Kitarat: kitarakamat ›

Hei,
Puoliakustinen valkoinen ibanez ac-100wh kitarani kaipaisi hieman hoitoa.
 
Piuhan liitin rutisee välillä. Se olisi helppo irroittaa ja tarkistaa itsekin, mutta miten sen saa takaisin noista pienistä raoista?
 
Miten kitaran kaulaa tulisi yleensä hoitaa? Voiko sitä öljytä jollain?
 
Kieliksi hankin D'Addario Xl kielet .010 - .046.. kotikäytössä on pikkuinen Roland Micro Cube -vahvistin.
 
Paljonko muuten on kitaran arvo hihasta ravistettuna? Ihan siistikuntoinen peli.
 
Kitara on muuten aivan alkuperäisessä kokoonpanossa, eli mitään mikkejä tms ei ole vaihdettu.
 
Asiallisia vastauksia odotellen,
Komppari

Piuhan liitin rutisee välillä. Se olisi helppo irroittaa ja tarkistaa itsekin, mutta miten sen saa takaisin noista pienistä raoista?
 
Rautalangan ja narun avulla. Luultavasti potikat pitää ottaa mukana myös, liittimelle menevä piuha tuskin on riittävän pituinen.
 
Miten kitaran kaulaa tulisi yleensä hoitaa? Voiko sitä öljytä jollain?
 
Dunlopilla on öljymäinen otelaudan hoitoaine joka on omien käyttökokemusten perusteella "ihan jees". En ole suorittanut vertailevaa tutkimusta.
 
Paljonko muuten on kitaran arvo hihasta ravistettuna? Ihan siistikuntoinen peli.
 
Koska tuotanto lopetettiin niin pian, voi veikata että jostain syystä ei soitin ole kaupaksi käynyt. Ameriikan katalogiskannauksissa tuota mallia ei edes näy, lienee pelkkä Euroopanmalli. Keräilymielessä saattaisin siitä pari saturaista maksaa.

Kiitos. Mikään muu öljy, kuin juuri tuohon tarkoitettu ei siis käy?

Kiitos. Mikään muu öljy, kuin juuri tuohon tarkoitettu ei siis käy?
 
sitruunaöljy käy, jos kyseessä on ruusupuinen tai eebenpuinen otelauta.

Mistä noita ihmeelllisiä sitruunaöljyjä saa? Eikö otelautaa voisi käsitellä esim mehiläisvahalla?
 
Sain muuten eilen sen rutisevan liittimen nätisti korjattua ilman potikoiden irroittamista. Oli vaan käytössä löystynyt liitin ja pieni vääntö hohtimilla ja kosketuspinnan karhennus puukolla auttoi.

Pidän tuota kyllä enemmän arvoisena kun "pari saturaista". Sanoisin ennemminkin muutaman satasen.
 
Ja se pujotteluhomma ei ole ollenkaan niin vaikeaa kun sitä kuvittelee. Se muuten helpottaa asioita, kun merkkaat mikä potikka tulee mihinkäkin reikään.
 
Ja niistä otelautaöljyistä:
 
"Oikeasti" niihin pitää ostaa musaliikkeestä sitä siihen kuuluvaa, mutta itse kyllä vetäsen ihan oliiviöljyt pullosta talouspaperiin ja sillä pyyhin. Sit vanhalla hammasharjalla nauhojen suuntaisesti niin sonta lähtee nauhojen juurista. Ylimääräset öljyt sit tietenkin pyyhitään pois. Oliiviöljy ei härskiinny lainkaan, joten hajukin pysyy neutraalina. Oman gibsonin kaulan olen siten puhdistanut noin 5 kertaa tässä reilun kahden vuoden sisään ja ihan normaali se on yhä. Aikaisemmat kitarani myös aina olen tehnyt samoin.

Koska tuotanto lopetettiin niin pian, voi veikata että jostain syystä ei soitin ole kaupaksi käynyt. Ameriikan katalogiskannauksissa tuota mallia ei edes näy, lienee pelkkä Euroopanmalli. Keräilymielessä saattaisin siitä pari saturaista maksaa.
 
