Yleistä keskustelua musiikista ›

Hillitöntä komiikkaa löytyy Remun välispiikeistä.
 
"Wo-oo-oo-oo-o" kappaleen alussa Remu taisi huutaa Ilelle "put it down bitch" ellen ihan väärin kuunnellut.

Juurikin noin! +
 
Ei ollenkaan noin. Huono tilu on ihan yhtä huonoa kuin huono duidaduida, sitä on vaan niin helppo mennä aina sen taakse jemmaan, kuinka "hyvä kitaristi soittaa yhtä ääntä ja hyvältä kuulostaa". Vitut. Sen sijaan hyvän kitaristin kohdalla selviää ekasta äänestä, mistä on kyse, mutta ei se te niistä yhtään huonoja, joilla siihen menee enemmän aikaa.
 
Se, että joku ymmärtää vain yksinkertaisen blues-lickin päälle, ei tee monimutkaisemman soiton taitajista yhtään huonompia. Useimmat nopeiden kitaristien dumaajat dumaavat heitä siksi, etteivät itse ymmärrä siitä soitosta mitään. Mutta yhtälailla sen Steve Stevensinkin tunnistaa ekasta äänestä kuin B.B.Kinginkin. Jos tietää mitä kuunnella. Sen sijaan jos et ole ikinä kuullut kumpaakaan, niin et varmaan myöskään tunnista kumpaakaan.
 
En siis tässä yhteydessä halua väheksyä sen kummemmin Alberttia kuin Esa Pulliaistakaan tai muita asiansa osaajia, mutta joskus tuntuu että nimenomaan kaikkien puritaanien muka-fiilisjätkien mieli on se kaikkein ahtain paikka. Sitä kitaransoittoa kun mahtuu maailmaan monennäköistä. Voin väittää aika perkeleesti aiheeseen perehtyneeni ja tiedän mistä puhun.

Tokihan "Live in Stockholm" on kaukana täydellisestä äänitteestä, mutta on se monin paikoin riemastuttavaa kuunneltavaa. Häröilyä ja huonoutta (esim. käsittämättömän nolo I will stay -veto) levyltä löytyy, mutta vastapainoksi hyvääkin rokkityöstöä. Ja joukossa on ihan killerivetojakin tyyliin Elephant's Boogie. Hillitöntä komiikkaa löytyy Remun välispiikeistä sekä ekan biisin alun rumpufillistä, jonka osumatarkkuus ei ole ehkä ihan huippua.
 
Mutta onko Live In Stockholm '77 tosiaankin parasta mahdollista livemateriaalia Aaltonen-Häkkinen-Kallio-ajalta? Ilmeisesti, koska ei kai sitä muuten olis julkaistu. Eihän tota materiaalia voi missään olosuhteissa pitää laadultaan lähellekään vaikkapa R&R All Night Longin tai edes Tavastia '74:n livevetojen tasoisena.
 
Itse olen aina tykännyt Ganesin aikaisen Ilen komppaamisesta ja ryhdikkään rouheasta soundista. Soolokitaristina Ile ei ole läheskään yhtä lennokas tapaus kuin AJ, mutta on Ilekin hyviä sooloja vedellyt.
 
Munkin mielestä Ile on mies paikallaan Crazy Daysillä ja Hot Wheelsillä. Ja Keep On Movin'in, siis sen studioversion, soolo on yksinkertaisesti tyylikäs.

 
Ps.Tee perässä kun kerran olet opetusta saanut.......
 
Tekis mieli sanoa jotain mutta säännöt varmaan kieltää sen..........
Kannattais harjoitella vibrato kuntoon ja duuriterssiä sooloissa voisi käyttää tyylikkäämmin,niinkuin Pekka teki.
 
No voi lol. Tämä on taas tätä, kun jollekin kitaristi on kuin uskonto, eikä poikkinaista kommenttia saa sanoa ilman että saa fanin kimppuunsa. Tuskin sun muutenkaan kannattaa vetää johtopäätöksiä soitostani jonkun livevedon perusteella (mikäli viittaat tuohon soittonäytteeseeni). Mielestäni Albert nauttii yliarvostuksesta, lienee saanut sen elettyään rankan rokkenrol-elämän ja -kuoleman ja sitä kautta legenda elää.
Aika usein myös kuulee näitä "soita sit itte paremmin kun kerran kritisoit!!1"-kommentteja. Ei mun tartte soittaa häntä paremmin, jotta voin sanoa mielipiteeni. "Albert soitti niin tunteella". Niin varmasti, mutta minä en sitä tunnetta tavoita. Toi tunnepuoli on muutenkin tuttu termi varsinkin muiden kuin kitaristien lausumana. Se kun on niin epämääräinen perustelu ja toisaalta määre, jota ei voi kumota, se kun ei ole mitään konkreettista. Mutta niinkuin jo tuossa aikasemmin sanoin, aikoinaan soolot olivatkin kovaa kamaa, kun kitarasankarit olivat tuntematon ilmiö.
 
