Jazz ›

Ei ollenkaan hassumpi levy. Soitanta on erinomaista, sounditkin mukavan luonnolliset. Toni Porthén vetää kivasti....
 
Saa siinä aika hyvin vetää, jos aikoo ainakaan meikkiksen korvissa lunastaa paikkansa Järvisen tilalla....;-)
 
Juuei. Piru, kun huomenna ehtisi tuon hakea kaupasta kotio. Levyn siis.

Saa siinä aika hyvin vetää, jos aikoo ainakaan meikkiksen korvissa lunastaa paikkansa Järvisen tilalla....;-)
 
Juuei. Piru, kun huomenna ehtisi tuon hakea kaupasta kotio. Levyn siis.
 
Tonin kohdalla tuntuu siltä, että jos Lenni vielä haluaa rumpaleidensa tasoa nostaa niin ainoa suomalainen vaihtoehto lienee enää Kuoppis. Porthén nostaa riman tosi korkeelle. Hienosti Samikin vetää, mutta ehkä Tonin soittotyyli istuu vielä vähän sulavammin Lekan musaan.
 
Ei ollenkaan hassumpi levy. Soitanta on erinomaista, sounditkin mukavan luonnolliset. Toni Porthén vetää kivasti.... vai mitä J_Cool ;)
 
no joo!
-nimim. "Meni jokunen tovi blokata nuo Con Claven jutut"

no joo!
-nimim. "Meni jokunen tovi blokata nuo Con Claven jutut"
 
3-2 bossaclave?
 
Musta Ape on tosi hyvä tällä äänitteellä. Sekä hienoja sooloja, että tyylikästä komppausta LK:n vauhdissa.

Tänään laitoin levyn soimaan ensi kertaa. Tämäpä onkin loistavaa jytää, jatsia mun makuuni. Tulee hjuva fiilis ku tätä kuuntelee! LK soittaa ehkä nykyään yhä enemmän samantapaisella tyylillä Iiro Rantalan kanssa? Ainakin välillä tulee Iiro mieleen. Mäkän en kyllä tajua tota Pikku-G -juttua, erikoinen veto. Mutta Porthén vetää hianosti, samoin Ape. Lenni-Kallesta puhumattakaan.

Toi Saarni on paha biisi. Tulee kuuma ja kylmä olo samaan aikaan.

Melekosta fuusioo.

parasta:
Levyn kohokohtia läpikuuntelun jälkeen ovat "Jazzarin mopo keulii" (erittäin mainio ralli!)
 
hirveintä:
Levyn suurin järkytys on salakka!, johon on muodikkaasti ympätty PIKKU G räppäämään päälle. Hyi helve.. .
 
Miks tää ei aukee immeisillä?
 
Kaavoihin ehkä kangistunut olen sitten.
 
..niin kuunnelkaa jo pelkkää groovea
 
Itse asiassa sen puute siinä kaikkein eniten ärsyttikin. Olisi odottanut tuolta porukasta edes hyvän kuuloisia ja mielikuvituksekkaampia taustoja.
Kylläpäs nyt valitetaan.
 
onkohan joku muu hankkinu?
 
En tiedä miksi kävi niin että tutustuttuani kaverin levyn kautta viimeisen kipaleen takia jäi aito versio ostamatta. Kaikki aiempi tuotanto Taipaleelta löytyy aitona mutta ehkä tämä pikkug:n nostaminen vielä tähän veti pisteet liian alas.
Tuo "Lumia"-tapaus ehkä myös jollain tapaa rasitti pidemmän päälle. Tai ehkä jollain tapaa olisi halunnut pitää Taipaleen "perhe-elementit" kauampana kuin kuunneltavissa levyltä. Tuo mielipide varmaan raastaa monia mutta .. mitäs siitä välittäisin.
Lähinnä ehkä häiritsi liikaa musiikkiin suhtautumista musiikkina ja omien mielikuvien syntymistä.
 
Kylläpäs osaan valittaa vaikka olihan se oikeasti taitava ja oikein varmaa materiaalia.

...Tuo "Lumia"-tapaus ehkä myös jollain tapaa rasitti pidemmän päälle. Tai ehkä jollain tapaa olisi halunnut pitää Taipaleen "perhe-elementit" kauampana kuin kuunneltavissa levyltä..
 
Kyllähän se Weckl:nkin tytär laulaa isukkinsa levyllä että seuraavaa innolla odottaen!:) hoho

Kyllähän se Weckl:nkin tytär laulaa isukkinsa levyllä että seuraavaa innolla odottaen!:) hoho
 
Älä nyt sitä tähän sotke!

