Kitarat: kitarakamat ›

Kotiin on tulossa Martin hd-28 ja näin hienoon kitaraan ei mielellään haluaisi elektroniikkaa sisälle laittaa. Kuitenkin bändikeikkojen lisäksi tulee tehtyä akustisia keikkoja silloin tällöin ja olisi kiva saada tuo keikoille mukaan. Äänensävyn pitäisi olla mahdolisimman luonteva. Mitä vaihtoehtoja olisi? Mitä näistä suosittelisitte:
 
1.Soundholeen laitettava "klipsumikki"(ovatko tarpeeksi laadukkaita?)
 
2. Hyvä konkkamikki/dynaaminen(käyttääkö kukaan livenä? Tämähän olisi tietenkin soundin kannalta paras vaihtoehto, mutta kierto jne. ongelmat mietityttää)
 
3. B-band tai vastaava. Näissähän joutuisi elektroniikat asennuttamaan kitaran sisälle.
 
Jompikumpi noista kahdesta ekasta houkuttaisi enemmän. Noista klipsumikeistä, tai miksi niitä nyt oikeasti kutsutaankaan, ei hirveästi ole infoa löytynyt.

Yksi aika suosittu vaihtoehto on AKG C1000 - mikki. Muakana tulee "tutti" jolla sen saa hyvinkin suuntaavaksi ja se toimii tarvitessa 9v patterilla jos ei ole phantomia käytettävissä. Hinta kai jotain 180,-
 
Itse käytän ko mikkiä ihan äänitettäessäkin juuri akustiseen kitaraan

Kirjoitan omaan vanhaan viestiini lisää... Jee...
 
Akustinen trio siis kyseessä, ja oma kitara pitäisi vahvistaa. Konkkamikki on alkanut kiinnostaa martinin vahvistukseen, kun ei haluaisi porata kitaraan reikiä tms. Tuo Akg c1000s on yksi vaihtoehto, mutta mitä muita tuommoisessa alle 300€ hintaluokassa olisi? Mites esim. Rode nt-5 kävisi?

B-bandin tai vaikka Highlander mikin asennus vaatii hihnatapin kohdalle n. 1cm paksuisen reijän poraamista, johon tulee paikka plugille ja sitä voi jälkeenpäin käyttää edelleenkin hihtappina. Ei mielestäni mitään turhia reikiä kitaraan. Elektroniikka on peräpäässä olevassa pötkylässä, siitä lähtee ohut johto tallanalle (tai B-band UST vaihtoehdossa kaikupohjaan) ja toinen johto 9V patteriin joka yleensä laitetaan kiinni kaulapalkkiin. Kitaraan tulee n. 200g lisää painoa, soundiin ei vaikuta mitenkään. Näiden etu on siinä ettei tarvitse kannalle noita mikkejä ja piuhahässäkä jää pienemmälle. Onhan tuo HD-28 komea kitara, mutta ei tuollaisen asennus sen arvoa tai ulkonäköä mitenkään alenna. Alkaisin itse miettimään minkään modifioinnin tekemistä jos kitara olisi joku vintage-malli tai sitten ammattilaisen käsityönä tekemä uniikki kappale. Mutta tuo konkkamikki on kanssa hyvä vaihtoehto sitä joutuu sitten lisäksi ja johtoa roudaamaan mukana + sen kohdistukset ja mahdolliset kierto-ongelmat voivat tai eivät voi olla ongelma.

Kiitoksia vastauksesta... Olen tässä vähän kahden vaiheilla tuon asian kanssa, kun toisaalta konkkamikkiä ei tarvitsisi asentaa ja sitä voisi käyttää myös muissa tarkoituksissa(esim. varsinaisten bändikeikkojen rummut jne.), mutta nuo b-bandit/highlanderit taas olisivat varmasti helpompia akkarikeikoilla. Eniten mua tosiaan pelottaa noitten b-bandien kanssa, että kitaran akustiselle soundille tapahtuu jotain, eli tulee ylimääräisiä resonointeja tms.
 
Kukahan olisi osaava ammattimies noitten laadukkaaseen asentamiseen? Lottonen?
 
ps. Mulla on kyllä isokalvoinen putkikonkkamikrofoni (Rode k2) himassa, mutta tuo ei taida oikein keikkakäytössä olla ns. asiaankuuluva...

Tarkoititko klipsumikillä jotain tämäntapaista?
 
http://www.seymourduncan.com/products/acoustic.shtml
 
Varmaan yksinkertaisin konsti. Pari kertaa oon jotain tollasta kuullu, ja ihan hyvältä nopeasti kuultuna ja tarkemmin analysoimatta omaan korvaan kuulosti.

Mistä niitä resonointeja tulisi? Se peräpäähän asennettava pötkylä ruuvataan paikoilleen juuri oikean kokoiseen koloon, joten jos vain poraa sen ohjeissa annetun kokoisen kolon, niin kaiken pitäisi mennä hyvin. Patterin kiinnityskoteloon on monta ratkaisua, mutta yleensä kaikki pitävät sen hyvin paikoillaan. On totta että kaikki ylimääräinen paino kannessa ja kitaran kopassa voi teoriassa heikentää ääntä tai sen laatua, mutta käytännössä muutos on niin pieni ettet sitä huomaa. Olen miettinyt myös sitä, että tallan alle laitettava mikrokuitu, jota pitkin ääni noihin laitteisiin tulee (paitsi B-Bandin UST vaihtoehdossa, jossa se kiinnitetään kaikupohjaan tallan taakse tai eteen) voi heikentää tallaluun kontaktia kanteen ja näin vähentää kielten värinnän vaikutusta ääneen. Käsittääkseni kuitenkin nuo mikrokuidut on niin kovia ja ohuita, ettei tälläkään ole vaikutusta. Parempi tietenkin ilman mitään mikrofoneja, mutta jos kitaraa on tarkoitus jotenkin vahvistaa joutuu tekemään kompromisseja. Kaikki osaavat korjaajat kyllä tekevät tuon asiantuntevasti, eikä pitäisi olla kovin suuri homma.
 
