Kitarat: kitarakamat ›

Kirk Hammettin wah-lead-soundi 90-luvun alussa. Paksu, kermainen, mouruava, loputon sustain. Olen tosissani joten haistakaa paska.
 
Marty Friedmanin lead-soundi 90-luvun alussa. Terävä, nitkuva, selkeä, ei ylimääräisiä sirinöitä.
 
Vito Bratta. ADA MP-1 tunnistettavimmillaan. Ihanan kermainen ja puhdas lead-soundi.
 
Sepultura. Mukavaa rajua murinaa.

Mokoma - Punainen kukko, tässä on mukavaa ahtojunttaa. Iso ja raskas soundi, omassa lajissaan varsin toimiva mutta ei ehkä mikään "yleissoundi" mikä sopisi kaikenlaiseen musiikkiin. Eikä tarvitsekaan olla. Myös Tämän maailman ruhtinaan hovi-levyllä on aika mukavat runttaukset.
 
Black Sabbathin Headless cross-levyn soundeihin tykästyin joskus... eivät maailman raskaimmat, mutta se soundimaailma toimi tosi hyvin. Levyn sanoituspuolesta en sen sijaan pitänyt tippaakaan...
 
Helloween - Master of the rings, tämä iski joskus kuin miljoona volttia. Tai ainakin kymmenen. Ei mitään über-raskasta mutta toimii. Yksi ehdoton lemppari Helloweenin tuotannosta...
 
Warmen - Waters of Lethe, mukavan rokkaava kappale... kitarasoundi on melko kova, mutta rähjää hyvin ja toimii muutenkin hienosti. Hyvin samanlainen Children of Bodomin soundiin verrattuna, mikä sekin toimii, joskin jakaa mielipiteitä.
 
In Flames - Evil in a closet, lämmin ja iso soundi... varsinkin se (ilmeisesti) Les Paulin kaulamikillä vedetty soolo/välimelodia on todella hienon kuuloinen. Reroute to remain on ja tosi toimiva pläjäys, samaten Jester race ja Moonshield.
 
Tällaiset nyt tuli äkkiseltään mieleen... :)

Kyllä se on toi oma Savage.

No jos nyt yks yksittäinen soundi pitää mainita niin Reverend Billy G:n soundi noin Deguellon aikoihin. Esim. I'm Bad, I'm Nationwide biisin kitarasoundit on Gibson meets Fender (arvaus, ken tietää totuuden kertokoon) parhautta aidoimmillaan.

Jeff Watersin soundi Annihilatorin Alice in hell-lätyllä. Rankka mutta samalla lämmin, "puhdas" särö. Oiskohan käytössä Marshallia ja Hameria?
Ihan hyvät soundit on myös Never,Neverlandilla. Ja Hameria se Jeff taisi noihin aikoihin pääasiassa käyttää.
 
Akira Takasaki Loudnessin Thunder in the eastilla. Munakas ja sopivasti rosoa sisältävä soundi. Marshall ja ESP, I presume. Nykyään miehellä on näkemieni livepätkien perusteella aivan uskomattoman paska kompressoitu sirkkelisoundi. Hyi.
Minä tykkään Takasakin soundista Disillusion albumilla. Ei niin "terävä" kuin Thunderilla, mutta tosi hevi kuitenkin. Vaan on Thunderillakin hyvä soundimaailma, ei siinä mitään.

Kill 'em allilla on kivan räkäiset rässisoundit.

Soundi on täydellinen jos se sopii just siihen esitettävään juttuun. Erityisen hyvin riffi ja soundi kohtaavat The Dillinger Escape Planin biisissä Setting Fire To Sleeping Giant. Se kertosäkeen jälkeinen riffi...paskat housuun! Tiheä, kireä, pehmeä, riipivä, marjapuuromainen, kolkko, chunkka. Ihan käsittämättömän hyvä rock-soundi. Just eikä melkein.

Billy G:n soundi noin Deguellon aikoihin. Esim. I'm Bad, I'm Nationwide biisin kitarasoundit on Gibson meets Fender
 
Pakko tähän väliin kertoa ;) että soitetaan tätä biisiä meidän bändin kanssa, ja tähän juttuun tuo Gibsonin Nighthawk kitara on kyllä aivan kuin suunniteltu. (lue: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=638 )
Senkus käännät napista ja soundi vaihtuu aivan kuten F vs G.