Jukka Tolonen on toinen tyyppi, jolla on ylimääräinen sädekehä päänsä päällä. Helvetin hyviä juttuja vetänyt aikoinaan, mutta nykyään ihan kuraa. On tullut nähtyä livenä (soitti könkköjä blueskliseitä aivan hirvittävällä sirkkelisaundilla) ja kuultua levyillä, esim "Tolonen Plays Coltrane".
 

 
Blueskepittäjiäkin on aika moneen junaan, ei se riitä että latelee oppikirjoista otettuja licksejä peräkkäin..
 
Ei se Albert ole bluesia keksinyt, hänkin on riffinsä levyiltä treenannut ja kopioinut.

Ei ollenkaan noin. Huono tilu on ihan yhtä huonoa kuin huono duidaduida, sitä on vaan niin helppo mennä aina sen taakse jemmaan, kuinka "hyvä kitaristi soittaa yhtä ääntä ja hyvältä kuulostaa". Vitut. Sen sijaan hyvän kitaristin kohdalla selviää ekasta äänestä, mistä on kyse, mutta ei se te niistä yhtään huonoja, joilla siihen menee enemmän aikaa.
 
Se, että joku ymmärtää vain yksinkertaisen blues-lickin päälle, ei tee monimutkaisemman soiton taitajista yhtään huonompia. Useimmat nopeiden kitaristien dumaajat dumaavat heitä siksi, etteivät itse ymmärrä siitä soitosta mitään. Mutta yhtälailla sen Steve Stevensinkin tunnistaa ekasta äänestä kuin B.B.Kinginkin. Jos tietää mitä kuunnella. Sen sijaan jos et ole ikinä kuullut kumpaakaan, niin et varmaan myöskään tunnista kumpaakaan.
 
Osasitkin valita esimerkiksi niin loistavan kitaristin kuin Steve Stevens! Mutta Stevensiä ei tee loistavaksi kitaristiksi tilutustaito vaan erinomainen rytmiikkatyylitaju kompissa. Olisit pannu vastakkain herrat Steve Vai ja B.B.King ;+)

Ei ollenkaan noin. Huono tilu on ihan yhtä huonoa kuin huono duidaduida, sitä on vaan niin helppo mennä aina sen taakse jemmaan, kuinka "hyvä kitaristi soittaa yhtä ääntä ja hyvältä kuulostaa". Vitut. Sen sijaan hyvän kitaristin kohdalla selviää ekasta äänestä, mistä on kyse, mutta ei se te niistä yhtään huonoja, joilla siihen menee enemmän aikaa.
 
Se, että joku ymmärtää vain yksinkertaisen blues-lickin päälle, ei tee monimutkaisemman soiton taitajista yhtään huonompia. Useimmat nopeiden kitaristien dumaajat dumaavat heitä siksi, etteivät itse ymmärrä siitä soitosta mitään. Mutta yhtälailla sen Steve Stevensinkin tunnistaa ekasta äänestä kuin B.B.Kinginkin. Jos tietää mitä kuunnella. Sen sijaan jos et ole ikinä kuullut kumpaakaan, niin et varmaan myöskään tunnista kumpaakaan.
 
En siis tässä yhteydessä halua väheksyä sen kummemmin Alberttia kuin Esa Pulliaistakaan tai muita asiansa osaajia, mutta joskus tuntuu että nimenomaan kaikkien puritaanien muka-fiilisjätkien mieli on se kaikkein ahtain paikka. Sitä kitaransoittoa kun mahtuu maailmaan monennäköistä. Voin väittää aika perkeleesti aiheeseen perehtyneeni ja tiedän mistä puhun.
 
Kyse onkin pohjimmiltaan siitä että se joidenkin mielestä arvostettu soittaja, vaikkei tilutakaan, tietää mitä mihinkin soittaa ja milloin ja minkälaisen yleisön edessä ja kulloisenkin oman fiiliksensä pohjalta. Ja vielä, ei ole kyse siitä etteikä se soittaja saisi osata vaikka kuinka rajuja tilukuvioita. Kyse on siitä ettei niitä ole mitenkään tarkoituksellista viljellä joka paikkaa vaan soitto aina tilanteen mukaan. Minä taas en ole tippaakaan kiinnostunut pohdiskelemaan sitä kuinka muut soittavat ja minua ei kiinnosta tippaakaan alkaa tekemään asiasta mitään tutkielmaa. Minun kohdalla asia on niin että jonain päivänä tiluttelu saattaa kuullostaa hyvältä ja seuraavana päivänä se on taas täyttä paskaa. Ja omaamatta mitään syvää ymmärtämystä bluessoitosta ymmärrän sen vähäpätöisellä päättelykyvylläni olevan lähinnä eri tunnetilojen tulkintaa eikä mitään joka soittokerralla saman kaavan mukaan orjallisesti toistettua. Joku toinen voi olla eri mieltä ja se on näinollen jokaisen oma asia.

