Studiotyöskentely ›

Eilen alettiin hakemaan kitarasoundia demon äänitystä ajatellen ja ajattelin sitten tällaista kahden mikin tapaa, eli viiskasikopio verkkoon kiinni ja halpiskonkka kauempana. Hain täältä lukemieni ohjeiden mukaan paikkaa tuolle konkalle, eli surinaa tulemaan vahvarista ja sitten luurit päässä etsimään. Löysin aika hyvin sellaisen kohdan, jossa surina häipyy lähes kuulumattomiin, noin 1,5-2 metrin päästä vahvistimesta. Sitten käänsin äänitysohjelmasta tuon konkkamikin vaiheen ja selvä erohan sieltä kuuluu, mutta jotenkin tuo alapää vieläkin katoaa, kun laitan konkkamikkiraidan kuuluville, vaikka sitä en lujalla pidäkään, lähinnä tilaa tuomassa.
 
Kuuluisiko noitten mikkien olla samassa "linjassa"? Tällä hetkellä dynaaminen on viistosti etuvasemmalle suunnattu tuosta kaapista katsoen ja tuo konkka aika lailla suoraan edessä.

Tuo surinatesti osoittaa paikan missä mikit ovat vastakkaisessa vaiheessa surinataajuuden suhteen. Kun vaiheen käänttä tuossa kohdassa, mikin paikka on optimaalinen tuon surinan äänittämiseen.
 
Onko tarkoituksesi äänittää surinaa? Vaiko soittoa?
 
Palataampa perusasioiden äärelle. Aina kun äänilähdettä taltioidaan kahdella tai useammalla mikrofonilla eri etäisyyksiltä, ovat jotkut taajuudet vastakkaisessa vaiheessa, jotkut taajuudet samassa vaiheessa ja useimmat taajuudet jossain siltä väliltä. Vaihevirhe on sellainen vaihe-ero, joka ei kuulosta äänittäjän mielestä toivottavalta.
 
Vahvistimen äänittäminen kahdella mikrofonilla on mielestäni syytä hoitaa seuraavasti (käyttämilläsi mikrofoneilla): asetat viisseiskan lähimikiksi. Soitat ja asemoit mikkiä niin kauan kuin se yksinkin kuulostaa mieleiseltä.
 
Sitten asetat kauemmaksi konkan taltiomaan tilaa ja vahvistimen ja kaapin yleissointia. Siirtelet konkkaa kuunnellen mikrofonien yhteisvaikutusta. Kun sointi tyydyttää ovat mikit löytäneet paikkansa.
 
Olennaista on soittaminen, soiton kuunteleminen ja mikkien siirtely. Ei mittaaminen, suhinan kuunteleminen, tai vaiheenkääntely.

kokeilepa niin että zoomaat ne kaksi raitaa niin isoksi että näät amplitudin näytöltä. huomaat että konkkamikin aaltomuoto on hieman jäljessä. Etsi ekan raidan jonkun iskun nollakohta ja siirrä konkkamikin raita samaan kohtaan. Johan napsahti vaiheet paikalleen, siitä kuulet miltä sen pitäisi kuulostaa oikeassa vaiheessa. Tämä helpottaa joskus jos on kiirettä eikä kerkee etsiä mikin paikalla oikeaa saundia..
 
Saman voi tehdä rummuille.. Pyydä rumpalilta biisin loppuun yksi bassarinisku ja säädä sen alla olevat raidat bassarin aallon mukaan.. Vaikuttaa radikaalisti botneen, ja usein rummuista saa näin jämäkämmät..

Onko tarkoituksesi äänittää surinaa? Vaiko soittoa?
 
No siitä nyt voi olla montaa mieltä. ;)
 
Kiitos neuvoista varakeef, olin tosiaan saanut sellaisen käsityksen että tuolla tavoin ne saa "helposti" vaiheeseen. Täytyypä siis pistää luurit uudestaan päähän ja lähteä hakemaan sitä soundia.

Jos siirrät aallot kohdakkain pääset jotakuinkin samaan tulokseen, kuin jos olisit alunperin sijoittanut mikit vierekkäin, samalle etäisyydelle kartiosta.
 
