Laulaminen ›

Olen löytänyt määrällisesti suhteessa muihin soittajiin enemmän ylpeitä leveilijöitä juuri laulajien keskuudesta.
 
Mitäpä luulette, arvoisat ja vähemmän arvoisat kollegat, johtuuko se instrumenttiemme henkilökohtaisuudesta vai mutageenistä vai mistä?

Itse tunnen vain todella nöyriä laulajia.
Tulevatn vain ja hoitavat hommansa. (livenä tietysti on kukko menoo)Alistuvat yleensä helpommin muun bändin tahtoon kuin muut."Joo oke Mä teen"
Tosin jos on kyse jostakin bändin perustaja hepusta niin nöyryys vähän rapisee.
Oikeutetusti.
 
Minä kun olen aina todennut että kitaristijen joukossa on niitä ylpeilijöitä...Kun saavuttavat tietyn tason siis.
Ennen sitä ollaan kyllä myöskin nöyrää poikaa.

Itse tunnen vain todella nöyriä laulajia.
Tulevatn vain ja hoitavat hommansa. (livenä tietysti on kukko menoo)Alistuvat yleensä helpommin muun bändin tahtoon kuin muut."Joo oke Mä teen"
Tosin jos on kyse jostakin bändin perustaja hepusta niin nöyryys vähän rapisee.
Oikeutetusti.
 
Minä kun olen aina todennut että kitaristijen joukossa on niitä ylpeilijöitä...Kun saavuttavat tietyn tason siis.
Ennen sitä ollaan kyllä myöskin nöyrää poikaa.
 
Juu, sama juttu. (ehkä oma lehmä ojassa... hoho)
 
Eräskin kitaristi, hieman ylpeä sellainen, muuten kyllä leppisa jätkä, koskaan kantanut yhtään tavaraa keikkareissulla, ei edes omaa kitaraansa. (liioittelua hieman tosin mukana)
On nuo kielisoittajat vasta sellaisia epelitä, että... hoho

Hmm, mä olen ainakin hyvinkin nöyrä. Tosin olen tavannut monia laulajia, jotka ovatkin sitten vähän vähemmän nöyriä.
 
Mutta samanlaisia kitaristeja olen tavannut ainakin kuusinkertaisen määrän. :)

Hui kauheeta. Pakko kyllä tunnustaa, että ylpeitä laulajia on paljon. Nähnyt sitä, että muu bändi roudaa, kun laulajat istuu ja juo limua... eihän sitä nyt voi itseään ennen keikkaa rasittaa ja keikan jälkeenhän ollaan niin väsyneitä, kun on tehty niin rankka duuni lauteilla.
 
Itse haluaisin ainakin uskoa olevani jalat maassa, vaikka kehuja silloin tällöin tuleekin.

Kyllä se varmaan lähtee ihan "suuren maailman" meiningistä. Laulajat ovat suuria staroja, piste! Toki kitaristeillekin suodaan palvontaa, mutta laulaja on yleensä se jota haastatellaan, palvotaan ja pidetään keulakuvina. Huom: yleensä.
 
Lisäksi lauluääni on kaikkein henkilökohtaisin instrumentti. Tämä tuo lisää haastetta ja toisaalta arvostusta.
 
Nämä asiat ovat omiaan nostamaan paskaa korkeuksiin. Ylpeyttä on monenlaista, oikeaa ja väärää. Äänestään ja taidoistaan saa olla ylpeä, mutta pitää pystyä hyväksymään myös heikkoutensa. Lisäksi toisten osaamista pitää pystyä arvostamaan ja luottamaan muiden makuun, varsinkin bänditoiminnassa.
 
Laulajat ovat keskimäärin sosiaalisempaa porukkaa kuin orkesterimuusikot. Johtuneeko jatkuvasta vuorovaikutuksesta yleisön kanssa ja juuri keulakuva-asemasta. Siinäpä sitten yrität olla kovin vaatimaton ja nöyristellä, eipä sellaista keulakuvaa kukaan bändi halua!

Itsekin olen kuullut monenlaisia nimityksiä laulajien ylpeydelle, tai paremminkin sanottuna kusipäisyydelle, mutta toisaalta jossain määrin ylpeyttä on oltava, että lavalle kykenee yleensä nousemaan. Eikä laulajan auta nöyristellä muiden bändin jäsenten edessä, koska muuten päädytään helposti esim. soittamaan biisit siitä äänialasta, mistä soittajat haluavat, eikä siitä mistä laulaja parhaiten pystyy laulamaan. Eikä hyvin käy.
 
Itse olen lopettanut nöyristelyn enkä tee sitä enää koskaan. Liekö sitten noussut päähän keltainen neste vai järki vain?

Itsekin olen kuullut monenlaisia nimityksiä laulajien ylpeydelle, tai paremminkin sanottuna kusipäisyydelle, mutta toisaalta jossain määrin ylpeyttä on oltava, että lavalle kykenee yleensä nousemaan. Eikä laulajan auta nöyristellä muiden bändin jäsenten edessä, koska muuten päädytään helposti esim. soittamaan biisit siitä äänialasta, mistä soittajat haluavat, eikä siitä mistä laulaja parhaiten pystyy laulamaan. Eikä hyvin käy.
 
Itse olen lopettanut nöyristelyn enkä tee sitä enää koskaan. Liekö sitten noussut päähän keltainen neste vai järki vain?
 
Siinä vaiheessa kun laulaja alkaa vaatia muita enammän keikkapalkkiota ja kaikki pitäis tehdä laulajan mukaan, alkaa homma kusta. Onhan ylpeyttä oltava, ainakii tiettyyn pisteeseen asti.

Nähnyt sitä, että muu bändi roudaa, kun laulajat istuu ja juo limua...
 
Samanlaista olen nähnyt itsekin, tosin sitä ei kauan kestänyt kun sohva kippasi jostain kumman syystä. Näihin kannattaa puuttua heti ensi tilassa, ettei starailu tule tavaksi.
 
Lavallahan saa ja pitääkin olla enemmän esillä, sehän on ihan luontevaakin. Bändin sisällä laulaja sitten on jäsen siinä missä muutkin.