Studiotyöskentely ›

Onhan näitäkin kysymyksiä ollu varmaan jo iso litanja, mutta kysyn silti.
Eli miten kannattaisi sijoittaa seuraavat mikit Heavy/rock -kitaroiden äänityksessä?
 
Shure Sm57
T. Bone SC400 (konkka)
 
(lisäksi löytyy Shure Sm58)
 
Vahvistimena toimii Engl Screamer + Engl 212 standart kaappi.
 
Olisi kiva saada tarkempiakin sijoitusohjeita kuin "shure lähelle elementtiä ja konkka kauemmas." Kertokaahan omia reseptejänne, niin pääsisin testailemaan ja ehkä mahdollisesti löytämään sen oman jutun.
 
Kiitosta jo etukäteen!

jos haluat oikein superkihinämetalpörinän, kokeilepa seuraavaa:
 
57 grilliin kiinni osoittamaan kartioiden saumaan hieman vinosti, ja se konkka peilikuvana toiselle puolelle samalle etäisyydelle.
 
>matchaa gainit että tulee sama äänenpaine. käännä konkkamikin kanavasta vaihe ympäri (kuulit oikein).
 
sitten rankalla kädellä EQ:hun käsiksi.. viisseiskasta etsi rankin middle ja tuo se esiin kunnolla, +8/+10db, konkkamikin kanavasta taas leikkaa middleä pois reilusti, korosta yläpäätä 5khz hyllyllä ja matalinta botnee 60-100 tienoilta.
 
Nyt pidä 57 kanava ylhäällä ja nosta konkkakanavaa sekaan- johan alkaa vaiheet sotkeentumaan ja liu'un paikkaa hakemalla saat vaikka minkänäköisiä saundeja. Tää on aika monimutkainen tekniikka, mutta kun löydät oikeat EQ:t kummallekin mikille ja niiden keskinäisen suhteen, niin valinnanvaraa on.
 
toinen vaihtoehto ruveta säätämään yhteisaundia on tehdä viisseiskasta täyden kaistan saundi, ja siitä konkkamikin kanavasta leikkaa alapäät ja yläpäät pois, ja korosta siinä middleä sanotaanko +12db, ja tuo vaihekäännettynä viisseiskan rinnalle. Nyt voit etsiä sopivaa saundia swiippaamalla sen konkkakanavan middle-eq:n taajuutta edestakaisin, jolloin se vaikuttaa "ikäänkuin" sidechainina yhteissaundiin. Kahden mikin transientit on myöskin ikään kuin parallel-tekniikkaa. Toisen mikin transientit vaikuttaa toisen mikin taajuuteen..
 
Tällä tekniikalla olen saanut hyviä tuloksia aikaan, käyttämällä viisseiskaa ja neumannin KM184:sta.. Nauhamikillä tulis vielä pehmeempi.

Onhan näitäkin kysymyksiä ollu varmaan jo iso litanja, mutta kysyn silti.
Eli miten kannattaisi sijoittaa seuraavat mikit Heavy/rock -kitaroiden äänityksessä?
 
Shure Sm57
T. Bone SC400 (konkka)
 
Rokissa ja heavyssä itse olen suosinut "Real Close, Dead Center"-metodia. Siis mikrofonit aivan keskelle elementtiä ja niin lähelle kuin mahdollista. Viisseiskasta saa aikaan pörinää ja konkasta surinaa, ja näitä yhdistämällä sitä murinaa. Vaikea kuvailla.
 
Mikkejä siirtämällä voi vaikuttaa etenkin korkeisiin taajuuksiin. Mitä keskemmällä elementtiä mikrofoni on, sitä enemmän se nappaa yläpäätä. Jos soundissa on liikaa kireyttä ja surinaa, mikkiä voi kokeilla siirtää elementin reunaa kohti.
 
EQ:n kanssa olen itse mielummin aika varovainen äänittäessä, tarkoitus on kuitenkin äänittää mikrofonilla eikä ekvalisaattorilla... Jos mahdollista, otan kummatkin mikit omille raidoilleen ja vielä lisäksi linjasignaalin DI-boxilla omalleen. Linjasoundia voi sitten vielä muokata jollakin virtuaalivahvistimella.
 
Ja metallissa (mun mielestä) kaikki kitarat tuplataan... Eli vedetään kahteen kertaan samalla tavalla ja miksataan päällekkäin stereokuvassa levittäen. Tämä vaatii soittajalta tarkkuutta ja miksauksessa varovaisuutta (ynnä em. metodiikalla runsaasti raitoja), mutta lopputulos on useimmiten sen arvoinen.
 
"When kids listen to this kind of music, they want to feel like theyŽve been ran over by a lawnmower. A Big, Noisy Lawnmower!"

EQ:n kanssa olen itse mielummin aika varovainen äänittäessä, tarkoitus on kuitenkin äänittää mikrofonilla eikä ekvalisaattorilla...
 
niin tietty ensin katsotaan nupin saundi, sitten valitaan mikki, katsotaan apulaisäänittäjän kanssa mikin paikka ja sitten sen päälle vasta aletaan säätämään EQ:lla.. Tärkeä pointti jäi multa vaan sanomatta..
 
