vaan 5-nappulainen footswith jolla pärjäsi mainiosti ja kaappina tuo 1936. Kitarana PRS McCarty.
 
Oikeastaan ainuttakaan valituksen aihetta ei tullut, joka on harvinaista kun kamafriikki soittelee. Nupista sai ruuvattua saundin kuin saundin pihalle, eikä mieleisen äänimaailman etsimiseen tarvinut aikaa juuri käyttää. Ainoa miettimisen aihe oli se miten käytän kahta särökanavaa. Olin aluksi miettinyt että teen toiseen rokahtavan perussärön ja toiseen sitten turpaanvetosärön. Vaikutti yksinkertaiselta, mutta kanavilla kun on yhteinen EQ niin tuo olikin helpommin sanottu kuin tehty. Monien eri kokeilujen jälkeen keksin napata pehmeämmästä särökanavasta middle-kytkimen antaman lisäpotkun pois, jolloin saundista tuli kuivempi ja dimebag-meininkiä rupesi uhkumaan kun gainia käänsi vähän lisää. Tykimmässä särökanavassa ei ole paljoakaan enempää gainia mutta asetin siihen hitusen enemmän volumea jotta buusti tuntuu kun meno käy kovaksi. Muuten homma on molemmissa saundeissa perustoimiva: middlet melkein kaakkoon, yläpäätä vain vähän ja alapäätä minimaalisesti. Saattaa kuulostaa joidenkin korvaan hassulta mutta apuna oli tuo speaker damping-kytkin jonka kylmästi tuikkasin maksimiasentoon, eli botnea tuli tuntuvasti lisää. Siitä tosin seurasi puhtaaseen kanavaan ongelma kun saundia ei saanut tarpeeksi kirkkaaksi bright-kytkimellä eikä EQ:lla. Onneksi tuo bright clean input-jakki korjasi tilanteen. Idioottivarma vahvistin, sano. Viimesen päälle.
 
Yleisesti ottaen bändin kokonaissaundi parani paljon. Aikaisemmin oli selkeästi ollut ongelmia koska kitaristien äänentoistot olivat niin erilaiset, minulla 1x12 combo (screamer) ja toisella kitaristilla 120-wattinen jyrä 4x12 kaapilla. Saundit ovat edelleen täysin erilaiset mutta ne soivat paremmin yhteen ja yhteissaundi oli todella huomattavasti selkeämpi, basso ja rummut saivat enemmän tilaa kun kitarat vievät pienemmän kaistan äänimaailmaa.
 
Positiivisin yllätys oli tuo ykkössärö jonka sain ruuvattua esiin. Siinä on hitosti voimaa mutta se on kuiva kuin mikä. Soitetuilla nuoteilla/soinnuilla ei ole häntää laisinkaan (don't ask how) joten se on täydellinen esim. palm muting-hommeleihin. Toinen särö taas hoitaa terhakasti hommat kun päästään ns asiaan eli luukutus alkaa. Tuo ykkössärö on sen verta kuivakka että se ei ole kovin kummoinen lead ja soolokulitukseen, mutta tuo toinen särö hoiti senkin puolen mainiosti. Olin vähän haaveillut kahdesta soolosaundista mutta saa nähdä miten käy. Nämä olivat vasta ensimmäiset ruuvailut, vaikka olinkin reeniksellä melkein kuusi tuntia leikkimässä.