Kitarat: soittaminen ›

Ja komppaaminenko ei voi olla vaikeaa?
 
Ei se ole sen vaikeampaa kuin soolojen soittaminen.

Ei se ole sen vaikeampaa kuin soolojen soittaminen.
 
Ei se ole mikään absoluuttinen kyllä/ei-fakta, onko komppaaminen vai sooloilu vaikeampaa.

Nuo kaikki kuolon metallit ynnä muut örvellykset oikein kolahda, mutta jos sanot muutaman deiciden hankalaa rytmiikkaa sisältävien biisien nimet, niin voisinhan mä niitä ihan mielenkiinnosta yrittää vetää. Varmasti löytyy taitavia komppaajia sieltä örinäosastoltakin. :)
 
Itsekin niitä usein kuuntelen mun mielestä hienojen riffien takia. Esim. Bastard Of Christ-riffittely on tuottanu mulle päänvaivaa, mutta luultavasti lähinnä oman osaamattomuuteni takia. Siinä on mulle ainaki sellaisia riffejä, jotka ei ihan heti lähde. En tiedä onko niiden rytmiikka mitenkään hankalaa, mutta tempo sun muut tuottaa päänvaivaa.
 
Meshuggahiakin kannattaa kokeilla, jos ei muuten niin viimeistään rummuilla se rytmiikka on opettelemisen arvoista.

Ei se ole mikään absoluuttinen kyllä/ei-fakta, onko komppaaminen vai sooloilu vaikeampaa.
 
Mielestäni en ole niin väittänytkään, teen vain sitä mitä osaan ja annan toisten tehdä sen mikä on heidän tehtävä.

voisko joku selittää mitä toi komppaus meinaa jotta vois vaikka harjotella

voisko joku selittää mitä toi komppaus meinaa jotta vois vaikka harjotella
 
Tarkoittaa säestämistä. Eli kun soitat sillai, et käsi heiluu ku hullun mu.. siis heiluu ku heinämies. Eli soitetaan sointuja tai kompataan joillain eri tyyleillä. Mutta kuitenkin, jos sulla on edessä nuottiviivasto, jossa on niitä epämääräisiä kärpäsenpaskoja joka paikassa, siinä alla sanat tavutettuna ihan ihmeellisesti, ni yleensä siellä viivaston päällä on sitten soinnut, esim. G, C7 tai vaikkapa Hm, joita sitten soitetaan biisiin kuuluvalla tavalla. Miten nuo otetaan kitaran otelaudalta, on sitten toinen threadi.

et käsi heiluu ku hullun mu
 
Ja mites tämä heiluu? Ihan simona?

Ehkä komppauksessa ei ole vain niin paljon epäselvyyksiä kuin sooloilun mystiikassa?

Ehkä komppauksessa ei ole vain niin paljon epäselvyyksiä kuin sooloilun mystiikassa?
 
Sooloilussa ei ole mitään mystistä, se on vaan turhauttavaa.

Sooloilussa ei ole mitään mystistä, se on vaan turhauttavaa.
 
Komppaan =O), ja kyllä on paljo hienompi viihdyttää itseään soittamalla oikein komppia, ku tiluilla,sweeppailla, ja mitä niitä nyt onkaan, ei sillä että mä osaisin niitä, mutta anyway.

En tiedä tarkoitetaanko tässä nyt ihan samaa kuin riffittelyä, mutta hyvä biisi mielestäni perustuu hyviin riffeihin, huolimatta siitä mitä siellä taustalla lauleskellaan. Siis hyvä laulu komppaa hyvää riffiä ja syntyy hyvä biisi. Eikö näin ;)

ja kyllä on paljo hienompi viihdyttää itseään soittamalla oikein komppia, ku tiluilla,sweeppailla, ja mitä niitä nyt onkaan
 
Puhumattakaan muiden viihdyttämisestä.

Puhumattakaan muiden viihdyttämisestä.
 
=) niin juuri!!

Juuuri tässä luin arvostelua Opethin live DVD:stä, jossa arvostelija kehui Opethin kakkoskitaristia Peter Lindgreniä. Sanoi että tämä mies on juuri sellainen joka muistuttaa että pitää harjoitella muutakin kuin sooloamista. Kuulemma mies pystyy vakuuttamaan osaamisensa ja virtuoosiutensa pelkästään komppaamisella.
 