Jos teen noita EQ/vaiheratkaisuja, pidän prosessoinnin nauhapaluussa, jolloin nauhalle menee puhdas mikitysratkaisu ja jos equtus pelaa vielä myöhemminkin niin yhdellä napilla sen kanavaasetuksen voi siirtää mix-moodiin.
 
Mutta, näitä metodejahan on paljon. Siitä sitten kaikki voi soveltaa itselleen omimman.
 
niinkuin Slipperman sanoi:
 
Schools of thought.
 
School 1: Capture it ALL.
School 2: Capture it ALL but capture LESS of what yer pretty sure yer not going to use much of later.
School 3: Capture MOSTLY what you want with a TINY nod to the wacky shit.
School 4: Fuck everyone. Capture ONLY what you like. HAMMER the fuck out of everything else.
School 5: Shit pants in terror. Return to recording rap with SP1200.

Suuri osahan tuosta EQ:n / kompuroiden tms. käytöstä jo äänitysvaiheessa tulee kokemuksen kautta. Kokenut äänittäjä/miksaaja kuulee jo valmiiksi paremmin, mitä saundilta kaipaa/ mikä saundaa hyvältä ja uskaltaa luottaa siihen, eikä pelkää siksi tarvittaessa vääntää nappuloita äänittäessään. Toki hyvä mikkien sijottelu (hyvät mikit, etuasteet) on tärkein vaihe, mutta harvoinpa itsekään äänitän mitään ilman, että vähintäänkin leikaan alapäätä/ yläpäätä. komressoin vähän tms.

Rokissa ja heavyssä itse olen suosinut "Real Close, Dead Center"-metodia. Siis mikrofonit aivan keskelle elementtiä ja niin lähelle kuin mahdollista. Viisseiskasta saa aikaan pörinää ja konkasta surinaa, ja näitä yhdistämällä sitä murinaa.
 
Makunsa kullakin, en kyllä koskaan haluaisi sitä kihinää ja yläkeskiäänipaskaa nauhalle mitä saat kun mikität kitaran noin.
 
Perus hevikaava millä monet tekee:
 
Laske normaalia säröäsi nupista, boostaa sitä jollain säröllä, mahtavaa olisi esim. Tube Screamer TS-9 tai TS-808. Saat selkeyttä saundiin ja saman särömäärän.
 
Jätä se T.bonen mikki hyllylle ja laita se 57 siihen elementin eteen n. tuuma keskiöstä kello yhdeksäänpäin ja n. tuuma ulospäin verkosta. Ja äänitä niin että se styrkkari saa oikeesti kenkää, hiljasilla volumilla et saa niin munakasta saundia :o)

Joo toi voluumi on aika tärkee juttu. Esim. iso marshallin kaappi ja sitä huudatetaan silleen että just ja just viitsii käydä mikkiä siirtämässä ilman tulppia. Sit on hyvä.
 
Noihin mikin paikkoihin en ota kantaa. Toi 57 on kyllä sellanen mistä mä lähden aina liikkeelle. Konkalla etsin sitä ilmaa lisukkeeksi jos tarvii.

Makunsa kullakin, en kyllä koskaan haluaisi sitä kihinää ja yläkeskiäänipaskaa nauhalle mitä saat kun mikität kitaran noin.
 
Yleistys, tuo nerokkuuden kukkasista kaunehimmista päästä olevaisin. Suosittelen kokeilemaan kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa, varsinkin peruskaavojen ulkopuolelta jahka ne kaavat on ensin kokeiltu ja tajuttu.

Joo toi voluumi on aika tärkee juttu. Esim. iso marshallin kaappi ja sitä huudatetaan silleen että just ja just viitsii käydä mikkiä siirtämässä ilman tulppia. Sit on hyvä.
 
Onko tästä muutakin hyötyä kun pääteputkien säröytyminen ja resonaatio/feedback kitaran kanssa? Käyttäytyykö kaiutinelementit ja mikit erilailla kun niitä huudatetaan kunnolla? (Niin, tietysti ne "tärisevät" enemmän, lähinnä tarkoitan onko voluumilla vaikutusta soundiin...)
 
Käyttääkö keinokuormaa vai laittaakko oikeesti kovaa?

Nappikuulokkeet korviin, peltorit siihen päälle ja hakemaan sopivaa paikkaa.
Mie oon tykänny aina laittaa 57 kiinni grilliin abaut puoleen väliin kartoin reunasta ja koeskikohasta osottamaan kohti keskustaa ja konkka abaut 30 cm päähän kanssa abaut puoleenväliin keskikohtaa ja reunaa. Sitten kuulokkeiden kanssa pientä hienosäätöö.

...Käyttääkö keinokuormaa vai laittaakko oikeesti kovaa?
 
Keinokuorma on hyvä, ja se on oikeesti kovaa, kun täydet tehot otetaan vahvistimesta.

Ainakin minusta se vaikuttaa saundiin millä voluumilla sitä kaapistä ja vahvarista tuuttaa.
Mikki poimii sen mitä sieltä tulee ulos. Sen voin kokemuksella sanoa että isolla volalla olen saanut paremman saundin kuin hiljaisella. Tämähän on tietenkin laitekohtainen asia miten kovaa niitä luukuttaa.