Rock, pop, alternative ›

Nyt kun vuosi on loppumassa aloin miettiä tämän vuoden aikana löytämiäni uusia bändejä ja artisteja ja onhan niitä aika paljon. Esimerkiksi Magic Numbers, hieno uusi popbändi Englannista, Rilo Kiley, komiaa poppia USA:sta, täyteläisen Beatlespopin mestari Rufus Wainwright, ilmava Logh Ruotsinmaalta, herkkiksen Antony & The Johnsonin, kierosti läiskivä Autolux Ameriikasta ja Jaappanin glammetallikarakeihme Electric Eel Shock. Kotimaasta voisi mainita Dead Kennedystyyppisen Klaus-yhtyeen ja hienon aurinkopop-projektin Tunesin.
 
Mites teillä? Löytyikö tänä vuonna uusia suosikkeja, uusia tulokkaita tai jo vanhoja, mutta teille uusia? Kertokaapa mitä ja saa kuvatakin tai muuten tarinoida.

Tämän vuoden paras löytö on minulle Boomhauer...
 
EDIT: No prrkle! Mötley Crüe löytyi kuluneen vuoden aikana kovempana kuin koskaan! Vielä kun pääsis keikalle... Inttivuosi on pahasti häirinnyt musiikki-elämääni...
Off-topiccana vielä sen verran, että olen tajunnut että raskas musiikki ei ole minua varten...

Uudemmista bändeistä voimakkaimmin ovat kolahtaneet innovatiivinen kanadalainen The Arcade Fire, Mew Tanskanmaalta, hiphopin ja postrockin välimaastossa majaileva Dosh sekä muutamat kotimaiset pienemmät nimet, kuten Teenage Fanclub -vaikutteinen Red Carpet ja valitettavasti pillit pussiin pistänyt hienon ensimmäisen ja ainoan kokopitkänsä keväällä julkaissut Sergio.
 
Sufjan Stevens ja The Decemberists ovat mielenkiintoisia nimiä, jotka vaatisivat vähän tarkempaa kuuntelua. Molempien uutuslevyjä olen pari kertaa kuullut. Hyvältä kuulosti, mutta lisäkuuntelu olisi tarpeen tarkemman mielipiteen muodostamiseksi.
 
Vanhempia, hyvin kuuluisiakin nimiä olen löytänyt hirveän ison läjän. Mm. Joy Division, Tom Waits, Kate Bush, Pixies ja Massive Attack ovat löytäneet levyhyllyyni vasta tänä vuonna. Kaikki olivat aiemmin tuttuja nimiä vain joidenkin yksittäisten biisien ja maineensa perusteella, mutta tarkempi tutustuminen tapahtui kuluneen vuoden aikana. Lou Reedin Berlin taas on varmaankin paras tänä vuonna ostamani levy.
 
2005 oli hyvä levyvuosi ja ainakin melkein viime vuoden tasoinen vuosi uusien tuttavuuksien kannalta.

Uusia tuttavuuksia on tänä vuonna löytynyt aika vähän, johtuen siitä että suurin osa diggaamistani bändeistä on löytynyt jo aiempina vuosina. Mutta joitain sentään tänäkin vuonna löytyi:
 
King Crimson
Tämä kolahti kun lainasin ensimmäisen levyn, In The Court Of The Crimson King, kirjastosta.
The Propellers
Tämä puolestaan kolahti radiosta kuultuna. Lupaava kotimainen rock-tulokas minun mielestäni
Poets Of The Fall
Kaiser Chiefs
Live 8-konsertille kiitos, että tämän bändin löysin. Kertakaikkisen mahtava yhtye, jolta on lupa odottaa suuria tulevaisuudessa.
Lynyrd Skynyrd
Sweet Home Alabama, Saturday Night Special, That Smell, Simple Man ja Freebird olivat ennen tätä vuotta ainoat Skynyrd-biisit jotka tiesin. Lainasin bändin kokoelman ja huomasin että näitä ässäbiisejä on aikamoinen määrä.
John McGregor
Radiosta kuulin yhden kappaleen debyyttilevyltä Joki, ja kolisi siinä määrin että levy oli pakko hankkia hyllyyn
Gavin DeGraw
Omasta mielestäni tämän vuoden toiseksi paras ulkomainen tulokas (Kaiser Chiefs oli paras). Loistava artisti josta takuulla kuullaan vielä lisää.

Nick Caven sekä Kate Bushin diggailu on kasvanut tänä vuonna suorastaan eksponentiaalisesti. Varsinaisia uusia löytöjä ovat olleet mm. Voodoo Glow Skulls, Go Getters (ruotsalainen hot rod -henkinen rokapilitrio) Hillbilly Moon Explosion (hiukka SCOTS-tyyppinen orkesteri Itävallasta) sekä Helgators (Sydänmäen Jussin rockabillybändi, jonka näin livenä ja kolahdus tapahtui välittömästi).