Veikkaisin että Pikku G:een nappaaminen levylle mukaan oli ihan harkittu veto Suomen jazz-poliiseja varten. Ja meikää on ainakin hämännyt ahdasmielinen ajattelu eri genrejen yhdistelystä ja eri artistien yhteistyöstä. Sinänsä tuo Pikku G veto ei edes tullut isona yllätyksenä, koska olihan L-K vetäny jo mm. Hemma Beastin keikoilla omaa versiota siitä yhdestä lasten laulusta. Pitääkö musiikin olla loppuun asti haudan vakavaa? Ainiin me ollaan Suomessa.
 
Tuo "Lumia"-tapaus ehkä myös jollain tapaa rasitti pidemmän päälle. Tai ehkä jollain tapaa olisi halunnut pitää Taipaleen "perhe-elementit" kauampana kuin kuunneltavissa levyltä. Tuo mielipide varmaan raastaa monia mutta .. mitäs siitä välittäisin.
 
Tää on ihan mystistä. Biisin nimeäminen lapsen mukaan on maailman käytetyin juttu ja tottakai noi "perhe-elementit" kuuluu levyllä vaikkei biisi olisi kantanutkaan nimeä "Lumia". Lapsen saaminen on varmasti sen verta merkittävä tapaus, joten ei ihme jos muusikon aivot tuottavat iloisesta tapahtumasta/uudesta elämäntilanteesta biisin jos toisenkin.

Tää on ihan mystistä. Biisin nimeäminen lapsen mukaan on maailman käytetyin juttu ja tottakai noi "perhe-elementit" kuuluu levyllä vaikkei biisi olisi kantanutkaan nimeä "Lumia". Lapsen saaminen on varmasti sen verta merkittävä tapaus, joten ei ihme jos muusikon aivot tuottavat iloisesta tapahtumasta/uudesta elämäntilanteesta biisin jos toisenkin.
 
Niin, ja onhan niitä naisen-nimi biisejäkin tehty aika iso määrä.:) Ja mietipä vaikkapa Claptonin pojalle tekemäänsä biisiä... eiköhän nuo perhetapahtumat (iloiset ja surulliset) saa jakaa jos niin itse haluaa. Kriitikot voivat haukkua mun puolesta vapaasti.

Veikkaisin että Pikku G:een nappaaminen levylle mukaan oli ihan harkittu veto Suomen jazz-poliiseja varten. Ja meikää on ainakin hämännyt ahdasmielinen ajattelu eri genrejen yhdistelystä ja eri artistien yhteistyöstä. Sinänsä tuo Pikku G veto ei edes tullut isona yllätyksenä, koska olihan L-K vetäny jo mm. Hemma Beastin keikoilla omaa versiota siitä yhdestä lasten laulusta. Pitääkö musiikin olla loppuun asti haudan vakavaa? Ainiin me ollaan Suomessa.
 
Totta, mutta mun mielestä se G sais siinä sitten sanoakin jotain eikä vaan hölpöttää.
En nyt tiedä ärsyttääkö se biisi mua niin kovasti, mut ei sitä kyllä kuunnella jaksa.
 
Con Clave on tähän astisella kuuntelulla mielestäni parasta antia, Jazzarin mopo keulii ja Saarni myös erityisen hyviä.

En tiedä miksi kävi niin että tutustuttuani kaverin levyn kautta viimeisen kipaleen takia jäi aito versio ostamatta. Kaikki aiempi tuotanto Taipaleelta löytyy aitona mutta ehkä tämä pikkug:n nostaminen vielä tähän veti pisteet liian alas.
Tuo "Lumia"-tapaus ehkä myös jollain tapaa rasitti pidemmän päälle.
 
No älä ny viitsi! Tuo Pikku G juttu näyttää olevan arka paikka jengille. Onko pakko olla aina niin ryppyotsainen kun puhutaan jazz- levyistä?
 
Tai ehkä jollain tapaa olisi halunnut pitää Taipaleen "perhe-elementit" kauampana kuin kuunneltavissa levyltä. Tuo mielipide varmaan raastaa monia mutta .. mitäs siitä välittäisin. Lähinnä ehkä häiritsi liikaa musiikkiin suhtautumista musiikkina ja omien mielikuvien syntymistä.
 
Tuota en käsitä, miten se sua häiritsee..?? Miksi musiikkiin pitää suhtautua musiikkina. Mulle Musiikki ei ole musiikki, vaan paljon muutakin. Musiikki on perhe, mun bändi on perhe.
 
Kylläpäs osaan valittaa vaikka olihan se oikeasti taitava levy suurimmaksi osaksi ja oikein varmaa materiaalia.
 
