Kitarat: soittaminen ›

Voi vaa sanoo yhen asian: Nuno Bettencourt

Voi vaa sanoo yhen asian: Nuno Bettencourt
 
Saman miekkosen komppausta olen hämmästellyt minäkin. Soolotkin taittuvat ko. herralta paremmin kuin hyvin.

Get The Funk Out, Pornograffitti ja Cynical, kaikissa ihan uskomattomat komppaukset ja riffit noin muutenkin
 
E: Get The Funk Outin soolo on mun mielest yks parhait sooloi koskaan, hienosti rakennettu, mahtava fiilis ja tietenkin paremmin kun hyvin sujuva tekniikka. Se kohta sen tappingnousun jälkeen ku se taustariffi alkaa soimaan kovempaa... miten voi saada soolon ja riffin soimaan yhes niin täydellisesti

Enkä sano näin siksi, että en oikein edes osaa soittaa mitään hienoja sooloja, vaan siksi, että biiseistä koostuu n. 90-95% komppaamisesta.
 
ynkkä on tähän sopiva vastalause.

ynkkä on tähän sopiva vastalause.
 
Totta ;)

Aloittelevat tiluttelijat:
 
Suurimmissa osassa tunnetuista bändeistä on komppi ollut ykkössijalla. AC/DC, Metallica, Iron Maiden ja SOAD ainakin näin aluksi tulee mieleen. Onhan niitä monia muitakin, esmes pop-musiikissa ei koskaan ole paljoa sooloiltu.
 
En tajua, miksi pidän Dream Theaterista, mutta en pysty sietämään sellaisia sooloja, jotka eivät oikeasti kuulu biisiin, parhaat soolot ovatkin "läpinäkyviä". Soolot ovat siis yleensä vaan turhaa kikkailua. Toinen asia, mitä en pysty sietämään, on sahausmetalli. On komppaamisellakin rajansa! :D
 
Näitä itse komppaajana pyrin parantamaan:
- uusia ja eksoottisia sointuja
- erilaisia rytmejä erilaisilla tempoilla
- metronomin kanssa soittelu
- kehtittämään omia riffejä ja lisäämään väliin kaikkea jännää:fillejä etc.
 
Toki sooloiluakin harrastan, mutta vain sellaisissa biiseissä, joissa oikeesti on se läpinäkyvä soolo, viimeisimpänä Iron Maidenin Fear of the Darkin alkusoolo. Siitä voi olla oikeasti HYÖTYÄKIN.

(ruots. plocka = noutaa = blokata = transcripe tms.)
 
Plokkaaminen on sitä, kun poimitaan soitosta juttuja, poimia on ruotsiksi "plocka". Blokkaaminen on estämistä. Transcribe-sanassa on B-kirjain. Komppaus on tärkeää, samoin sanojen oikeinkirjoitus. :)

ynkkä on tähän sopiva vastalause.
 
Ynkkä komppaa.

Tarkka komppaus on varsin oleellista bändin yleisen "tiukkuuden" kannalta.
 
Klikin eli/tai metronomin kanssa soittaminen on tietysti tärkeää osata, mutta melkein oleellisempaa on jokaisesta riffistä löytää se tietty _juttu_, joka pitää täsmätä klikkiin (tai rumpuihin). Koko riffiä ei tarvi yrittää otsa rypyssä rutistaa klikkiin, mutta kun tietyn kohdan saa osumaan, alkaa riffi kuulostaa tiukalta, ja muut palaset loksahtelevat kuin itsestään uomilleen.
 
Omasta tuotannosta tuli mieleen eräs ralli, jossa juuri huomasin tämän kun äänittelimme ko. biisiä - snaren iskulla kun sai oman soiton täsmäämään justiinsa, alkoivat muutkin osaset matchata kohdilleen puoliksi itsestään. Tämä onnistui kun viivästi iskua snaren kohdalla ihan millin - sen verran kun snare oli laid-back soitettu. Sillon alko ropiseen... :)
 
Monesti biisit elävät treeneissä ja keikoilla paljonkin, ja silti bändi kuulostaa hyvin yhteensoivalta. Tärkeää on siis nimenomaan keskinäinen taimi. Tottakai sitten kun keskinäinen taimi on kohdillaan, kannattaa pyrkiä myös siihen että mennään metronomin mukaan. Ainakin silloin kun se on järkevää - ei Maidenia voi soittaa klikkiraidan kanssa, vaan tempomuutokset pitää olla selkäytimessä. Ne poijjaat eivät ole soittaneet yhtään levyä vielä klikin kanssa(!) ja silti homma toimii kuin junan vessa.
 
