Studiotyöskentely ›

"Käytä sitä v***n hakua.." kommenttienkin uhalla heitän tällaisen pienen täsmähoito kysymyksen kehiin, näin vuoden viimeisillä tunneilla. (ensi vuonnahan kukaan ei enää muista edellisvuoden typeriä kysymyksiä..)
 
Eli itse parallel-kompurointi tekniikka on selvää pässinlihaa, siitä täältä löytyy mukavasti tietoa haullakin. Se mikä askarruttaa, on tuo kopioidun raidan "lyttyyn kompuroiminen". Millaisia lukemia mittareissa, esim. lauluista ja kitaroista puhuttaessa? Ainakin näissä plugarikompuroissa on tuo skaala joka namikassa melkoinen, ei tahdo oikein löytyä oikeaa suuntaa näillä näpeillä. Toinen olennainen asia lienee lyttyyn kompuroidun ja toisen raidan välinen volyymibalanssi? Mikäs tässä on "teollisuus-standardi"?.
 
Tiedän että näihin ei ole eikä tule mitään täsmällisen valmiita tai "oikeita" vastauksia, mutta oikeaan suuntaan voi aina potkia. Olisiko kenties heittää ilmoille jotakin esimerkki kipaleita, joissa parallelkompurointia kuulisi selkeästi, eri agressiivisuuksilla käytettynä?
 
Passe kiittää ja kumartaa. Hyvää uutta vuotta kaikille!!

"Käytä sitä v***n hakua.." kommenttienkin uhalla heitän tällaisen pienen täsmähoito kysymyksen kehiin, näin vuoden viimeisillä tunneilla. (ensi vuonnahan kukaan ei enää muista edellisvuoden typeriä kysymyksiä..)
 
Eli itse parallel-kompurointi tekniikka on selvää pässinlihaa, siitä täältä löytyy mukavasti tietoa haullakin. Se mikä askarruttaa, on tuo kopioidun raidan "lyttyyn kompuroiminen". Millaisia lukemia mittareissa, esim. lauluista ja kitaroista puhuttaessa? Ainakin näissä plugarikompuroissa on tuo skaala joka namikassa melkoinen, ei tahdo oikein löytyä oikeaa suuntaa näillä näpeillä. Toinen olennainen asia lienee lyttyyn kompuroidun ja toisen raidan välinen volyymibalanssi? Mikäs tässä on "teollisuus-standardi"?.
 
Tiedän että näihin ei ole eikä tule mitään täsmällisen valmiita tai "oikeita" vastauksia, mutta oikeaan suuntaan voi aina potkia. Olisiko kenties heittää ilmoille jotakin esimerkki kipaleita, joissa parallelkompurointia kuulisi selkeästi, eri agressiivisuuksilla käytettynä?
 
Passe kiittää ja kumartaa. Hyvää uutta vuotta kaikille!!
 
Parallel tekniikassa voi huoletta painaa 16-25 dB GR:ää. Tällä tarkoitan Gain Reduction mittarin lukemaa eli ihan sikana. Balanssi pitää kyllä löytyä ihan omin korvin.
Ainakin G. Martin käytti tätä varhaisilla Beatles levyillä ja moni muukin nykyään mutta ei nyt tule mitään nimeä mieleen.

...ja moni muukin nykyään mutta ei nyt tule mitään nimeä mieleen.
 
Riffissä taisi olla Niclas Flycktin haastattelu, jossa hän mainitsi pitävänsä masterkompressorin päällä alusta asti ja laulua ja peltejä lukuun ottamatta ajavansa kaiken rinnakkaiskompuroiden kautta.
Herra vastaa mm. B. Spearsin Toxic-biisin miksauksesta.
 
Tätä on pitänyt itsekin testata jo pidemmän aikaa. Kuulostaa fiksulta jipolta.

laulua ja peltejä lukuun ottamatta ajavansa kaiken rinnakkaiskompuroiden kautta.
 
Haa haa. Mitäs jos jossain sen käyttämässä samplekirjastossa on jo valmiiksi ajettu kaikki rinnakkaiskompuroiden kautta...

