Kitarat: soittaminen ›

Kun nykyään katselee aloittelevia kitaristeja tai vaikkapa muutaman vuoden soittaneita , huomaa helposti ilmiön kuinka kaikki asteikot ja sweepit pyritään saamaan hanskaan ja soolouilu on muutenkin täysin ykkössijalla soitossa. Kuitenkin kun bändisoittoa ajatellaan niin soolokitaristit soittavat muutakin kuin sooloja. Tämä muuhan on tietysti kappaleen komppaamista, jonka HARJOITTELU tuntuu monella jäävän pois.
 
Päätin nyt avautua tänne, koska viime aikoina olen tunnistanut myös itseni tuosta tekstistä ja olen huomannut, että monen kappaleen perusriffit ja kompit eivät ehkä olekaan aivan niin simppeleitä kuin saattaa tuntua. Nyt olen metronomin kanssa soitellut lähinnä metallican hankalempia kappaleita (esim: four horsemen, battery, master of puppets) ja voin sanoa että yksikään näistä ei mene niinkuin pitäisi mennä vaikka vähän aikaa sitten vielä toisin luulin. Metronomin kanssa soittaminen kertoo karun totuuden, että komppaamisen harjoittelu on jäänyt aivan liikaa taka-alalle. Nyt aion tehdä toki asiantilaan muutoksen.
 
Pointti oli siis se sama mitä nyt aikaisemminkin on painotettu. Eli perusasiat hanskaan. Olen alkanut tosiaan tajuta miten turhaa loppujenlopuksi joidenkin sweeppien harjoittelu on, jos komppitaidot ovat ihan hanurista. Toki sooloja ja asteikkoja kannattaa myös treenata mutta tärkeysjärjestys täytyisi todellakin ottaa huomioon. Pelkällä soolokitaristilla ei tee kukaan mitään mutta kitaristille, joka osaa kompata hyvin löytyy aina käyttöä, vaikka soolot eivät sujuisikaan.
 
Olen puhunut

Komppaan tätä ja komppaan myöskin harjoitellessa. Kaikki haluavat olla kovia soolon soittajia.. mutta kun se bändi perustetaan niin menee sormi suuhun monellakin kun huomataan että biisissä on muutakin kuin soolo... Kuunnelkaa Lennonia, siinä oli kova komppikitaristi vaikka jäänyt vähän huomiotta.

Puhut 100%:sta asiaa. Enkä sano näin siksi, että en oikein edes osaa soittaa mitään hienoja sooloja, vaan siksi, että biiseistä koostuu n. 90-95% komppaamisesta. Olen toki koittanut opetella sooloilemaan, mutta suht kehnolla menestyksellä. Komppaaninen sensijaan sujuu kohtuullisen hyvin. Sitä kun on tullut metronomin avulla treenattua. Teoria on ihan kohtuullisesti hallussa, mutta soolonsoittotekniikat eivät. Ehkä sitten joskus.

Miten sitä komppaamista pitäis sitten harjotella?

Minä ainaski tykkään enemmän komppaamisesta kuin sooloilusta. Se on paljon hauskempaa kuin sooloilu.

Miten sitä komppaamista pitäis sitten harjotella?
 
Yks kaks kol, kaks kaks kol. Suuri kitarakirja esittää minusta aika pätevästi nuo peruskompit ja sointukulut, pitäs vaan jaksaa opetella alusta loppuun.
 
e. ja komppikitaristia itsestäni olen tekemässä, taito kun ei riitä sooloihin tai mihinkään muuhun vastaavaan.

komppikitaristia itsestäni olen tekemässä, taito kun ei riitä sooloihin tai mihinkään muuhun vastaavaan.
 
Ja komppaaminenko ei voi olla vaikeaa?

Ja komppaaminenko ei voi olla vaikeaa?
 
Voi olla, mutta lähinnä jos biisissä on nopea tempo (viimeisin biisi jossa olen tätä tavannut on Bed of Razors. Ne komppiosuudet on minulle vaikeita). Mutta oikeasti, yksinkertaisempi komppi kuulostaa minun korvaan hyvältä jos se soveltuu biisiin.
 
Etenkin Timo Rautiasen & Trion Niskalaukausen Surupuvun säkeen komppi on tosi hieno ja aika yksinkertainen.

Voi olla, mutta lähinnä jos biisissä on nopea tempo.
 
Tai monimutkaista rytmiikkaa, tai vittumaisia sointuotteita, tai paljon dynamiikan vaihtelua, jne...
 
Mutta oikeasti, yksinkertaisempi komppi kuulostaa minun korvaan hyvältä jos se soveltuu biisiin.
 
Tietenkin.

