Rock, pop, alternative ›

Rushin cover-versio Summertime Bluesista oli loistava!

Mulle tämä bändi on kaiken alku omassa soittamisessani. Juuri R30:n ostettuani en voi muuta kun hiljentyä uskomattoman bändin jalkojen juuressa.
"I'm not worth it...."
Ihania setiä.

Nyt kun olen tuota R30 liven CD versiota kuunnellut, niin siinä minun mielestäni bändin saundit ovat 'hevimmät' kuin millään aikaisemmalla livellä. Ja ihan myönteisessä mielessä. Siis näin ainakin minun korvaani. Etenkin kitarasaundit ovat mielestäni hiukan paremmat kuin aikaisemmin.

R30 on vielä hankkimatta, mutta Globenissa tuli käytyä pyhiinvaellusmatkalla ja muuten löytyy kyllä koko tuotanto levyhyllystä. Rush on loistava bändi!
 
Muistan joskus lukeneeni Lars Ulrichin haastattelun Load-levyn aikoihin, jolloin kriitikot oli Metallican kimpussa tyylinvaihdoksen takia. Lars vaan kommentoi, että he eivät ole mikään Rush, joka pystyy tekemään täydellisen levyn vuosi toisensa jälkeen. Itselleni ei kuitenkaan tuo Vapor Trails oikein tahdo pudota.
 
Saas nähdä tuoko pukki R30:n...
 
Off topic: Hei Flash, makee toi Amfisoundin Henkka-strato. Soiko hyvin?

Loistava bändi, yksi parhaista. tosin jotkut heidän kasarijutuistaan on suorastaan yrjöttäviä.

Loistava bändi, yksi parhaista. tosin jotkut heidän kasarijutuistaan on suorastaan yrjöttäviä.
 
Ihan vaan uteliaisuudesta kysyisin, että mikä on kaikkein yrjöttävin kasarijuttu? Poissulkien esiintymisasut, jotka tosiaan oli aika järkkyjä...

Ihan vaan uteliaisuudesta kysyisin, että mikä on kaikkein yrjöttävin kasarijuttu? Poissulkien esiintymisasut, jotka tosiaan oli aika järkkyjä...
Ehkä vähän liioittelin mutta yleisesti ottaen 80-luvun loppuaikojen soundit ovat omaan makuuni liian steriilejä ja "hienostuneita" esim. Prestolla on useita hyviä biisejä mutta äänimaailma kalskahtaa korvaani niin rajusti ettei kyseistä levyä oikeen viitsi kuunnella. Ja sitten vielä ne ajanmukaiset takatukat...

80-luvun Rushista tulikin mieleeni yksi juttu (kitaristeille):
 
http://www.dinosaurrockguitar.com/dinothinking.shtml#ALDisease

80-luvun Rushista tulikin mieleeni yksi juttu (kitaristeille):

http://www.dinosaurrockguitar.com/dinothinking.shtml#ALDisease
 
VOI EI !!! Ei ole totta...Toi kirjottaja on jostain ihan eri planeetalta :D

Off topic: Hei Flash, makee toi Amfisoundin Henkka-strato. Soiko hyvin?
 
Kyllähän se oikein hyvin soi kevyen leppärungon, jäykän ja tukevan kaulan, sekä Lindy Fralin mikkien ansiosta.

No nih!
 
Rush-merkkisellä kanadalaisorkesterilla on ollut ja tulee aina olemaan sija meikämannen sydämessä. Niin paljon herrojen musiikki on kautta vuosien (80-luvulta lähtien) vaikuttanut. Näin rumpalismiehenä Neil Peartin juttuja tuli aikoinaan ihmeteltyä ja plokkailtua levyltä aika paljon. Videoitahan ei siihen aikaan juurikaan näkynyt missään ja kun sitten kerran silloisen bändini kitaristin luona näin Exit Stage Left-liven niin muistan vieläkin sen transsitilan=).
Ekat omat Rushit olivat Signals (loistavia biisejä edelleen) ja Fly By Night (No joo, se Geddyn laulusoundi vaati kyllä totuttelua). Grace Under Pressure taisi olla seuraava...
Uusimpia omia hankintoja ovat R30-dvd ja In Rio. En todellakaan väsy ihmettelemään kuinka kolmella miehellä saa tuollaisen soundin aikaan. Peartin lisäksi myös Geddy Leellä ja Alex Lifesonilla on oma yhtä vahva osuutensa. Leen loistavaa bassottelua olen aina ihmetellyt. Se soundi, groove...
Alex Lifeson on taasen kuulunut aina omiin kitaristisuosikkeihini. Itseäni ei häiritse tämä joidenkin mielestä liikaa efektoitu soundi. Sitä paitsi eräitä parhaita kuulemiani sooloja koskaan on La Villa Strangiaton väliosassa...
 