Tool: Koviten kolahtanut bändi sitten Alice In Chainsin ja Smashing Pumpkins. Täydellistä. Bändi on vielä jollain tapaa "mystinen", joka on harvinaista. Sanojen lukeminen ja levyjen kuunteleminen ja fiilistely jaksaa innostaa. Fanitusta...
 
Porcupine Tree: Kerrassaan mahtavaa musiikkia, innostuin Deadwingista, jonka jälkeen hankin välittömästi In Absentian. Bändin muutkin levyt hankintalistan kärjessä.
 
Mew: Glass Handed Kitesin ostettutani, olin välittömästi myyty. Lumoavaa, "suurta" ja upeaa musiikkia. Samoin kuin Toolin kohdalla, tuntuu että olen oikeasti löytänyt jotain uutta ja innostavaa. Bändi jolta on lupa odottaa vielä vaikka mitä.
 
Siinäpä nuo kovimmat taitaa olla.

Oikein mieluisia on löytynyt.
 
Scott Walker ei ollut aikaisemmin yhtään tuttu. Walker Brothersin "The Sun Ain't Gonna Shine Anymore" taas oli, mutta se ei saanut minua jumaloimaan Scott Walkeria, vaan tämä yksityiskohta paljastui vasta myöhemmin. Kaikki johtuu oikeastaan siitä, että olin (/olen?) Zeppelin-fani, joten minun täytyi ostaa kesällä Mojo, jonka kannessa oli Robert Plant, jonka valitsemia lauluja sisälsi lehden mukana tullut cd-levy. (Olisin voinut ostaa myös Jimmy-kantisen, mutta se levy ei ollut kovin kiinnostava.) Vaikka esim. "Home In Your Heart" ja ne kaikki etnomusiikin edustajat kuten Tinariwen olivatkin paha vastus, niin "Farmer In The City" oli ja on jotain ihan uskomatonta. Aina yhtä pysäyttävä ja todellakin "haunting". Tilt-levyä en ole vielä saanut, mutta aikaisempia 60-luvulla tehtyjä kyllä. Lisäksi se kokoelma "Boy Child..." on ollut kovassa kuuntelussa. Ihan mahtavaa ja ihan erilaista kuin mikään, mitä olen aikaisemmin kuunnellut. Sitäpaitsi, joku Opethin jäsenkin kuuntelee Scott Walkeria, joten olen aika cool ja melkeinpä Opethin moraalinen jäsen. Minua vaivaa vain se, että en ole keksinyt miten soittaa "The Rope And The Colt" järkevästi kitaralla.
 
Hawkwind. Kuunteluni alkusyy on kadonnut psykedeelisen savuverhon taakse, mutta uskon, että nimen jatkuvalla toistumisella selaamillani m.netin sivuilla saattaa olla osuutensa asiaan. Can you say brainwashing?
 
Nick Drake oli kerran yöradiossa ja oli ihan liian hyvä. Koetin löytää ajoissa ulos tyynykasastani, jotta kuulisin kun laulu loppuu ja esittäjä paljastetaan. Laulun nimestä en saanut selvää, mutta esittäjä oli Nick Drake. Olin ihan oikeasti todella, todella vihainen, ettei kukaan ollut kertonut minulle Nick Drakesta aikaisemmin. Nythän Five Leaves Left oli Hellacopters-Strängenin levylistalla, että ehkä olisin nähnyt sen sieltä, mutta en ole varma, koska perusoletukseni on, että ne valitsee aina jotain harvinaisuuksia, jotka voi tilata vain suhteilla Australiasta, ja olisin luullut, että Nick Drake on samanlainen. Joten en olisi edes yrittänyt.
 
Pink Floyd ehti mukaan ihan viime metreillä. Olin aina päätellyt, että bändin alkutuotanto on hyvää ja tykkäsin myös Syd Barrettista. Sitten vain ostin Piper At The Gates Of Dawnin ja sen toisen ja ihailen tässä vielä niitä. Uskon laajentavani tätä jo ällistyttävän laajaa kokoelmaani myöhemmin. Pink Floydista tulee muuten aina mieleen se Freaks & Geeksin Laser Floyd - jakso.
 
Ei tule muita mieleen, eli niitä ei varmaan ole. Aloin vain tykkäämään entistä enemmän joistakin (MC5, The Hellacopters, Death) ja en jaksa melkein enää kuullakaan joistakin (brittiläinen hevibändi, jossa on kolme kitaristia ja yksi Bruce Dickinson), mistä kiitos lausuttakoon pikkuveljelleni. Ja musiikilliselle kasvulleni. Gheghe.

