Yleistä keskustelua musiikista ›

Juu, veti ne. Osan muiden biiseistä "sävelsivät" Järvenpää/Valtonen-tyyliin uusiksi.
Mutta meininki meininkiä ja rokettirollin huumaa, roulin boulin buugaluu,lamaluu,bama.
Taisi muuan Beatleskin alkuaikoina vetää muiden biisejä? Niinhän se on aina menny,että rokkihommat on perinnehommat ja kaikki käy samalla haaskalla,tai siis aarrearkulla.
 
Onhan niitä vaikka kuinka. My only one, in the nude (alk.per. in the mood), i will stay, blue suede shoes, eight days a week. Siinä nyt muutama, ja niitähän on melkee joka levyllä useampikin.

Onhan niitä vaikka kuinka. My only one, in the nude (alk.per. in the mood), i will stay, blue suede shoes, eight days a week. Siinä nyt muutama, ja niitähän on melkee joka levyllä useampikin.
 
Onhan Beatles levyttänyt "Besame mucho"nkin.

Eikös niillä ollut covereita vino pino omien seassa?
 
Elviksellähän taisi kaikki kipaleet olla covereita.
 
Jos nyt vähän pilkkua viilataan niin Elvis veti (yhtä ainoaa biisiä lukuunottamatta jota _oikeasti_ oli mukana tekemässä) covereita ja hänelle varta vasten sävellettyjä biisejä.

Live In Stockholm 1977: On ne kuulemma aika perkeleellisessä iskussa, nimenomaan juuri tuolla tallenteella. Kauheeta lentoo.
 
Mä en tajuu mitä te kundit sekoilette. Toi Ilen vetohan on täynnä rämpytystä, hätiköintiä ja virheääniä.

Tais olla muuten Live in Stockholm meikän eka cd-levy minkä ostin/omistin.... eipä mulla muuta.
 
No onks se sunkin mielestä aivan helvetin kova veto verrattuna Alpun aikaisiin juttuihin?

Mä en tajuu mitä te kundit sekoilette. Toi Ilen vetohan on täynnä rämpytystä, hätiköintiä ja virheääniä.
 
Eli just hienoo! That's The Way I Want My Rock'n'Roll!

Mä en tajuu mitä te kundit sekoilette. Toi Ilen vetohan on täynnä rämpytystä, hätiköintiä ja virheääniä.
 
Mitä? Ei kai sentään?

Mä en tajuu mitä te kundit sekoilette. Toi Ilen vetohan on täynnä rämpytystä, hätiköintiä ja virheääniä.
 
Siis niinhän se on. Avatarini jo paljastanee suhtautumiseni tähän asiaan.
Mutta kyseessähän ei ollut mikään virallinen live-nauhoitus,eli bändi on vetänyt vaan ihan perkeleellisen railakkaan rokkikeikan miettimättä mitä jälkipolville jää kerrottavaksi. Varmaan on Ilekin ollut valtaosan ajasta polvillaan Cissen kanssa lavan reunalla ruottalaisia kaatamassa. Hyvää mättöä kaikin puolin. Remukin on loppupelistä aika kova solisti...

Mitä? Ei kai sentään?
 
No perkele voihan se olla niinkin että mä en vaan diggaa Ilen rämpyttävästä soittotyylistä. Tulee mieleen lähinnä Johnny Ramone, paitsi Ile hätiköi. Onhan se tietysti tavallaan ihan rock :+( and roul.

No perkele voihan se olla niinkin että mä en vaan diggaa Ilen rämpyttävästä soittotyylistä. Tulee mieleen lähinnä Johnny Ramone, paitsi Ile hätiköi. Onhan se tietysti tavallaan ihan rock :+( and roul.
 
Jep. Ku kahtoo jotain Alppua niin näkee sen et tyyppi ei hätiköi vaan ihan täsmälleen tietää mitä tekee.

Albertin sooloissa on riittänyt analysoitavaa ainakin yhden gradun verran, pistää
 
Olen kuunnellut Järvisen soololevyn lävitse, eikä se nyt mitään kovin kummosta soittoa ole. Ehkä on joskus ollut, ennen musiikinopetuksen tuloa Suomeen, mutta enää ei vaikuta millään lailla. Blueskepittäjiä, varsin koviakin, löytyy nykyään joka kyläpahasesta.

No onks se sunkin mielestä aivan helvetin kova veto verrattuna Alpun aikaisiin juttuihin?
 
Hyvän tiukka levy just sopivalla röydöllä, mut ei tämä Alpun tyyliä ohita. En ole asiantuntija, kunhan vain kuuntelen.

Olen kuunnellut Järvisen soololevyn lävitse, eikä se nyt mitään kovin kummosta soittoa ole. Ehkä on joskus ollut, ennen musiikinopetuksen tuloa Suomeen, mutta enää ei vaikuta millään lailla. Blueskepittäjiä, varsin koviakin, löytyy nykyään joka kyläpahasesta.
 
Onkohan noin...Blueskepittäjiäkin on aika moneen junaan, ei se riitä että latelee oppikirjoista otettuja licksejä peräkkäin...

Olen kuunnellut Järvisen soololevyn lävitse, eikä se nyt mitään kovin kummosta soittoa ole. Ehkä on joskus ollut, ennen musiikinopetuksen tuloa Suomeen, mutta enää ei vaikuta millään lailla. Blueskepittäjiä, varsin koviakin, löytyy nykyään joka kyläpahasesta.
 
Minkä niistä eh eh
 
Ps.Tee perässä kun kerran olet opetusta saanut.......
 