Tuo ei aivan päde esim. AM 400:n osalta (suunnilleen samaa vuosikertaa ...) jonka tuotanto lopetettiin toimitusvaikeuksien takia ja niillä ainakin alkaa olla jo keräilyarvoakin, joten mun mielipide on ettei kannata hyvää kitaraa myydä ainakaan liian halvalla (jos on yhtä hyvä ku am400:en) ...

Kiitos hyvistä neuvoista!
 
Kylmäpurisetettua neitsytoliiviöljyä löytyy kaapista, joten kokeilenpa sitä. Sillähän ne keittiön puiset leikkuulaudatkin käsittelen... Tuntuu monesti, että eri tarkoituksiin myydään aivan turhaan kaikenmaailman erikoisöljyjä.

Tuo ei aivan päde esim. AM 400:n osalta
 
AM400 on valmistusteknisesti älyttömän kallis ratkaisu (vrt PRS hollowbody), joten ei tuo AC100 oikein ole samaa kategoriaa. Noilla edukkaammilla mikeillä varustetut AM50/100 ja AS50/100 -sarjalaiset on enemmän tai vähemmän taviskamaa.
 
Kyllä mä AM400:sta maksaisin heti 500€ jos joku tarjoaisi. Sekin olisi tietysti aika alakanttiin, muttakun en moista kitaraa tarvitse, niin ei viitti hyllynpohjalle jäävistä niin kamalasti maksaa.

Tupla.

AM400 on valmistusteknisesti älyttömän kallis ratkaisu (vrt PRS hollowbody), joten ei tuo AC100 oikein ole samaa kategoriaa.
 
Jos oikein katsoin niin AM400:ssa on vain se yläkolmannes onttoa mutta keskipala on samaa puuta kuin pohja/runko joten se ei ole aivan sama kuin PRS:n Hollowbody/Archtop (jotka taas on kokonaan onttoja ja tallan alla on se sound post)
 
Noilla edukkaammilla mikeillä varustetut AM50/100 ja AS50/100 -sarjalaiset on enemmän tai vähemmän taviskamaa.
 
Silti, muutaman vuoden käytetystä, 'vastaavasta' Ibanezin/Tokain/Epiphonen korealaisesta semistä saa maksaa torilla vähintään 350, ja uskoisin että nuo edellämainitut on parempia kitaroita (jos ne on Japanissa tehty) ... voin tosin olla väärässäkin.

Japanissa on tämä mun ac-100wh valmistettu.

Täytyy kehaista tuota Rolandin Micro Cubea kotikäyttöön. Loistavan pieni ja yllättävän hyvä ääni kaiulla ja mukavat valmiit tehosteet, säröt sun muut. Tehot huimaavat 2W!! Toimii muutaman tunnin myös 6 kpl AA paristoilla tai akuilla!

muutaman vuoden käytetystä, 'vastaavasta' Ibanezin/Tokain/Epiphonen korealaisesta semistä saa maksaa torilla vähintään 350
 
Tuolla hinnalla saa jo Artcoren uutena. Ja otsikon kitara on tehty joskus '88-'90. Vähän vaikea vertailla hintaa muutaman vuoden takaisiin malleihin.

Tuolla hinnalla saa jo Artcoren uutena. Ja otsikon kitara on tehty joskus '88-'90. Vähän vaikea vertailla hintaa muutaman vuoden takaisiin malleihin.
 
Okei, laitetaan se sitten näin: koska "parilla satasella" ei saa edes uutta Artcorea niin neuvoisin ketjun aloittajaa miettimään kovin millä hinnalla siitä kannattaa luopua.
 
Mulla on jonkin verran omia kokemuksia sekä uusista Korealaisista (Cort M800, Tokai ES-60) että 80-lukulaisista Japanilaisista (Ibanezin GB-10, R540, Tokain strato ja ny AM400 sekä Fender Esprit) että nuo Japanilaiset kyllä pesee nuo uudet Korealaiset, ja voin omalta kohdalta sanoa että joitakin myytyjä japanilaisia on vieläkin ikävä.

En myy, en.