| Aihe: Vintage kitarat | |
|---|
|
En muista törmänneeni ko. otsikkoon, joten perustinpa oman ketjun tälle aiheelle. Eli toivoisin tänne keskustelua ns. vintage kitaroista, kokemuksista niistä ja muuta asiaan liittyvää. Myös GASittelu on sallittua, eli linkkejä ko. keppeihin / aihetta käsitteleviin artikkeleihin.
Jos ei muuta niin kehukaa omia keppejänne, jos tunnette että se on sen arvoinen ja vintage-henkinen ;o).
Itselläni ei ainakaan vielä ole mitään todellista vintagea, vanhin peli on -75 precision (joka on tietenkin maailman paras), joten siltäosin en pääse hehkuttelemaan, mutta kiinnostus on kova. | |
Eikös -70-luvun kamat ole jo jonkinlaista vintagea, kun niistä reissueitakin tehdään?
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=395
Less is more. | |
Vintage... hmm... miten se edes määritellään? Onko oma Les Paulini Vintage jos se on neljännes vuosisadan ikäinen? |  starsailor
30.12.2005 16:11:57 (muokattu 30.12.2005 16:13:31) | |
|
Minusta turhaa hypetystä. Jos kitara on hyvä, niin on ihan sama onko se vintage, vai ei. Vintage kitaroissa on se huonopuoli, että monet on jollain tapaa korjausta vaativia ja täten huonosoittoisia tai jopa soittokelvottomia. Korjaukset maksaa ja huonossa tapauksessa rikkoo sen autenttisuuden joka vähentää vintage-arvoa. Joten lopulta sulla on kasa puuta, jolla ei ole hyvä soittaa. Mikä on tälläisen kitaran arvo? Keräilijöille hyvinkin suuri, mutta itselleni ei ainakaan minkäänlainen.
Valtaosa ihmisistä on ymmärtänyt väärin tuon "vintage" puolen. Vintage soittimet stratot, telet, les paulit, martinin pre-war akustiset, gibson pre-war akustiset eivät ole haluttuja siksi, että ne on vanhoja, vaan siksi että ne oli hyvin valmistettu aikanaan ja että ne soivat erittäin hyvin. Mielestäni on todella tyhmää maksaa 5000-6000 euroa 60-luvun stratosta, joka on huonossa kunnossa, mutta ilmeisesti monesta ei ole.
Omistin itse Guild M-20 akustisen vuodelta -63. Samanlainen kitara, jonka Nick Drake teki tunnetuksi ja jonka kanssa poseeraa toisen levynsä kannessa. Tuota voisi jo varmaan kutsua vintage-soittimeksi. Kitara oli kyllä varmaan paras pikkukoppainen millä olen koskaan soittanut, mutta sen hauraus ja vanhuus ei ainakaan itselleni ollut mitenkään mairittelevaa. Jotenkin sitä varoi, eikä sitä viitsinyt ottaa mihinkään mukaansa. Mietin että mitä järkeä on pitää kitaraa jolla ei voi soittaa, jos pelkää että se menee rikki. Joten myin sen pois, kun halusin ostaa jotain muuta. Pienellä voitolla - tietenkin ;) | |
Valtaosa ihmisistä on ymmärtänyt väärin tuon "vintage" puolen. Vintage soittimet stratot, telet, les paulit, martinin pre-war akustiset, gibson pre-war akustiset eivät ole haluttuja siksi, että ne on vanhoja, vaan siksi että ne oli hyvin valmistettu aikanaan ja että ne soivat erittäin hyvin. Mielestäni on todella tyhmää maksaa 5000-6000 euroa 60-luvun stratosta, joka on huonossa kunnossa, mutta ilmeisesti monesta ei ole
Juu, mä olen samaa mieltä siitä, että vintagesta ei ole mihinkään jos se ei kelpaa soitettavaksi. Useimmiten kuitenkin vanhat laatusähkikset ovat myös hyviä. En mä kyllä pelkästään seinälle ripustettavaksi vintage-vehjettä hankkisi - omat kokemukseni Fendereistä ovat osoittaneet sen, että wanhassa vara parempi, jos siihen on vaan varaa.