Tekis mieli sanoa jotain mutta säännöt varmaan kieltää sen..........
Kannattais harjoitella vibrato kuntoon ja duuriterssiä sooloissa voisi käyttää tyylikkäämmin,niinkuin Pekka teki.Noin Aluksi.Ja kuuntele vaikka toi St.Louis Blues minkä Pekka alta parikymppisenä veti Eero Raittisen Blues From The North levyllä v. oisko ollut -70.
 
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm

Mä en tajuu mitä te kundit sekoilette. Toi Ilen vetohan on täynnä rämpytystä, hätiköintiä ja virheääniä.
 
Tokihan "Live in Stockholm" on kaukana täydellisestä äänitteestä, mutta on se monin paikoin riemastuttavaa kuunneltavaa. Häröilyä ja huonoutta (esim. käsittämättömän nolo I will stay -veto) levyltä löytyy, mutta vastapainoksi hyvääkin rokkityöstöä. Ja joukossa on ihan killerivetojakin tyyliin Elephant's Boogie. Hillitöntä komiikkaa löytyy Remun välispiikeistä sekä ekan biisin alun rumpufillistä, jonka osumatarkkuus ei ole ehkä ihan huippua. Itse olen aina tykännyt Ganesin aikaisen Ilen komppaamisesta ja ryhdikkään rouheasta soundista. Soolokitaristina Ile ei ole läheskään yhtä lennokas tapaus kuin AJ, mutta on Ilekin hyviä sooloja vedellyt.

Mun mielestä esim. Oh Baby Doll antaa aika hyvän kuvan Ilen komppaustaidoista, aika sähäkkää sahausta on se. Kokeilkaas piruuttaan soittaa se, ei oo helppoo. Ja kannattaa muistaa että Ile oli Crazy Daysin äänittämisen aikoihin 19-v, ensimmäistä kertaa studiossa ja Järvisen saappaat täytettävänä, ei helppo nakki ;)

Olen kuunnellut Järvisen soololevyn lävitse, eikä se nyt mitään kovin kummosta soittoa ole. Ehkä on joskus ollut, ennen musiikinopetuksen tuloa Suomeen, mutta enää ei vaikuta millään lailla. Blueskepittäjiä, varsin koviakin, löytyy nykyään joka kyläpahasesta.
 
Varsin koviakin blueskepittäjiä kieltämättä löytyy mutta kun se oman käden jälki puuttuu. Tilulilu ei ole samaa kuin kova kepitys. Kova kepittäjä veivaa vaikka koko biisin samaa nuottia ja saa sen kuulostamaan hyvältä. Huono kepittäjä soittaa yhdessä biisissä kaiken osaamansa moitteettomalla tekniikalla ja siitä huolimatta tulee sellainen olo että mitä sitten. Kas siinä se pieni ero soittajalla ja soittajalla. Ainakin mun mielestä. Muut saa olla mitä mieltä haluaa.

Varsin koviakin blueskepittäjiä kieltämättä löytyy mutta kun se oman käden jälki puuttuu. Tilulilu ei ole samaa kuin kova kepitys. Kova kepittäjä veivaa vaikka koko biisin samaa nuottia ja saa sen kuulostamaan hyvältä. Huono kepittäjä soittaa yhdessä biisissä kaiken osaamansa moitteettomalla tekniikalla ja siitä huolimatta tulee sellainen olo että mitä sitten. Kas siinä se pieni ero soittajalla ja soittajalla. Ainakin mun mielestä. Muut saa olla mitä mieltä haluaa.
 
Juurikin noin! +

Niin, ajat olivat toiset silloin joskus, kun Järvisen Ride On-soololevyn kuulin about 11-vuotiaana. Ei ollut yksilökohtaista opetusta tai edes itseopiskelupakettia aiheesta "miten minusta tulee kova blyys-kitaristi kuten Stevie Ray Vaughanista". Ilmankos tuli jäätyä koukkuun tuohon Järvisen ei kovin kummosta-soittotyyliin. ;) Ja kyllä minä SRV:stä myös kovasti tykkään...
 
Nythän tuota opetusta ja soittotaitoa on tarjolla ja hyvä niin. Ei tarvitse kulkea pimeässä näitten juttujen suhteen. Tyylitaju ja persoonallisuus ovat kuitenkin usein tärkeämpiä kuin sinänsä välttämätön tekniikka, jotta myös yleisö saisi jotain todellista korvilleen kuultavaksi. Ja Järvisen soitto on kauttaaltaan tunnistettavaa ja palvelee tarkoitustaan, vaikka bändit ja musatyylit vaihtuivatkin. Minun mielestäni.
 
Omalta kohdalta tuli seurattua Järvistä Royalsiin ja Ganesin hommien seuraaminen jäi vähemmälle, vaikka tuli niitä Crazy Days/Hot Wheels-biisejäkin bändin kanssa veivattua (ei kai muuta osattu...). Ei se mielenkiinnon väheneminen ollut sinänsä Ilestä kiinni, vaan Remun touhu alkoi olla vähän jo liikaa sitä pelkkää "houlama bepiä"... Mutta esim. Oh Baby Doll-single on Ileltä tiukkaa Dr. feelgood-tyylistä soittoa. Sillä Tukholman v. -77 livellä hieman häiritsee joidenkin Järvisen aikaisten biisien hieman yksinkertaistetut sovitukset, mutta eipä niitä Alppukaan tietysti livenä soittanut kuin levyllä.
 
Ehkä Get On ei todellakaan ole niin spontaani tulostus kuin "legenda" on antanut ymmärtää. Toisaalta onnistuneen rock-biisin ja sen studiotaltioinnin idea onkin siinä miten homma saadaan kuulostamaan tuoreelta ja innostuneelta, vaikka hommaa olisi veivattu puoli vuotta. Eli lopputulos ratkaisee.