Joissain malleissa on saatavan lisäksi pieni muovinen voluumi-pyörylä, joka yleensä kiinnitetään kaikuaukon alle, niin että vain 1mm sakaroiden reunoista näkyy. Tälläinen voisi olla kätevä juuri tuon säädettävyytensä vuoksi, eikä pilaa kitaran ulkonäköä. Usein tulee tilanteita, että olisi hyvä saada lennossa vähän hiljennettyä kitaran ääntä ja taas kasvatettua esim. siirryttäessä komppauksesta leadiin, riffiin tai sooloon...

Mä laitatin Martiniin Kitarapajalla Highlanderin IP-2:sen. Homma kävi käden käänteessä ja ulospäin tosta virityksestä ei tosiaan näy kuin jakki hihnatapissa. Highlanderissa on todella maukas etuaste ja soittajan ressiä vähentää huomattavasti ettei kitarasta löydy minkäänasteisia säätimiä, joita joutuisi ruuvailemaan kesken kaiken. Lisäksi IP-2:seen on mahdollista liittää toinen mikrofoni vaikka kaikuaukkoon. Sitten stereopiuha kiinni ja mikkejä voi blendailla mielin määrin.
Soundiin ei muutaman piuhan lisääminen sisäpuolelle vaikuttanut mitenkään. Sen sijaan monikäyttöisyys lisääntyi huomattavasti. Toki harvoin mikään vetää vertoja ulkoiselle mikitykselle varsinkin studiossa, mutta keikalla toi on todella mainio ja on ton tallamikin (piezoiksihan näitä ei saa kutsua) soundia narullekin otettu. Ei se huono ole ollenkaan.
 
http://www.highlanderpickups.com/catalog/ip2.htm
 
EDIT: niin ja sitä volyymiähän säädellään samalla tavalla kuin ilmankin mikityksiä. soittotatsilla.

Yksi aika suosittu vaihtoehto on AKG C1000 - mikki. Muakana tulee "tutti" jolla sen saa hyvinkin suuntaavaksi ja se toimii tarvitessa 9v patterilla jos ei ole phantomia käytettävissä. Hinta kai jotain 180,-
 
Itse käytän ko mikkiä ihan äänitettäessäkin juuri akustiseen kitaraan
 
C1000 on ihan ok mikki joo. Mutta en kyllä suosittelisi ketään käyttämään superkardioidia (kuten tämä kun tutti on kiinni) live-tilanteessa melkein minkään instrumentin äänitykseen. Superkardioidin suuntakuviossahan on keila sekä eteen, että myöskin taaksepäin, eli jos käytetään perinteisiä kulmamonitoreja soittajan edessä on kierto-ongelmat melko todennäköisiä. Mielestäni kannattaa käyttää siis ihan tavallista kardioidia jos mikittää meinaa.
 
Äänittäessähän tuota ongelmaa ei sitten ole, joten varmaan siinä toimii. Tosin en ehkä studiossakaan käyttäisi superkardioidia akkarille... ehkä. Mikäs siinä jos kuulostaa hyvältä. =)

EDIT: niin ja sitä volyymiähän säädellään samalla tavalla kuin ilmankin mikityksiä. soittotatsilla.
 
Suuria ongelmia tulee eteenkin siitä jos soittaa sormilla näppäilen ja sitten komppaa plekulla. Jälkimmäinen on rennollakin otteella soitettuna aina jonkinverran voimakkaampi, joten edes kauhean kevyt tatsi ei auta. Tälläisessä olisi kätevää kun sorminäppäilyyn siirryttäessä voisi kaikukopan reunassa olevasta voluuminupista kääntää lisää ääntä. Aika usein yleisössä ollessa tulee mieleen, kun kuule piazo ym. elektroakustisia soitettavan, että pitäisi olla yleisössä vaimennuskytkin. Niin hirveältä sellainen metallinen ja särisevä akustissoundi kuulostaa!

Tälläisessä olisi kätevää kun sorminäppäilyyn siirryttäessä voisi kaikukopan reunassa olevasta voluuminupista kääntää lisää ääntä.
 
Volumepedaali...?

Volumepedaali...?
 
Totta, toimii tuokin, mutta miksi sähkökitaroissa on voluumi-nuppi? Yhtähyvin he voisivat voluumit laittaa pedaalista. Eli, taas se turhan roinan roudaaminen jää vähemmälle. Tämä ehdottamani voluumirinkula on hyvin pieni ja kevyt. Suunniteltu juuri akustisille kitaroille kaikuaukon pohjaan ja reunaa laitettavaksi. Siitä jää näkyviin vain muutama hammas pyöreästä 1-2 sentin säätölevystä.