Se, että joku ymmärtää vain yksinkertaisen blues-lickin päälle, ei tee monimutkaisemman soiton taitajista yhtään huonompia. Useimmat nopeiden kitaristien dumaajat dumaavat heitä siksi, etteivät itse ymmärrä siitä soitosta mitään.
 
Jos soitto kuulostaa hyvältä, niin ei kai sitä ole tarpeen ymmärtää?

Joo, ei todellakaan, näinhän se on. Mutta monesti se vaan on niin, että helpoimmin omaksuttava on sitten sitä yleisesti hyväksyttyä hyvää. Kuten itsekin tiedät kirjallisuuteen perehtyneenä.
 
No tätä foorumia lukiessa ei kyllä ollenkaan tuolta vaikuta ;)

Osasitkin valita esimerkiksi niin loistavan kitaristin kuin Steve Stevens! Mutta Stevensiä ei tee loistavaksi kitaristiksi tilutustaito vaan erinomainen rytmiikkatyylitaju kompissa. Olisit pannu vastakkain herrat Steve Vai ja B.B.King ;+)
 
Tottakai mä osasin, kun tiedän mistä puhun. Lisäksi Stevens on erinomainen basisti, joka soittaa omilla tekeleillään melkein aina bassotkin itse (näin ainakin Billy Idolin ja Michael Monroen sekä Vince Neilin levyillä, Tony Levin taitaa kyllä vedellä itse siinä niiden huuhaa-projektissa).
 
Stevens osaa kaikkea, ja se ruokaisa rokkisoolokin lähtee niin tuelta, että ei jää analysoinnille tilaa. TJEU: Jerusalem Slim; Rock`n roll degeneration

No tätä foorumia lukiessa ei kyllä ollenkaan tuolta vaikuta ;)
 
?

Mä en tajuu mitä te kundit sekoilette. Toi Ilen vetohan on täynnä rämpytystä, hätiköintiä ja virheääniä.
 
Mutta onko Live In Stockholm '77 tosiaankin parasta mahdollista livemateriaalia Aaltonen-Häkkinen-Kallio-ajalta? Ilmeisesti, koska ei kai sitä muuten olis julkaistu. Eihän tota materiaalia voi missään olosuhteissa pitää laadultaan lähellekään vaikkapa R&R All Night Longin tai edes Tavastia '74:n livevetojen tasoisena.
 
Ei ymmärrä

Tottakai mä osasin, kun tiedän mistä puhun. Lisäksi Stevens on erinomainen basisti, joka soittaa omilla tekeleillään melkein aina bassotkin itse (näin ainakin Billy Idolin ja Michael Monroen sekä Vince Neilin levyillä, Tony Levin taitaa kyllä vedellä itse siinä niiden huuhaa-projektissa).
 
Stevens osaa kaikkea, ja se ruokaisa rokkisoolokin lähtee niin tuelta, että ei jää analysoinnille tilaa. TJEU: Jerusalem Slim; Rock`n roll degeneration
 
Muistaakseni Steve Stevensin tiluliluego juuri pilasi tuon Jerusalem Slim projektin.
En ainakaan mitään tyylitajuun viittaavaa adjektiivia käyttäisi kun hänen soitostaan puhuu.
 
Muttamutta, eihän Järvisen ja Kallion vertaamisessa ole järjen häivääkään. Molemmat hoitivat omat hommansa mainiosti ja jopa paikoitellen hyvin. Remulta oivallinen veto,että otti Ilen takaisin ruotuun,vaikka Albert oli jo kingin maineessa ja jätti melkoisen isot saappaat täytettäviksi. Oivallinen veto sikäli, että Kallio ja Järvinen olivat soittotyyliltään tarpeeksi erilaisia. Molemmille löyti omat diggarinsa ja Ilen mukana tuli melkoinen lauma pikkutyttöjä taas keikkapaikoille bussin ovea perseellään hinkkaamaan. Ja se sattuu olemaan tuossa rokettirolli-hommassa melkoisen olennainen juttu. Huomattavasti olennaisempi kuin muiden muusikoiden hyväksyntä ja nyökyttely.