Less is more. | |
Kitarapajassa kuulin kuinka joku oli ostanut iäkkään ja hinnakkaan Straton heiltä, pitänyt kovasti ja tilaisuuden tullen yrittänyt vielä saada toistakin, mutta se meni nenän edestä... eli sellaisella soittimella on sitä käytännönkin arvoa varmasti. Mikitkö, työkö, lakkausko, puutko? Mikä sen tekee, en tiedä, mutta pidettyjä useimmiten ovat. | |
eihän tuollaisia vintageita uskalla soittaa,sitte vituttaa ku paskaks menöö.kitarat on tehty rikottavaksi mutta ei 20,000 kitarat. | |
"Äh, mun puolesta se voi vähän kolhiintua, ei sitä enään kukaan huomaa niin kulunut muutenkin..." | |
Ei ole oikeeta vintagea (paitsi 30v päästä), mut tällasen ostin vajaa pari vuotta sitten. Kaikinpuolin käteen, korvaan ja silmään käypä laite, tehtynä 50 luvun muottiin.
LamaAjanVintagea, jota en vaihda.
http://www.fender.com/products/search.php?partno=0131002304
http://muusikoiden.net/dyn/members/34444.jpg
Ei American Vintagekaan mikään aito vanha ole, mut kylläpä kiinnostais joskus tollanenkin omistaa.
http://www.fender.com/products/search.php?partno=0100100805
In the city.... you must fight to survive. He sold tortillas on the corner.
And the mob wanted in.
Sormet lähtee soundista. | |
Oisko se Neil Youngin Martin sitten vintagea, kuulemma Hank Williamsin vanha, siis seniorin? Ymmärrän hyvin starsailorin kannan akustisten puolella. Järkikin sanoo, että ei kai ohuesta puusta tehty koppa kestä puoltavuosisataa käyttössä samalla lailla kuin muutamasenttinen lankku. Ehkä tämä vintage hifistely on juuri enemmän sähkispuolella, tai enemmän se nostaa päätään mm. täällä mnetissä. Lisäksi monille on tuhansien arvoinen keppi liian hieno ja "kallis" soitettavaksi ja käyttöön. Kalliilla tarkoitan juuri mahdollisia korjaus ym. kuluja ja sitä kautta jopa arvon alentumista. Sähkökitaroista ja niiden vintagearvostuksessa tuli myös sellanen pointti mieleen, että juuri näillä vintagekamoilla luotiin historiaa rockmusiikin saralla. Ja sitten ehkä halutaan omistaa palanen tätä hienoutta omilla soittimilla.
There is no sound like the one of a good acoustic guitar. |  J.Hollström
30.12.2005 18:16:14 (muokattu 30.12.2005 18:36:29) | |
|
Itse en ole päässyt henk. koht. käpistelemään kuin yhtä -65 Fenderin Stratoa, ja en tiedä onko se jotain henkistä hommaa, mutta kyllä se vaan on tuntunut parhaalta peliltä millä olen soittanut. Toki jos tiedät että kourassa on ~15k eur ruisku, niin feelis on jo valmiiksi manipuloitunut siihen, että tämän on pakko olla hyvä. Muistelen, että jossain lehdessä (oisko ollut Rytmi) oli järjestetty sokkotesti Telecastereista. Siinä oli laidasta laitaan kepukkaa halvoista kopioista aitoon 50-luvun keppiin. Siinä ko. vintage-kalikka ei saanut mitään ylimääräistä hehkutusta, tosin todettiin muistaakseni yhdeksi parhaista mitä oli testissä.
Sehän on ihan fakta homma, että ei ne hinnat ole missään korrelaatiossa kitaran absoluuttiseen hyvyyteen, vaan perustuu ihan keräilyarvoon. Aivan kuten postimerkit. Jotkut on vain halutuimpia kuin toiset. |  Feggy
30.12.2005 18:25:26 (muokattu 30.12.2005 18:29:28) | |
|
eihän tuollaisia vintageita uskalla soittaa,sitte vituttaa ku paskaks menöö.kitarat on tehty rikottavaksi mutta ei 20,000 kitarat.
Paskat. Mä soitan vintagella melkein joka päivä. Ei ne soittamisesta rikki mene.