Kokemus merkkaa paljon, ja sitä saa komppihommissa olemalla tuntosarvet pystyssä, tunnustelemalla meininkiä, tarkkailemalla pieniä asioita... sopivista paikoista kun saa puristeltua, alkavat suuret linjatkin putoilla kohdilleen.
 
Tai jotain.

Eikö siinä "Motown-bändissä" ollut se yks kitaristi, jonka elämäntehtävä oli soittaa kakkonen ja nelonen
 

 
*PÄK*
 

 

 
*PÄK*
 

 
oli muuten kohdallaan, ne. Nimim. "Vaihdetaan kymmenen tilukitaristia yhteen hyvään komppikitaristiin"

Moi.
 
Iten alotin kitaran rimputtamisen tossa puol vuotta sitten, tunneille en mennyt, kirjastosta kirjoja ja mnettiä selaten onnistui jotakin. Sitten tabeista aloin soittaa tuttuja biisejä, mewtä jne.
 
Muttamutta tosiaan, komppaus on kivaa! Tajusin sen kun ei tabeista soittamalla aina pääse rytmiin kiinni. Ja Tilulilukitaristeja olen aina vihannut, sellaiseksi en tahdo, mielestäni ei ole mitään intoa runkata kitaran kaulaa 100000kertaa sekunnissa kun voisi soittaa jotain hienompaa ja melodisempaa.
 
Tykkään.

Get The Funk Out, Pornograffitti ja Cynical, kaikissa ihan uskomattomat komppaukset ja riffit noin muutenkin
 
Totta. Parhaat saundit on mielestäni Waiting For The Punchnlinella. Helvetin hyvän kuuloista kitaraa ja ennenkaikkea sitä rytmipuolta. Naked, There's No God, Cynical, Midnight Express (vielä akustisellakin dynamiikka tuntuu pelaavan), Leave Me Alone... Oikeastaan mikä tahansa biisi tosta levyltä.

Totta. Parhaat saundit on mielestäni Waiting For The Punchnlinella.
 
Samaa mieltä, vaikkakin parhaat biisit on musta Pornograffittil... niis aikasemmis levyis se treblen määrä riipii korvii, 3 sidesil ei enää nii paha
 
Varsinki se Cynicalin soundi on ihan uskomaton (sai mut harkitsemaan N4sen ostoo). Täydellinene esimerkki siit et voi olla soundis järjettömästi munaa ilman et tarvii siihen gaininamikkaan koskee sen kauheemmin
 
E: Shadow Boxingis on mahtavat soundit ja komppaukset

Wau!! Kerrankin puheenaihe jossa on jotain järkeä. Karu totuus on tosiaan että kitara on pääasiassa komppisoitin.

Yksi mainitsemisen arvoinen komppaaja on Stone Temple Pilotsin Dean DeLeo. Komppi on jämäkän oloista unohtamatta kuitenkaan erikoisempia sointuja. Soolot ei ole mitään hirveän hyviä ainakaan eka levyllä. Tältä aikakaudelta tietysti tulee myös Alice In Chains mieleen. Rouheaa komppia ja yksinkertaisen kekseliäitä liidejä. Vielä mainitsen Pearl Jamin samalta aikakaudelta. Ehkä ne eivät soita mitenkään kamalan terävästi yhteen (ainakaan niillä livepätkillä mitä olen kuullut) mutta loistavaa harjoitusta niistä biiseistä löytyy.

four horsemen, battery, master of puppets
 
Ihan huonoja esimerkkejä. Kuitenkaan keskiverto kitaristi ei pysty noita vetämään. Minä en ainakaan huolestuisi komppitaidoistani jos en noita osaisi.
 
Voi niitä soolojakin opetella soittaa metronomin kanssa. Ei sitä rytmissä pysymistä tarvitse harjoitella pelkillä soinnuilla.

Metallicalla on hyviä riffejä tuohon komppi-pikkauksen harjoitteluun.
Ei aina vedetä vaan taka-taka riffejä niin lujaa kuin kähtee, vaan pistetään tarkempia kuvioita, niin että se pikkaus täytyy hallita ja hillitä.
 
Esim One:ssa on siinä keskivaiheilla se "trioli-trioli taa" -riffi. Tai Battery myös on hyvä harjoite.
Jos sitten tuntuu että se on liian hankalaa, niin täytyy soittaa paljon hitaammin. Vielä kaikkein mieluiten metronomin kanssa.

Onkohan muuten enää edes komppausta opettavia DVD:itäkään? =o Suurin taitaa nykyään keskittyä tilutteluun ja sweeppaamiseen.

Kun keskittyy Ramonesiin, niin ei ole tällaisia ongelmia kuin mitä tässä nyt on sivukaupalla käsitelty.