Arvelin kyllä että pitää jossain vaiheessa hommata tuo live DVD. Taisi olla lamentations

Mä sanoisin näin: komppaamisen tärkeys ei helposti unohdu jos sen on kerran hiffannut. Monessa tapauksessa on niin, että harrastuksen alkuvaiheessa sen merkitystä ei vaan ekaksi tajuta.
 
Soolot sen sijaan voivat hyvinkin jäädä matkan varrella, ne kaikkein itsetarkoituksellisimmat kikkailut ainakin, siinä vaiheessa kun ei enää tartte olla niin olevinaan.

Mä sanoisin näin: komppaamisen tärkeys ei helposti unohdu jos sen on kerran hiffannut. Monessa tapauksessa on niin, että harrastuksen alkuvaiheessa sen merkitystä ei vaan ekaksi tajuta.
 
Soolot sen sijaan voivat hyvinkin jäädä matkan varrella, ne kaikkein itsetarkoituksellisimmat kikkailut ainakin, siinä vaiheessa kun ei enää tartte olla niin olevinaan.
 
Näin se varmaan menee.
Nykyään taitaa olla olemassa paljon näitä aloittelijoita, kun kitaransoiton suosio on kasvanut aika roimasti. Luulen kyllä tosin että osalla aloittelijoista kuitenkin loppuu innostus kitaransoittoon kun heillä ei ole välttämättä malttia opetella asioita ensin hitaasti ja maltillisesti.

Soolot sen sijaan voivat hyvinkin jäädä matkan varrella, ne kaikkein itsetarkoituksellisimmat kikkailut ainakin, siinä vaiheessa kun ei enää tartte olla niin olevinaan.
 
On tullu huomattua.
Nykyään mä soittelen ennemmän komppeja kuin ennen. Eikä niitä sooloja tuu soiteltua paljo yhtään. Johonki välliin tullee joskus vejettyä yksinkertanen soolo.

Tämä on kyllä hyvä topikki, varsinkin nuoremmille, jotka ei välttämättä hahmota kitaransoiton tärkeysjärjestystä. Mulla on kavereita, jotka taitaa suhteellisen hyvin sooloja kitaralla, mutta sitten komppiosasto hiipuu ja pahasti. Hyvä esimerkki on hevibiisistä nimeltä battery tai erilaiset funkbiisit.
 
Funkbiisien opettelu on mulla ainakin tuottanut hedelmää, saa paljon aikaseksi kun metronomin kanssa jaksaa veivata. Kyllä jos pitäisi valita onko hyvä komppaaja vai hyvä tiluttaja, mutta epävarma komppaaja, valinta olisi selkeä.

Itse aloitin aikoinaan kuunellen blues levyjä, vaikka toki jo silloin tykkäsin kaikeasta "rankasta" matskusta, ne kappaleet tuntuivat vain mahdottomilta harjoitella korvakuulolta alkuun. Luultavasti ekat 2vuotta meni kevyesti blues levyiltä riffejä noutaessa (ruots. plocka = noutaa = blokata = transcripe tms.).
 
Olen tavannut muita kitaristeja jotka ovat aloittaneet suoraan sillä metallicalla tai vastaavalla... eipä ole oikein taimi ja tatsi kehittyneet sille tasolle mitä tuollainen musiikki oikeasti vaatisi. Pitkään soittelin pelkkiä komppeja (toki treenailin petantonista, blues ja aiollista asteikkoa "huomaamattani" soitellessani levyillä soitettujen soolojen tapaan).
 
Metronomia vastaan olen treenannut ehkä liian vähän, mutta toisaalta kuvittelisin että tuo aikoinaan tehty "maltillinen" soittamisen aloittaminen korvaa osittain tuota puutetta. Pysyn mielestäni usein ihan hyvin taimissa bändisoitossa, ja silloin kun homma kusee, ei sitä minulle tarvitse erikseen kertoa sillä huomaan sen heti itsekkin, virheet korjattava muuten niistä tulee pahaa rutiinia.
 
Sooloilua aloitin tutkimaan perusteelisemmin vasta muutama vuosi sitten, ja ei se loppujen lopuksi yhtään hankalaa olekkaan! Pitää vaan kuula mitä on tekemässä. Olen sellaista tyyppiä että nuottikirjat ja muut tekniikka harjoitukset karkoittavat muutamassa viikossa soittohalut, mieluiten etenen omaa vauhtia ja kuuntelen mitä on tulossa. Eikö se musiikki ole kuitenkin kuunteltavaksi tehty!