En osaakaan. Täytyy sanoa, että teoriapuoli on kovin hakusalla, enkä osaa sanoa milloin loppusoinnut dissonoi ja millon ei. :) Tämä erottaakin varmasti minut muusikosta. Mutta lähes parikymmentä vuotta rokkijytää kuunneltuani osaan tunnistaa selkeät yhtäläisyydet piiseistä.
Jos etsimällä etsii, niin yhtäläisyyksiä löytää mistä tahansa. Kuinka monta C-Am-F-G-biisiä tunnet? Tai blueskappaletta, joka menee joko sillä peruskaavalla tai Gary Mooren neoklassisella balladikierrolla? :)
No OK. Väliheijaus, C-osa, väliheijaus, C-osa. Mikä onkaan se oikea termi. Kuitenkin se soolon jälkeinen akustinen pätkä, joka siellä esiintyy ennen viimeistä rankistelua.
Interlude eli välisoitto voisi kuvata tuota parhaiten. Viimeistä rankistelua ennen tuleva akustinen pätkä on harvennettu säkeistö. :)
Ei läheskään? No joo. Oisihan se mukava jos biisien tuottamisesta ja loppusilauksesta vastaisi itse bändi, niin todellakin vältyttäisiin tällaiselta, omasta mielestäni, kaiken nolouden tunnusmerkit täyttävältä kierrätykseltä.
Sen verran erilaisia kuitenkin, että kappaleet erottaa toisistaan sekunnin murto-osassa, mikä pelastaa jo hyvin paljon. Anteeksiantamattomampaa on mielestäni kotimainen iskelmäteollisuus, jossa eivät edes radiosoiton ulkopuoliset kappaleet eroa koko levyn sisällöstä. Päälle vielä käännösbiisit ja se, että omaperäiset esiintyjät ovat harvemmassa kuin voikukat Saharassa, niin välillä iskee myötähäpeän tunne sekä artisteja että niitä kuuntelevaa kansaa kohtaan.
Tämä selvä, mutta joku perustavaa laatua oleva ero STP:n ja yllä mainittujen bändien kohdalla on. STP:tä pystyy todella fanittamaan, nämä muut asettuvat vain hitusen Niskelpäkkiä ylemmälle tasolle. :)
Juu, eroja toki on. STP:n otin esimerkiksi siksi, koska siinä tulee hyvin esille tämä post-grungen perusjuttu, eli säröisten sointujen päälle lauletaan rosoisella tangoäänellä. Joo, en keksinyt parempaa kuvausta, mutta kuuntele Plush esimerkkinä. :) |
Meitsikin vihdoin hankki kuunneltavakseen tuon All the wrong reasons-levyn, ja täytyy sanoa, että se kuvaa hyvin tätä meidän aikaamme; täysin laskelmoidun kuuloista, muka-rankkaa Pro-tools-rockia. Kylläkin ihan tarttuvia melodioita tai koukkuja biiseissä, ja tuo Photograph on ihan jees lukiopoikien ralli, mutta kyllä tää nyt on semmosta naisten heviä, että alta pois. Soundit on mukamas kovasti rankat, ja kyllähän toi periaatteessa autostereoissa jytisee, mutta täydellistä pullamössöä sisällöltään alusta loppuun toi. Yhtä rankkaa kuin teinikauhukomediat tai Joonas Hytönen. En ikinä liittyisi bändiin, joka ottaa minut jäsenekseen! |
Aikamoista paskaa ainakin tuo singlebiisi, Photograph. Koko levyä en ole kuullut joten vaikea mennä sanomaan siitä yhtään mitään, eiköhän se samoilla linjoilla tuon sinkkubiisin kanssa mene. First they steal your mind and then they steal your soul |
Sen verran erilaisia kuitenkin, että kappaleet erottaa toisistaan sekunnin murto-osassa, mikä pelastaa jo hyvin paljon. Anteeksiantamattomampaa on mielestäni kotimainen iskelmäteollisuus, jossa eivät edes radiosoiton ulkopuoliset kappaleet eroa koko levyn sisällöstä. Päälle vielä käännösbiisit ja se, että omaperäiset esiintyjät ovat harvemmassa kuin voikukat Saharassa, niin välillä iskee myötähäpeän tunne sekä artisteja että niitä kuuntelevaa kansaa kohtaan.
Viisaita sanoja. Kuuntelen Nickelbackia ja muita vastaavia ihan iloisin mielin, mutta suomi-iskelmää en pysty kuluttamaan. "Eagles may soar high, but weasels don't get sucked into jet engines." -David Brent |
Niin, ja mainittakoon vielä, että morkkauksestani huolimatta tuo All the...pyörii autostereoissa ja ajaa asiansa ihan o.k. Hyvinhän se on omassa lajissaan toteutettu, ei siinä mitn. Tuollainen musa on periaatteessa nykyajan Def Leppardia, ei yritäkkään olla mitään muuta kuin stydin kuuloista autoilumusaa ja lukiobileiden taustamusaa, että ihan ajaa asiansa. En ikinä liittyisi bändiin, joka ottaa minut jäsenekseen! |
Swan
sirdickyj
HaloOfFlies
Silvio Dante
superfly