Bullet for my valentinen kitarasaundi on iskenyt viime aikoina. Myös Opethin saundeista tykkään todella paljon, varsinkin Ghost reveries -levyn säröistä ja kliineistä.

Ensiferum - Iron

Petruccin saundit on kyllä mahtavia, varsinkin seiskoilla soitetut kompit. Ja Killswitch Engagen saundeista tykkään kovasti.

Gary Moore ja Scorpions etunenässä
 
Gary Moorella on kyllä aika raju murina ja sustainiakin löytyy. Hyvänä esimerkkinä tulee nyt mieleen Always Gonna Love You:n soolo.

Ihan hyvät soundit on myös Never,Neverlandilla. Ja Hameria se Jeff taisi noihin aikoihin pääasiassa käyttää.
 
Mulla jotenkin tökkii se keskialue Watersin soundissa tuolla levyllä. Jotenkin kovan kuuloinen mun korvaan eli se pehmeys, josta Aih:lla diggaan, puuttuu.
 
Minä tykkään Takasakin soundista Disillusion albumilla. Ei niin "terävä" kuin Thunderilla, mutta tosi hevi kuitenkin. Vaan on Thunderillakin hyvä soundimaailma, ei siinä mitään.
 
Onhan Disillusionilla paljon puhtaampi särö kuin Thunderilla. Hyvä soundi sekin, omaa korvaa vain miellyttää enemmän se lisäräyhä ja semmoinen pieni nasaalius Thunderilla. Se "quack", uknow?

Mua on aina lämmittäny Metallican ...And Justice For All -levyn kitarasoundit...
Rytmikitarat kohtuullisen tasaset, mutta sooloissa Kirkin käyttämät kaapit tuo mukaan kaivattua "särmää"
 
Jimi Hendricksin soundi kans jotenkin kiva kuulla, Etenkin wahin käyytö on komeeta, en tosin tiä miksi. :-)

Kenen soundi koskettaa?
 
Ozzy Osbourne - No More Tears (erityisen hieno jyräsoundi)
Motörhead- Phil Campbell (voi Jeesus mikä soundi)
Anthrax-S.O.D. - Scott Ianilla on aina ollut kiva särösoundi.
 
Emperor - Prometheus (he on hiinä)
Cannibal Corpse - Vile --> ja uudemmat levytykset
My Dying Bride - The Light at the End of The World
 
Loput löytyy enimmäkseen Candlemass -Judas Priest- Black Sabbath- Dio akselistolta

Tämäkin on taas kysymys mihin ei voi vastata. On olemassa kyllä läjä kitarasoundeja, jotka ovat sourastaan loistavia omassa sarjassaan. The Crownin Deathrace Kingillä on aivan loistavasti toimivat kitarasoundit, etenkin komppipuolella. Käytetyistä kamoista ei ole mitään tietoa, olen herännyt liian myöhään tämän bändin suhteen. Exoduksen Tempo of the damnedin kitarasoundit iskevät myös. Kitarasoundit taas kerran juuri mitä pitääkin, tässä ohuempi ja erottelevampi, kuin The Crownin levyllä, täysin eri soundit siis, mutta molemmista pidän kovasti. Nykyään vain tuntuu että yleissoundiltaan rapea ja "in your face" tyylinen särö on SE juttu mitä itsekkin haen. Esimerkkinä juurikin tuo Tempo of the damned, Bodomien uusi ym..

Esa Pulliaisella on kyllä ihan helvetin kaunis kitarasoundi. (TATSI/TAITO),Stratocaster paksuilla kielillä, putkihärpäkkeet ja nauhavehkeet.
 
Toisessa ääripäässä hienon laulavaa särösaundia kuulee ainakin tämän nightwishin hepun sooloissa sekä Steve Vain vedoissa. + onhan näitä...

Pistetääs muutama huippusoundi mitä nyt tuli mieleen.
 
Hendrixin soundi Live At Woodstokissa sekä Band Of Gypsys Live At The Fillmore Eastissa.
 
Stevie Rayn soundi Live At The El Mocambo DVD:llä.

Jaa voikohan sitä itse koskaan saada täydellistä kitarasoundia... GAS on semmoinen ikuinen kierre että vaikka niitä uusia laitteita hommaa, niin aina on muka joku parempi :)
 
Oon alkanu miettiä, jos vaihtais JCM800 5150:aan, kun vähän paremmatkin hi-gainit saisi olla, mutta ei taida 5150:lla lähteä samanlaisia rokkisaundeja...