Aloittelijat ›

Minua askarruttaa monissa paikoin esiintyvä termi "vintage". Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Minkähänlaiset soundit ne on?

Minua askarruttaa monissa paikoin esiintyvä termi "vintage". Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Minkähänlaiset soundit ne on?
 
Vintagella tarkoitetaan vapaasti suomennettuna jotain vanhaa ja klassista. Esim. Hendrixin soundia voitaneen pitää vintage -soundina. Lisäksi vanhoista vahvistimista, kitaroista ym. puhuttaessa käytetään vintage sanaa. Joku muu selittäköön paremmin jos osaa.

Vintage kai alunperin tarkoittaa esim. Vuosikertatavaraa. Paljon puhutaan Vintage-autoista, viineistä, jne. Musassa yleensä tarkoitetaan saundia, joka tulee vanhoista soittimista, tai kamoista. Tai sen tyylistä saundia.

"Vintage" tarkoittaa terminä "vuosikerta-" (jotain). Sitä käytetään niin viinien kuin soitintenkin yhteydessä.
 
En muista kuulleeni termiä käytettävän minkään soundin yhteydessä, mutta kaiketi joku voi sellaisella soundilla tarkoittaa semmoista ääntä joka saadaan aikaan vanhoilla soittimilla, vanhoilla efekteillä, vanhoilla vahvistimilla jne.
 
Edit: Jogo olikin nopeampi.

Lainasin Kossun arviota:
vintage ei tarkoita vanhaa - vintage tarkoittaa laadukasta, arvostettua ja iän mukana paranevaa.
Mikä tahansa vanha kitara tai vahvistin ei ole vintagea, vanhat romut ovat vain vanhoja romuja

Soittimissa, esim. Fenderin Vintage Stratoissa ja Teleissä viittaa usein 50-luvun soittimiin. Siis niihin alkuperäisiin (ensimmäisiin) soittimiin. Ainakin itse yhdistän vintage-sanan 50-luvun rockabillyyn ja sen tyyliseen saundiin.

Soittimissa, esim. Fenderin Vintage Stratoissa ja Teleissä viittaa usein 50-luvun soittimiin. Siis niihin alkuperäisiin (ensimmäisiin) soittimiin. Ainakin itse yhdistän vintage-sanan 50-luvun rockabillyyn ja sen tyyliseen saundiin.
 
Kyllä. Usein "vintage soundilla" tarkoitetaan nimenomaan 50 -luvun lopun / 60 -luvun alun soundia tyyliin Eddie Cochran ja Beatles.
 
Mullakin on nyt kitarassa "vintage soundi", koska vaihdoin mikit '50 luvun tapaan tehtyihin Alnico mikkeihin.

Soittimissa, esim. Fenderin Vintage Stratoissa ja Teleissä viittaa usein 50-luvun soittimiin. Siis niihin alkuperäisiin (ensimmäisiin) soittimiin. Ainakin itse yhdistän vintage-sanan 50-luvun rockabillyyn ja sen tyyliseen saundiin.
 
Näin. Tosin tuo vintage-soundi = '50's rockabilly, on ehkä vähän suppea rajaus. Varmaan '60- ja ehkä jopa '70-luvultakin vintagea löytyy. Se Kossun määritelmä täsmää hyvin, koska juuri esim. Fenderin kohdalla soittimien laatu ja myös rakenne muuttui 70-luvulle tultaessa niin radikaalisti, että noita '50- ja '60-lukujen malleja ruvettiin tosissaan tavoittelemaan. Ja juuri laadun ja soundin vuoksi.
 
Sittemmin ed mainituista syistä yleistyi tämä lähes 100% kopioitten valmistus noista vintage-kepeistä. Siis Fenderkin kopioi vanhaa mallistoaan valmistamalla näitä replicoita, kuten Vintage '57 ja '62 Stratocaster.
 
Voiko sitten vintage-replicasta tulla "aito" vintage-keppi ajan kuluessa? Kun itsellä on tuollainen about 20 v. vanha Squierin JV-sarjan Vintage '62 Stratocaster, niin olen tsekkaillut Fender/Squier-forumia ja huomannut varsinkin jenkkien arvostavan ko. japsikopiota kovasti. Jotkut ovat kirjoitelleet jopa keräilyarvoa omaavista Vintage-Squiereista, viitaten näihin ensimmäisiin Japanissa jenkkiosista koottuihin malleihin. Tästä ovat kyllä sitten jotkut hermostuneet ja halunneet jättää tuon V-sanan tarkoittamaan juuri niitä todella alkuperäisiä Fenkkuja.
 
Keräily on myös oma harrastuksensa ja on tietysti vähän outoa, että vanhat ja laadukkaat soittimet päätyvät japanilaisten turvaholveihin, kun ne on tehty soittamiseen...

Sitten on näitä relic-soittimia, joiden maalipintaa on rikottu ja naarmutettu ja metalliosia ruostutettu, jotta ne näyttäisivät 40 vuotta vanhoilta. Hintaakin varmaan on sen mukaisesti, mielestäni liikaa.

Vintagehan tarkoittaa sitä että kaveri on jarru. Jannu (miksei gimmakin) joka soittaa vintage vehkeillä on pöyhkeilija, snobi ja itkijä. Yökastelu on vintagepiireissä yleinen ilmiö ja vintagepoikien tiedetään usein ruikuttaneen.
 
Nykylääketiede ei osaa selittää joidenkin yksilöiden viehtymystä paskoihin vehkeisiin ja vanhoihin romuihin, mutta niinkutsuttujen "vintakkeiden" tiedetään viihtyvän pienissä parvissa muusikkojen välittömässä läheisyydessä jossa ne yhdessä nyrpistelevät nenäänsä kaikelle mikä toimii.
 
=)
 
... varmasti saan vihaa osakseni...

Minäkin liittäisin vintagen määritelmään tuon ajan kuluessa tapahtuvan arvonnousun eli mikä tahansa alkaa olla vintagea siinä vaiheessä kun markkionoilla ollaan valmiita maksamaan vanhemmista yksilöistä enemmän kuin tuoreemmista. Varsinkin siinä vaiheessa kun realliarvo nousee suuremmaksi kun alkuperäinen hankintahinta niin silloin voi minusta jo puhua hyvällä syyllä vintagesta oli tavara valmistettu millä vuosikymmenellä hyvänsä.