Eihän se nyt kuitenkaan ihan noin mene. Kyllä sä varmaan myönnät itekin, että viisseiskalla mikitetty vahvaripino kuulostaa huomattavan erilaiselta, jos se mikitetään metrin päästä, tai viiden sentin päästä. Vaihevirheillä pelaamalla saa erilaisen soundin, kuin kahdella mikillä nauhoitettuun ja mahdollisimman hyvin vaiheistettuun ääneen. Molempi parempi, ihan mistä tykkää.

Mutta ideanahan on se, että ääni tulee kauempana olevaan mikrofoniin myöhemmin kuin ensimmäiseen. Jos siirrät aallot kohdakkain pääset jotakuinkin samaan tulokseen, kuin jos olisit alunperin sijoittanut mikit vierekkäin, samalle etäisyydelle kartiosta.
 
Höpöhöpö....

Höpöhöpö....
 
Nasevasti sanottu ja oivasti perusteltu.
 
Otan kuitenkin piirun verran takaisin - lähimikitys kuulostaa toki erilaiselta kuin kauempaa suoritettu mikitys. Kauemman mikin aikaistaminen "samaan vaiheeseen" lähimikin kanssa poistaa mikityksen ajallisen eron.
 
Perinteinen tapa useamman mikin käyttämisessä vahvistimen mikitykseen pitää kuitenkin sisällään sen, että kauempana olevaan mikkiin tuleva ääni saapuu perille myöhemmin. Se on osa sitä soundia ja sitä tekniikkaa. Sinne moniraitakakulle mennyttä tavaraa kun ei ole voitu siirrellä.
 
Tämä nykyajan kovalevyrokin maneeri, fileitten siirtely on toki mahdollinen tekniikka, mutta se tuottaa erilaisen lopputuloksen.

Otan kuitenkin piirun verran takaisin - lähimikitys kuulostaa toki erilaiselta kuin kauempaa suoritettu mikitys. Kauemman mikin aikaistaminen "samaan vaiheeseen" lähimikin kanssa poistaa mikityksen ajallisen eron.
 
No nyt puhutaan samaa kieltä :o)

 
Perinteinen tapa useamman mikin käyttämisessä vahvistimen mikitykseen pitää kuitenkin sisällään sen, että kauempana olevaan mikkiin tuleva ääni saapuu perille myöhemmin. Se on osa sitä soundia ja sitä tekniikkaa. Sinne moniraitakakulle mennyttä tavaraa kun ei ole voitu siirrellä.
 
Tämä nykyajan kovalevyrokin maneeri, fileitten siirtely on toki mahdollinen tekniikka, mutta se tuottaa erilaisen lopputuloksen.
 
No hitto, eikös viivevärkkejä ole ollut markkinoilla jo jonkin aikaa? Niillähän tuota materiaalin viivästelemistä voi aika näppärästi tehdä.

No hitto, eikös viivevärkkejä ole ollut markkinoilla jo jonkin aikaa? Niillähän tuota materiaalin viivästelemistä voi aika näppärästi tehdä.
 
Viipeitä on toki ollut - ja kai jostain löytyy joku höyrypää, joka on käyttänyt delaytä jossain ääritapauksessa vaiheenkorjaukseenkin. Mutta tämä aikakone - tavaran siirto tulevaisuudesta nykyhetkeen - on keksitty vasta kovalevyn myötä, eikö?
 
En muista kuulleeni tapauksesta, jossa joku olisi viivästänyt delayn avulla esimerkiksi koko 24-raitakakkua 3 ms, poislukien kitaravahvistimen tilamikki, jotta molemmat kitaravahvistimen mikit olisivat samassa vaiheessa...
 