Sehän on ihan fakta homma, että ei ne hinnat ole missään korrealaatiossa kitaran absoluuttiseen hyvyyteen, vaan perustuu ihan keräilyarvoon. Aivan kuten postimerkit. Jotkut on vain halutuimpia kuin toiset.
Stratojen kohdalla on mennyt tosiaan aika överiksi. Vajaalla kahdella tonnilla saa Ameriikan -62 reissuen, joka on kyllä aivan erinomainen peli. En ole tosin verrannut vuoden -62 alkuperäiseen.
Less is more. |  fox
30.12.2005 18:27:51 | |
|
kitarat on tehty rikottavaksi mutta ei 20,000 kitarat.
Jes jes...anark-hengessä... ;)
Onneks ei kaikilla oo tuollaset kriteerit.. Townshendin Pete tuon alotti, tai oikeemminkin kaiketi itte Jerry Lee Lewis, tosin energisenä karpaasina kaateli niit pianoja..
Asiaan.. jos nyt laajasti käsitettään tuo "vintage" niin se yksselitteisesti on vaan wanhempi soitin, taas, toisaalta varsinaiset vintage-markkinat on tosiaan vanhemmille soittimille MUTTA niillä pitää myös olla sitä haluttavuutta.. ja ostajat, vallankin tr00 vintage-friikit, vaatii että se soitin pitää olla alkuperäisessä kondiksessa, alkuperäisillä osilla.. Vintagee voi aivan hyvin olla jo -85 kitara, mikäli se on jossain määrin harvinainen ja/tai muuten haluttava.
Toisaalta taas joku -75 DIA tai Marchis tai Columbus, yleesäkin joku massatuotantona ei-niin mahtavasti tehty itämaan kitara, ei voi olla sitä varsinaista "vintagee" vaikka fleaBayssa mainitaan usein.. ;) Toinen hinnan-herutustermi on sitte juuri japsikitaroitten kohdalla "lawsuit", tosin oikeet lawsuit-kitarat oli niit ennen 1977 tehtyjä Ibanezeja. Oli ne sitten Rickyja, Fender-tai Gibson-kopioita. Vaikka juuri jälkimmäisen lakimiehet Elger, USA (Ibanezin maahantuoja/edustaja) firman haastoivatkin käräjöimään... | fox
30.12.2005 18:32:12 | |
|
Sehän on ihan fakta homma, että ei ne hinnat ole missään korrealaatiossa kitaran absoluuttiseen hyvyyteen, vaan perustuu ihan keräilyarvoon. Aivan kuten postimerkit. Jotkut on vain halutuimpia kuin toiset.
Ei todella..siis tuon hinnan puolesta.. Ja toki henkilökohtaiset mieltymyksetkin vaikuttaa.. :) Sitten kun hintaan voi viel lisätä ns. "celebrity factor"in eli se on todistettavasti vaikka Jimi Hendrixin Flying V, liikutaan jo ihan ei-tavallisen kuolevaisen lompakon sallimissa hintarajoissa...
Sen verran täytyy kyllä sanoa, että huomattavasti paremmat puut noissa vanhoissa on, lisäksi tähän vaikuttaa se, että ne on "aukisoitettu", vrt. vaikka jotkut akustiset kielisoittimet.. | |
Sen verran täytyy kyllä sanoa, että huomattavasti paremmat puut noissa vanhoissa on, lisäksi tähän vaikuttaa se, että ne on "aukisoitettu", vrt. vaikka jotkut akustiset kielisoittimet..
Tää on se juttu johon itsekin noiden hyyvyden perustan. Tosin joku fiksumpi on analysoinut myös noiden mikkien puolesta, mutta en ole niin perillä aiheesta että osaisin argumentoida puolesta tai vastaan.
Tosta kun lähtee lukemaan kohdasta "Why do Vintage Fender Pickups Sound so Good?" niin voi vetää jotain johtopäätöksii:
http://www.provide.net/~cfh/pickups.html | fox
30.12.2005 18:55:38 | |
|
Tää on se juttu johon itsekin noiden hyyvyden perustan. Tosin joku fiksumpi on analysoinut myös noiden mikkien puolesta, mutta en ole niin perillä aiheesta että osaisin argumentoida puolesta tai vastaan.