Tiedän että näihin ei ole eikä tule mitään täsmällisen valmiita tai "oikeita" vastauksia, mutta oikeaan suuntaan voi aina potkia. Olisiko kenties heittää ilmoille jotakin esimerkki kipaleita, joissa parallelkompurointia kuulisi selkeästi, eri agressiivisuuksilla käytettynä?
 
Idea kai on lähinnä se että saundiin saadaan läskiä ja sellasta puskevaa preesenssiä mutta silti voidaan säilyttää tarvittava dynamiikka. Ja harvoin sen kuulee lopputuloksesta. Soundi on vaan jotenkin helpommin hallittavissa.
 
Suosittelen harjoittelemaan laululla ja rummuilla, niin mä tein. Ihmisäänestä jotenkin kuulee helposti sen kun kompressori tekee töitä. Rummut sen takia kun siinä on luonnostaan paljon toistoa joka vaikuttaa kompuran nopeuden säätämiseen.
 
Tossa on rumpujen lähimikeissä 1176-tyylistä rinnakkaismeininkiä.
http://www.silverfusemusic.com/silverfuse_-_smalltown_shelley.mp3

Ok! Siis ymmärränkö nyt oikein, että puhuttaessa "lyttyyn kompuroinnista", puhutaan juurikin tuosta gain reductionin määrästä, eikä niinkään attack, respons jne. arvoista? Jos näin, niin olen yrittänyt tehdä asiasta vaikeamman kuin se oikeastaan onkaan. Kuten tavallista...
 
Jep. Lyttyyn meinaa sitä, että dynamiikka vedetään lyttyyn. Ymmärrät oikein. Tosin esim. rummuissa attack ja release arvoilla on eritäin paljon merkitystä.
 
Ja vielä, parallelkompurointi ei siis ole mikään selkeästi miksauksesta esille nouseva efekti. Pikemminkin se näkymätön tukipilari, joka antaa raidalle/raidoille lisää ryhtiä ja selkeyttä? Efekti jonka huomaa vasta kun sen ottaa pois päältä?
 
Näin juuri. Kannattaa luottaa korviinsa. Toki lyttyyn vedettyä materiaalia voi hyvin käyttää esim. efektinä jos sen tuo "liian" pintaan.

Jep. Lyttyyn meinaa sitä, että dynamiikka vedetään lyttyyn. Ymmärrät oikein. Tosin esim. rummuissa attack ja release arvoilla on eritäin paljon merkitystä.
 

 
Näin juuri. Kannattaa luottaa korviinsa. Toki lyttyyn vedettyä materiaalia voi hyvin käyttää esim. efektinä jos sen tuo "liian" pintaan.
 
Ok, hienoa! Suurkiitokset kaikille vastanneille. On tämä sitten vaan mieletön saitti!

Laitan tuohon vielä lisäksi Bob Katzin (jenkkiläinen masteroijaguru) kommentteja asiasta, vaikka koskeekin enemmän koko masterraitaa, kuin soitinta tai grouppeja. No mutta...
 
This technique is designed to compress with minimal or no effect on transient peaks. Mix the source with a "parallel compressor" (which some people call a side compressor, but this term is confusing). The source must be delayed to match the delay of the parallel compressor and avoid comb-filter effects. To determine the delay, invert the polarity of the source or the output of the compressor, set the compressor's threshold to 0 dBFS and makeup gain to unity. Mix the two and adjust the delay for complete cancellation. This delay will usually be a few samples.
 
The parallel compressor should have a threshold of -50 dBFS (that's right!), a ratio of 2:1, the fastest attack that is possible, and a medium release, somewhere around 800 mS to start. Adding this to the (delay compensated) "dry" signal produces the upward compression. As the signal gets higher and higher, the parallel compressor is less and less in the circuit, until at levels above about -20 dBFS, the parallel compressor is at least 20 dB down. You can see how transients will be little affected by this more-transparent technique.
 
You adjust the amount of compression not by changing the settings on the parallel compressor, but rather by raising or lowering the output of the parallel compressor (or makeup gain), and listening by ear. You can also test with test tones how much the gain goes up at low levels to judge the amount of compression. It's so gentle and so natural that it is almost impossible to tell this compressor is in the signal path.