Miten sitä komppaamista pitäis sitten harjotella?
 
http://www.justinguitar.com/Guitar_Lessons/BookLessons/strumming1.jpg
 
Jotain tuollaisia tulee aika-ajoin treenailtua. Noita on ihan mukava soveltaa vaikkapa johonkin sointukäännöksiin tuon rytmisoittamisen ohella. Esim. otat jonkun kolmisoinnun, ja aloitat kaulan alusta. Aina kun tahti vaihtuu siirryt kaulalla johonkin suuntaan seuraavaan käännökseen.
 
Ei kukaan sattuisi tietämään mitään paikkaa netissä, missä olisi joku monipuolinen lista tuollaisista rytmivariaatioista?

Ysi-luokalla eräs luokkatoverini kehuskeli, kuinka hän vetää kaikki Bodomin ja Metallican soolot tuosta vaan. Hän mainitsi myös, että ei jaksa opetella biisin riffejä, koska niitä on niin tylsää soittaa...
 
Nyt parin vuoden tauon jälkeen taas juteltiin ja samainen tyyppi kertoi, kuinka kitaransoitto on jäänyt vähän vähemmälle sen takia, koska ei pysty vetää sooloja oikeaan rytmiin (taimiin? tms.), koska ei vieläkään oo opetellu niitä biisin muita osia...
 
Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka se innostus saadaan hiipumaan, vain sen takia, että saa tiluttaa jo pienestä pitäen sen sijaan, että opeteltaisiin se rytmi ennen sitä sooloilua.

Itsekkin koin ahaa elämyksen joku aika sitten. Komppaaminen onkin loppujen lopuksi vaikeaa. Lähinnä katsen gunnareiden biisejä ja totesin että toivotonta ja aloin harjottelemaan. Rhythm guitar playing ku laittoi googleen niin löytyi jotain kivoja komppaus lickejä mitä on hyvä soveltaa ja heitellä biiseihin.

Mun mielestä mulla sujuu hevibiisejen komppaus paremmin kuin niiden uber-swiippi-shreddaus-tiluhirviöiden vetäminen. Onkohan mussa jotain vikaa...
 
...Ei mutta ihan oikeasti tuo on kyllä harvinaisen totta, että usein halutaan vain tiluttaa niin perkeleesti vaikka ensin kannattaisi ehdottomasti keskittyä siihen että komppaus kuulostaa oikeasti hyvältä, eikä vedetä vain "vähän sinne päin". Loppujen lopuksi nuo kitarasoolothan täyttävät yleisesti ottaen ehkäpä noin 5% biisistä, ja loput 95% on komppausta (pitää muistaa myös, että niiden soolojenkin aikana usein kompataan) Kumpikohan olisi tärkeämpää hallita???

Mun mielestä mulla sujuu hevibiisejen komppaus paremmin kuin niiden uber-swiippi-shreddaus-tiluhirviöiden vetäminen.
 
Komppausta on muunkinlaista kuin hevikomppausta. Eikä se hevikomppauskaan aina niin helppoa ole (kuuntele vaikka Coroneria). Monesti törmää jätkiin jotka vaan hiplailee niitä kieliä ja time on vähän sinne päin.

Mun mielestä mulla sujuu hevibiisejen komppaus paremmin kuin niiden uber-swiippi-shreddaus-tiluhirviöiden vetäminen.
 
Tutustuppa vaikka aluksi tohon Deiciden rytmiikkaan.

Komppausta on muunkinlaista kuin hevikomppausta. Eikä se hevikomppauskaan aina niin helppoa ole (kuuntele vaikka Coroneria). Monesti törmää jätkiin jotka vaan hiplailee niitä kieliä ja time on vähän sinne päin.
 
No juu. Olisi pitänyt sanoa että, "ainakin hevibiiseissä mulla sujuu komppaus yleisesti ottaen niitä tiluhirviöitä helpommin jne...". Onhan niitä vaikeita komppejakin tietysti olemassa. Ja tiedän kyllä että komppausta on muutakin kuin hevikomppausta. Satuin nyt vaan puhumaan hevikomppaustaidoistani (muussa komppauksessa kun olen ainakin toistaiseksi niin paska). :P

Metronomin kanssa soittaminen kertoo karun totuuden,
 
Tämän allekirjoitan. Itse soittelen paljonkin tällä tavalla biisejä. Kehittää hyvin tuota rytmitajua, mikä bändisoitossa on korvaamaton... Ja muutenkin, kun tuolla tavalla treenaa, niin huomaa hyvin sen oman soittonsa "puhtauden".

Tutustuppa vaikka aluksi tohon Deiciden rytmiikkaan.
 
Nuo kaikki kuolon metallit ynnä muut örvellykset oikein kolahda, mutta jos sanot muutaman deiciden hankalaa rytmiikkaa sisältävien biisien nimet, niin voisinhan mä niitä ihan mielenkiinnosta yrittää vetää. Varmasti löytyy taitavia komppaajia sieltä örinäosastoltakin. :)