Tosta kun lähtee lukemaan kohdasta "Why do Vintage Fender Pickups Sound so Good?" niin voi vetää jotain johtopäätöksii:
http://www.provide.net/~cfh/pickups.html
Niin no..sitte täytys päätellä, että haluaako jotku PAFfit uutena, sellasina miltä ne kuulosti -58 vaiko sitte sellasina nelköt vuotta heikentyneillä magneeteilla... :(
Mä en tuolla jaksa oikeen kovin päätäni vaivata... 8)
Mutta omasta puolestani en ookkaan mikään "vintage-puristi" vaikka olen useita sellaisia (jopa tr00 keräilijöitä) tavannut sekä duunia kanssaan tehnyt..
Onhan toki vintage-mikeissäkin varmasti joku "mojo" ja taika..en kiistä lain. Valitettavasti niit meni 70-luvulla roskiin aikas lailla, kun ihmiset vaihtelivat silloin "uusia" DiMarzio SuperDistortioneja ja FatStratteja... *katsoo myös peiliin* | |
Vintage... hmm... miten se edes määritellään? Onko oma Les Paulini Vintage jos se on neljännes vuosisadan ikäinen?
...noo, kyllä mää Les Pauleissa lähtisin vintage-osastolle vasta '65 takaisinpäin... paitsi DeLuxeissa '72. ;-)
'Tärkeintä on dägä-dägä!' - MAN |  kivi
30.12.2005 19:15:09 (muokattu 30.12.2005 19:16:05) | |
|
Paskat. Mä soitan vintagella melkein joka päivä. Ei ne soittamisesta rikki mene.
Juurikin näin.
Ei mulle ole myöskään tullut vastaan ongelmaa, että vanha olisi jotenkin huonompi kuin uusi. Päin vastoin, vanha on saanut aueta ja ehkä siihen tosiaan on jäänyt jotain sen edellisistä omistajista, ehkä sitä kuuluisaa Mojoa, ehkä vain tupakanpolttamia.
Se, että kitara on jonkun nimisoittajan vanha, ei sinänsä vielä sano mitään. Olen kokeillut kahta Jukka Tolosen vanhaa Gibsonia (335 ja LP) ostamismielessä, kumpikaan ei sytyttänyt, etten ainakaan mä niistä mitään mojoa löytänyt. Stevie Ray Vaughanin vanhan LP Juniorin (kyllä) olisin voinut mojon puolesta vaikka ostaakin, mutta ei ollut rahaa.
Pikkasen ehkä mietityttää, että jos kitara on yli 35 vuotta vanha, ettei siihen ihan kenen tahansa anna tehdä vaikka nauharemppaa. Onneksi luotan täysin Jukkaan joka huoltaa mun kitarat, niiltä osin kuin en itse osaa.
Aivan sama. Äsken soittelin särökitaraa levylle vuonna 1957 tehdyn Suprem-vahvistimen ja vanhan Marshall Supa'fuzzin läpi, kitara oli japanilainen Columbus 335 jostain 60-luvulta. Piuha oli kyllä uusi Fenderin kangaspäällysteinen. Soundi oli moderni
:-) | |
Arvokkaasti ikääntynyt kitara on aina ollut enemmän mieleeni kuin uudenkarhea. Se taas on täysin epäoleellinen kysymys, onko joku yksittäinen kitara sitten vintagea vai muuten vaan ikääntynyt.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | fox
30.12.2005 20:23:35 | |
|
Arvokkaasti ikääntynyt kitara on aina ollut enemmän mieleeni kuin uudenkarhea. Se taas on täysin epäoleellinen kysymys, onko joku yksittäinen kitara sitten vintagea vai muuten vaan ikääntynyt.
Sulle, Kivelle ja mulle ehkä, mutta hei, niit on sellasia kovia "vintage-miähiäkin" olemassa.. 8)
Kaikista tähän päivään ostamistani kitaroista on 2 ollu ihan "brännyy"... Tosin viimeisimmäks ostamani Giba on vähän "so-and-so", käytettynä sen ostin, mutta hitto, näyttäs olevan neitsye.. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