Melko passiivinen vuosi etsinnän kannalta ja tuloksetkin ovat sen mukaisia. Sen sijaan muutamiin vanhoihin tuttuihin syvennyin paremminkin.
 
Uusista tuttavuuksista päällimmäisenä tulee mieleen Liisa Akimof, joka iski lopulta kovastikin. Myöskin kotimainen Fall of the Leafe yllätti positiivisesti, vaikka epätoivoiseksikin tulkittava 'tossa on meidän levy, maksa mitä tykkäät' -tutustuttaminen bändin jäsenen toimesta ei alkuunsa juuri vakuuttanutkaan :) Levyn sisältö kuitenkin muutti tuon epäilyttävän vaikutelman hyvinkin nopeaan.
 
Ulkomaan ihmeistä bluestyöläinen Junior Watson ja sekametelisoppa Kayo Dot / Maudlin of the Well jäivät parhaiten mieleen.
 
Keikoilla kiertely vähentyi olosuhteidenkin sanelemasta pakosta huomattavasti tänä vuonna, mutta ensi vuodeksi tilanne taas 'normalisoituu' ja mahdollisesti niitä uusiakin tuttavuuksia alkaa löytyä 'normaaliin' tapaan.

Kaiser Chiefs
Live 8-konsertille kiitos, että tämän bändin löysin. Kertakaikkisen mahtava yhtye, jolta on lupa odottaa suuria tulevaisuudessa.
 
Mä olin jostakin lukevinani, että bändi on hajoamassa heti alkuunsa...
 
perusoletukseni on, että ne valitsee aina jotain harvinaisuuksia, jotka voi tilata vain suhteilla Australiasta, ja olisin luullut, että Nick Drake on samanlainen. Joten en olisi edes yrittänyt.
 
Nick Draken levyjä saa kyllä uusinpainoksina vaivatta. Taisin itse asiassa ostaa Five Leaves Leftin huuto-netistä.

Oikein hyvä ja musiikillisesti antoisa vuosi 2005 on ollut.
 
Antony and the Johnsons on viimeisin rakkauteni. I am a Bird Now on vuoden kuunnelluin albumini vaikka hankin sen vasta syksyllä. Kaunista ja koskettavaa musiikkia, ainutlaatuinen, kehräävä ääni.
 
Róisín Murphy on tuttu Molokosta, mutta soolodebyyttinsä Ruby Blue vei aivan uusille oudoille urille. Seuraan tämän naisen touhuja entistä suuremmalla mielenkiinnolla jatkossa!
 
The White Stripes: Get Behind Me Satan ja erityisesti Tallinnassa nähty keikka syvensivät suhdettamme entisestään. Pieni on kaunista, less is more ja muita sopivia kliseitä.

Kyllä hirmuinen vuosi oli.
 
Joseph Arthur kärkipäässä, juuri niin kova singer/songwriter kun vaan voi olla. Kannattaa joskus väkisin tutustua asioihin, joskus löytyy helmiä. Jooseppi on perkeleen lahjakas mies.
 
Tori Amokseen tuli vasta tänä vuonna tutustuttua. No pitihän siihen seota, melkein kaikki levyt jo omistan ja todella paljon on kuunneltu. Hienoa.
 
Kate Bushiin tutustuin sitten, kun oli semmoinen olo että pitäisi. Alkoi vähän varovasti koko homma, eli en meinannut saada tolkkua. Helpoimmat levyt, eli lähinnä Kick Inside ja Red Shoes soivat enemmän kuin muut. Sittempä, joku kaunis yö, soittelin Hounds of Lovea ja sekosin siihen levyyn. En ole koskaan ennen seonnut levyyn tuolla tavalla, vaikea kuvailla, mutta järkyttävä kokemus oli se. En ole soittanut Bushiln levyjä vähään aikaan.
 
Eelsiä tuli myös hommattua. En alkanut diggailemaan ihan niin kovaa mitä olisin odottanut, mutta "mukava" olo bändistä/äijästä jäi. Aina välillä kuuntelen vähän jotain levyä. En kauaa kuuntele koskaan kerralla. Mukavaa musiikkia, jotenkin vakavaa ja jotenkin ei.
 
Eiköhän tuossa ollut isommat, pienempiäkin on mutten jaksa luetella.

The Cramps. Ei nyt uusi tuttavuus sinänsä, mutta tänä vuonna uskaltauduin ostamaan levyn Songs The Lord Taught Us. Ensi vuonna ostanen lisää, kunhan kauppaan kerkeän.
 