Jep, turha valitus pois ja musa soimaan.

Itseltänikin löytyy tuo levy...
 
Trio Töykeiden Wake-levyn kuuntelun jälkeen toi Lumia kuulostaa aika steriililtä Mut sitte ku keskittyy kuunteleen itse tuota levyä, eikä vertaa sitä johonkin muuhun, niin se pääsee aukeemaan. Sovitukset on jokaisessa biisissä onnistunu tosi hyvin ja levy todella kuulostaa Lenni-Kalle Taipale Triolta, eikä miltään muulta.
Erityisesti itse tykkään tosta Saarni-biisistä, koska se tunnelma on siinä ihan mahtava. Tulee semmonen fiilis, josta minä käytän termiä "suomijazz-experience", joka tulee siinä kertosäkeeseen siirryttäessä. Samaa fiilistä tulee myös Mirja Mäkelän MiriaM.&Band:in Secret playground-levyltä.
 
Tosta Salakka!-biisistä featuring Pikku-G näköjään juttua. Mun mielestä jazzin, tai minkä tahansa muunkin musiikin, yhdistäminen hiphopiin ei olo huono idea. Sanon suoraan, että en tykkää Pikku-G:stä, en ennen tuota biisiä, enkä tuon biisin jälkeen. Ton tyypin ääni ja tyyli ärsyttää mua, se ei kuitenkaan tarkota, että inhoisin hiphopia. Ja toi bändin soundikin on tossa biisissä vähä kuiva.
Tuon biisin jälkeen oli pakko painaa stoppia ja laittaa soimaan Palefacen "Back to square one" ja "Colgate soulmate" ensimmäisessä on jazz-elementtinä alusta asti svengaava kontrabassoriffi ja jälkimmäisessä loistava trumpettisoolo. Haluisinpa kuulla Palefacea Lenni-Kalle Taipaleen bändin kanssa.

Tuon biisin jälkeen oli pakko painaa stoppia ja laittaa soimaan Palefacen "Back to square one" ja "Colgate soulmate" ensimmäisessä on jazz-elementtinä alusta asti svengaava kontrabassoriffi ja jälkimmäisessä loistava trumpettisoolo. Haluisinpa kuulla Palefacea Lenni-Kalle Taipaleen bändin kanssa.
 
+++
 
Samaa mieltä. On räppäreitä ja on räppäreitä.. Samalla tavalla tuo on minusta taitolaji niinkuin minkä tahansa soittimen soitto, plus että siinä mitataan myös tekstintuottamisen taitoja, joita on lukuisalle muulle räppärille Suomessakin suotu enemmän kuin pikku G:lle.
 
Palefacen tuotannon lisäksi kannattaa tutustua esimerkiksi levyyn Us3: Hand on the torch, jossa on palasia jazzstankuista uuteen uskoon vedettynä, räpillä ja puhaltimilla höystettynä. Löytyy Blue noten valikoimista.

tuplat

Biisin nimeäminen lapsen mukaan on maailman käytetyin juttu
 
Ehkä siksikin.
 
Älä nyt sitä tähän sotke!
 
Niin.
 
No älä ny viitsi! Tuo Pikku G juttu näyttää olevan arka paikka jengille. Onko pakko olla aina niin ryppyotsainen kun puhutaan jazz- levyistä?
 
No ei. ja kaiken lisäksi:
 
Mun mielestä jazzin, tai minkä tahansa muunkin musiikin, yhdistäminen hiphopiin ei olo huono idea.
 
näinhän se on. mutta:
 
Totta, mutta mun mielestä se G sais siinä sitten sanoakin jotain eikä vaan hölpöttää.
 
Eli olisi odottanut jotain hyvää toteutustakin mutta jäi vain hyväksi ideaksi.
 
Jep, turha valitus pois ja musa soimaan.
 
No eihän kyseinen levy nyt ole hyllyn pohjalla maannutkaan, mutta levyn viimeisestä kipaleesta olenkin sanottavani jo sanonut silti.
Eikä tämä nimiasia nyt musiikillisesti häiritse jos se jollekin jäi epäselväksi, täysin ulkomusiikillinen tekijä johon kuitenkin kiinnitti huomion. Ei laske kappaleen musiikillista arvoa tai muuta typerää. Tulipahan taas jauhettua sitäpaitsi.

Äsken soittelivat Ihana Aamu -ohjelmassa kolmosella. Mukava meininki oli. Pitää levy kyllä hankkia jossain välissä.

Joo, kuulin kans, et olivat olleet aamu-tv:ssä. Ihan kivan näkösiä poikiahan ne ovat ;)