No voi lol. Tämä on taas tätä, kun jollekin kitaristi on kuin uskonto, eikä poikkinaista kommenttia saa sanoa ilman että saa fanin kimppuunsa. Tuskin sun muutenkaan kannattaa vetää johtopäätöksiä soitostani jonkun livevedon perusteella (mikäli viittaat tuohon soittonäytteeseeni). Mielestäni Albert nauttii yliarvostuksesta, lienee saanut sen elettyään rankan rokkenrol-elämän ja -kuoleman ja sitä kautta legenda elää.
Aika usein myös kuulee näitä "soita sit itte paremmin kun kerran kritisoit!!1"-kommentteja. Ei mun tartte soittaa häntä paremmin, jotta voin sanoa mielipiteeni. "Albert soitti niin tunteella". Niin varmasti, mutta minä en sitä tunnetta tavoita. Toi tunnepuoli on muutenkin tuttu termi varsinkin muiden kuin kitaristien lausumana. Se kun on niin epämääräinen perustelu ja toisaalta määre, jota ei voi kumota, se kun ei ole mitään konkreettista. Mutta niinkuin jo tuossa aikasemmin sanoin, aikoinaan soolot olivatkin kovaa kamaa, kun kitarasankarit olivat tuntematon ilmiö.

Jukka Tolonen on toinen tyyppi, jolla on ylimääräinen sädekehä päänsä päällä. Helvetin hyviä juttuja vetänyt aikoinaan, mutta nykyään ihan kuraa. On tullut nähtyä livenä (soitti könkköjä blueskliseitä aivan hirvittävällä sirkkelisaundilla) ja kuultua levyillä, esim "Tolonen Plays Coltrane".
 
Ei ole uskonto ja jos kerran soittonäytteen olet laittanut niin olet alttiina arvostelulle.
Pekka soitti paremmin 19-vuotiaana.Eikä kyse ole mistään nuorena kuolemisesta vaan siitä,että osaa soittaa.Siihen kaikki eivät pääse vaikka opiskelisivat maailman tappiin.Mielipiteesi voit sanoa mutta tuskimpa kovin moni on samaa mieltä.Kyse ei ole mistään tunnepuolesta.Kai se nyt on sitten niin että itse olet yläpuolella kaiken arvostelun ja voit sohia muita miten huvittaa.Tä?Opettele soittamaan ja tule sitten vasta jakelemaan noita "viisauksiasi".Pekka oli perhetuttu myös ja epävirallinen kummitussetä vanhemmalle pojalleni.Ja sen mitä Pekan kanssa olen soittanut niin ei ollut huono.Ja vielä sitten Tolosen panet 6-0.Jos itse saat joskus aikaan jotain vastaavaa,mitä en usko,niin olen kyllä valmis ostamaan kaikki levysi.Voi prkl................kaikkea sitä kuulee..........jeesus.........jeesusss....antakaa pistooli....

Voi prkl................kaikkea sitä kuulee..........jeesus.........jeesusss....antakaa pistooli....
 
Ei anneta. plussan saat. Tosin ei Ville81:n soittoa kritisoivana, vaan kitaristeja ojentavan kirjoituksen kirjoittavana.
Ja ei, mä en osaa.

Ville81 voisi nyt kertoa minkä niistä soololevyistä on kuunnellut.
 
Ei se Albert ole bluesia keksinyt, hänkin on riffinsä levyiltä treenannut ja kopioinut.
 
Eipä keksinyt,mutta kehitti oman tunnistettavan tyylinsä,mihin sinulla on vielä pitkä pitkä matka,jos nyt ikinä edes perille pääset.

?
 
Speed=emotion on aika kova sana näillä markkinoilla.

Speed=emotion on aika kova sana näillä markkinoilla.
 
Ja fat=motion.

Speed=emotion on aika kova sana näillä markkinoilla.
 
Jaa jaa...no voipi olla hyvinkin, jotenkin en ajaudu edes enää ajattelemaan tommosia. Mutta tonne kitarapalstalle vilkaisu kyllä toki vahvistaa tätä käsitystä.

Muistaakseni Steve Stevensin tiluliluego juuri pilasi tuon Jerusalem Slim projektin.
En ainakaan mitään tyylitajuun viittaavaa adjektiivia käyttäisi kun hänen soitostaan puhuu.
 
Mihinkän tämä muistikuva perustuu, omaan kuulohavaintoon vai Monroen puheisiin? Siinä oli Monroella paljonkin tätä asennetta havaittavissa, mitä täälläkin on tarjolla, että liian monimitkainen=huonoa. Olipa herra Monroe muuten soittanut Stevensille Roadrunneria sekä Johnny Thundersia, ja sanonut "soita näin". Eihän ammattimies tohon lähde, jokainen on oman tiensä kulkija.