Viivevärkeillä tavattiin ennen vanhaan (muistamani mukaan) tehdä lähinnä sellainen Kekkonen, Kekkonen, Kekkone... -tyyppinen efekti. (Viimeisen n:n puuttuminen kuvaa nauhakaiun nauhassa olevaa ruttua. Pitää vaihtaa eneen seuraavaa sessiota)

Tokihan ne kaikki raidat on hyvä taimata kohdilleen, riippumatta siitä miten
ennenvanhaan on tai ei ole tehty. Miksiköhän esim 70-80 luvun vaihteessa
basistit rupes yksissätuumin keulimaan nauhotteilla? Noh kun linjasoundista
tuli päivän sana.
Jos sulla on basso vedetty linjaan, skitta mikitettynä puolen metrin päästä,
rummut napattu parista metristä jne. Niin (riippuen toki biisin luonteesta) sulla
onkin aika jännä taimihelvetti käsissäsi. Eikä nyt menty edes siihen itse vaihe-ero asiaan.

Kyllä teillä on hyvät korvat, kun noin lyhyitä viiveitä kuulette. Ja tarkkoja soittajia.

Kyllä teillä on hyvät korvat, kun noin lyhyitä viiveitä kuulette. Ja tarkkoja soittajia.
 
Lienee pika/äkkimetallista kyse.

Edit: taas quottasin enkä editoinut..

Kyllä teillä on hyvät korvat, kun noin lyhyitä viiveitä kuulette. Ja tarkkoja soittajia.
 
Soundieroinahan tuollaiset muutamien millisekuntien viipeet kuuluvat, ei varsinaisina viipeinä aistittavina viipeinä.
 
Jos sulla on basso vedetty linjaan, skitta mikitettynä puolen metrin päästä,
rummut napattu parista metristä jne. Niin (riippuen toki biisin luonteesta) sulla
onkin aika jännä taimihelvetti käsissäsi. Eikä nyt menty edes siihen itse vaihe-ero asiaan.
 
Kuten ylläsanomastani ilmeneekin, muutaman millisekunnin eroa ei voi mitenkään kutsua taimihelvetiksi. Se aistitaan hienoisena tilantuntuna, soundierona - ja kyseessä on nimenomaan vaihe-eroihin perustuva ilmiö.
 
Jos tuollainen taimihelvetti olisi tosielämän ongelma, bändit eivät pystyisi kelvolliseen soittoon edes normaalikokoisessa treenitilassa tai Tavastian lavalla.

Tokihan ne kaikki raidat on hyvä taimata kohdilleen, riippumatta siitä miten
ennenvanhaan on tai ei ole tehty.
 
Eli suhteellisuudentajua tarvittaisiin. Ei ole mitään mieltä käyttää kohtuuttomasti energiaa olemattoman ongelman ratkaisemiseen.

Tokihan ne kaikki raidat on hyvä taimata kohdilleen, riippumatta siitä miten
ennenvanhaan on tai ei ole tehty. Miksiköhän esim 70-80 luvun vaihteessa
basistit rupes yksissätuumin keulimaan nauhotteilla? Noh kun linjasoundista
tuli päivän sana.
Jos sulla on basso vedetty linjaan, skitta mikitettynä puolen metrin päästä,
rummut napattu parista metristä jne. Niin (riippuen toki biisin luonteesta) sulla
onkin aika jännä taimihelvetti käsissäsi. Eikä nyt menty edes siihen itse vaihe-ero asiaan.
 
Heh heh... Kyllähän ääneellä kuitenkin kestää 0.5 metrin matkaan jopa n. 1.5ms. Ihan valtava taimihelvetti on siis luvassa, ku kitaristi vetää aivan metsään linjabasson kanssa = )

Kyllä noi pienetkin viiveet kuulee jos on kuullakseen.
Toisinaan tulee taimailtua joitain raitoja ihan tahalteenkin "pieleen" jotta
saa tarvittavan grooven aikaiseksi. Esim. kvantisoituun tamburiiniin saa kivasti "neekeriä viivästämällä raitaa noin 8ms.

On se kumma jos basistin soitto ei oo taimissa jos sen soitto tulee 1,5 millisekuntia edessä muihin soittimiin...Varmaan keulii kunnolla....heh...
 
Kuinkahan tollasen ongelman kanssa pärjää? Saat kyllä kiikuttaa kitara ja rumpumikkejä vielä aika monta metriä taaksepäin että saat jotain ajallisesti merkittää hallaa aikaan.