Ja kyllä, silloin muuten musiikillisesti mädällä 80-luvulla tuli bändin kanssa soitettua tällaisia veisuja kuin Limelight, Red Barchetta ja YYZ. Ne tuli muuten myös taltioitua jollekin nauhalle. Miltähän se kuulostaisi tänään...
 
Olipas fanitusta ja palstan täytettä...=)

Rush on kyllä loistava bändi, vaikka joitain aika tylsiäkin kappaleita ovat tehneet. Fly by night on todellakin aliarvostettu levy, paitsi Rivendell on varmaan yhtyeen kautta aikojen turhin kipale..

Ainoat heti divaripalautuseen lähteneet levyt olivat Signals, Hold Your Fire ja Presto. Jälkimmäiset kuulostivat liian kasarilta makuuni ja Signals oli yksinkertaisesti sävellyksellisesti täysin surkea.
 
Älä nyt viitti. Prestosta ei paljoa paremmaksi levy muutu ja Hold Your Firen sekä Power Windowsin kanssa se muodostaa "uuden Rushin" ehdottoman kärkikolmikon ("uusi Rush" on kaikki Moving Pictures:in jälkeen, juuri kaverin kanssa eilen näitä kaljaspäissämme puitiin)

Signals oli yksinkertaisesti sävellyksellisesti täysin surkea.
 
Mutta löytyyhän sieltä sentään The analog kid, biisi joka tutustutti minut Rushiin löytyessään joltain Hardrock 83-kokoelmalta. Aivan loistava biisi, joka tuli joskus wanhan bändin kanssa coveroituakin.

Kun kuulin YYZ:n niin se oli menoa. Vähän aikaa sitten nappasin Anttilasta 2112:n (thank god, että se osui silmiini!) ja helvetti kun on mestarillinen teos! Ehdottomasti tämä bändi nousi omaan Top-5:een. Itse pidän erittäin paljon Geddy Leen lauluäänestä, Alexin kitaroinnista ja Neil Peartin tunnistettavasta rumputyöskentelystä. Jokaisella levyllä on se oma 'Rush-soundi'. Nyt pitää vielä hankkia kaikki studiolevyt Moving Picturesiin saakka.

Nyt pitää vielä hankkia kaikki studiolevyt Moving Picturesiin saakka.
 
Kannattaa kyllä hankkia kaikki myöhemmätkin julkaisut. Tosin Test For Echo ja Vapor Trails ei kyllä henkilökohtaisesti putoa ihan samaan malliin kuin aikaisemmat tuotokset.

Älä nyt viitti. Prestosta ei paljoa paremmaksi levy muutu ja Hold Your Firen sekä Power Windowsin kanssa se muodostaa "uuden Rushin" ehdottoman kärkikolmikon
 
Niinkuin joku tuossa sanoikin, Preston ongelma ei ollut biisimateriaali vaan miksaus. En kertakaikkiaan voinut kuunnella niin kylmän muovista tuotantoa.
 
Mutta löytyyhän sieltä sentään The analog kid, biisi joka tutustutti minut Rushiin löytyessään joltain Hardrock 83-kokoelmalta. Aivan loistava biisi, joka tuli joskus wanhan bändin kanssa coveroituakin.
 
Tosta viisusta taisin muuten tykätä itsekin. Ja The Weapon-biisin introsta, muuta hyvää ei mieleeni levystä jäänyt. Pitänee lainata kirjastosta joskus ja skipata ykkösbiisi, josko maistuisi paremmalle sitten.

Kukaan ei tunnu oikein tykkäävän Signalsista? Rushilta löytyy monta huonompaakin levyä.
 
Signals on minulle yksi bändin parhaista (Moving Pics-Permanent Waves-Caress Of Steel-Counterparts-Grace Under Pressure). Ainoastaan "Chemistry" on vähän turha biisi. "Losing It" on hieno kappale, FM -viulisti Ben Minkin soolo on huikea. Samaa sarjaa kuin toinenkin ei-niin-tyypillinen Rush kappale "Different Strings".

Mä diggaan Signalsista kanssa tosi paljon. Losing It on tosiaan vallan mainio ja aivan omanlaatuinen Rush-kipale. Eikös toi Ben Mink soittanut muuten Geddyn soololla kitaraa?
 
Subdivisions on silti mielestäni Signalssin parasta antia. Loistavat rumpukuviot.