Täysin uusi tuttavuus on Jennifer Gentle. Ilmeisen "höyryistä" poppia Italiasta (muistaakseni). Yhtyeen albumi "Valende" on hankintalistalla, nyt vaan tarvitsisi jaksaa mennä ostamaan se.
 
Pete Malmin soololevy on myös yksi tänä vuonna löytämäni tuttavuus. En ollut ennen kuullut yhtään biisiä ko. levyltä, mutta kun se tuli remasteroituna kaupassa vastaan, piti ostaa se pois. Hyvä levy onkin, ja Pete on ehkä Suomen aliarvostetuimpia rocklaulajia.
 
Varmaan jotain muutakin viellä löytyi, mutta nämä tulivat nyt mieleen.

Pete Malmin soololevy on myös yksi tänä vuonna löytämäni tuttavuus. En ollut ennen kuullut yhtään biisiä ko. levyltä, mutta kun se tuli remasteroituna kaupassa vastaan, piti ostaa se pois. Hyvä levy onkin, ja Pete on ehkä Suomen aliarvostetuimpia rocklaulajia.
 
Perhana, hyvä kun muistutit. Mun on pitänyt jo kauan hankkia toi, mutta jotenkin päässyt lipsahtamaan mielestä. Täytyypä hoitaa.

Ainakin PMMP:n uusi levy kolahti tänä vuonna, vaikka en uskonut sen olevan mahdollista...
Muita bändejä jotka tänä vuonna löysin olivat ainakin:
Mooney Suzuki - en muista mitä kautta tämä tuli, mutta jossain divarissa näin levyn ja nimi kuulosti tutulta ja hyvää musaahan sieltä löytyi.
The Machete - Mokoman kautta tutustuin tähän
Stam1na - ja niin myös tähän
Damn Seaguls - aivan loistavaa rokkia!
Dropkick Murphy's - Tähänkin tutustuin vasta tänä vuonna, vaikka nimi on mielessä ollut jo pitempään.
Killers - Myös tämä iski kovasti. Kaikki sai alkunsa sen Somebody told me hittinsä kautta. Ja levyhän oli myös ok.
Nämä nyt ainakin tuli mieleen. On niitä varmaan muitakin, mutta ei nyt muista.
 
Ja kolikon toisella puolella sitten on YUP, jota olen aina diggaillut "aivan hulluna". Mutta uusi Keppijumppaa levy oli itselle hirveä pettymys ja sen myötä on YUP:n kuuntelu vähentynyt huomattavasti. Tosin tulen varmaan jatkossakin kaikki levynsä hommaamaan, ihan vaan siinä toivossa, että sieltä löytyisi taas minua miellyttävää materiaalia. Ja toki ne vanhat säilyttää paikkansa huippulevyinä.

The Mars Volta ja ...pakko kai se on sanoa... PMMP.
 
Edelliseen kirjoitukseen viitaten täytyy myös sanoa, että mulle kävi päinvastoin. YUP nosti uutukaisellaan taas itsensä Suomen parhaaksi bändiksi, en ole Yövieraiden jälkeen kertaakaan näin kovin innostunut levystään. Vielä kun seuraavalla levyllä lyriikat kohtaisivat mahtavat sävellykset. Nimittäin kun kerrankin musiikkipuoli oli mielestäni täydellisesti onnistunut, oli sanoituspuoli ehkä kokonaisuutena vähiten innostava koskaan YUP-tasolla. Vaikka huonoistahan nuo edelleen kaukana ovat.

Luettelo tulee tässä, perustelut ehkä myöhemmin...
 
Gåte, Biffy Clyro, The Motorhomes, Foo Fighters, Kent, Sigur Ros... Nämä.

The Cramps. Ei nyt uusi tuttavuus sinänsä, mutta tänä vuonna uskaltauduin ostamaan levyn Songs The Lord Taught Us. Ensi vuonna ostanen lisää, kunhan kauppaan kerkeän.
 
Oikein! Kuuntelin juuri tuossa joulunpyhinä hillitöntä A Date with Elvis -albumia, Stay Sick! kannattaa myös hommata.

Tosiaan muutamia erittäin kovia (uusia ja vanhoja) tuttavuuksia löytynyt ja luettelo tulee tässä, perustelut ehkä myöhemmin:
- Death Cab for Cutie
- The Postal Service
- The Five Corners Quintet
- Quintessence
- ISIS
- Tower of Power
- Callisto
- Godspeed You! Black Emperor

Muutamiakin uusia kolahduksia, tosin kaikki jo kauan toiminnassa olleita bändejä jotka vasta nyt löytyivät. Varteenotettavimmista mainittakoon Dio, jonka musiikista aloin kunnolla diggailla. Koko juttu huipentui hyvään keikkaankin.