Laulaminen ›

tuossa pari päivää sitten pääsin jo vähän raiteille..
luin jostain että kannattaa aloittaa nostamalla päätä pystyyn, leukaa ylös.
soundia lähti, ja se tuntui tulevan jostain tuolta syvältä.
mutta kuitenkin 2-3 kipaletta laulettua tällä taktiikalla alkoi kurkku kuivua ja vähän kipeytyä.
 
aika kumma sinänsä että tuntuu kipeytyvän kun ääni tuntuu tulevan alhaalta eikä suoraan kurkusta :(

aika kumma sinänsä että tuntuu kipeytyvän kun ääni tuntuu tulevan alhaalta eikä suoraan kurkusta :(
 
No, eiköhän se neitsyys sinultakin kohta lähde... :D Että reeniä vain, mutta muista aina tunnustella kipua, äläkä leiki terveydellä.

tuossa pari päivää sitten pääsin jo vähän raiteille..
luin jostain että kannattaa aloittaa nostamalla päätä pystyyn, leukaa ylös.
soundia lähti, ja se tuntui tulevan jostain tuolta syvältä.
mutta kuitenkin 2-3 kipaletta laulettua tällä taktiikalla alkoi kurkku kuivua ja vähän kipeytyä.
 
aika kumma sinänsä että tuntuu kipeytyvän kun ääni tuntuu tulevan alhaalta eikä suoraan kurkusta :(
 
Nestettä lisää, ettei leikkaa kiinni.

Nestettä lisää, ettei leikkaa kiinni.
 
Jeps, tänään tuli myös huomattua että heti kun neste lakkaa virtaamasta alas niin kurkkuun alkaa käydä ja särmä osin häviää.

Nestettä lisää, ettei leikkaa kiinni.
 
Kunhan ei mene siihen pelletekniikkaan, et "höhö juon piimää/kolaa/jotain muuta tahmeaa litkua että saan siistin äänen".

Kunhan ei mene siihen pelletekniikkaan, et "höhö juon piimää/kolaa/jotain muuta tahmeaa litkua että saan siistin äänen".
 
hehehhee, plussa. Itekkään en oo oikee ymmärtäny noita vitun poppakonsteja ett syö vaahtokarkkeja ja viinkumeja ja kurlaa kossua nenäs kautta konsteja...

Kunhan ei mene siihen pelletekniikkaan, et "höhö juon piimää/kolaa/jotain muuta tahmeaa litkua että saan siistin äänen".
 
Vesi ei o hyvää muuta veneen alla... ja laulussa.

Kunhan ei mene siihen pelletekniikkaan, et "höhö juon piimää/kolaa/jotain muuta tahmeaa litkua että saan siistin äänen".
 
Viskiä ja norttia. Sillä lähtee.

vaikken noista örinöistä muuten niin perusta ja tiedä niin veikata matkimalla freddie mercurya ja onnistumalla siinä,pystyy laulamaan mitä vaan.vaikka öristä.eikä katoa ääni..
hihi

Raivopäisellä huutamisella..tai siitä lähtemällä pystyy kehittämään ääntään yllättävän paljon...siitä vaan sitten korkeemmalle ja matalammalle...ääni vahvistuu ja sitä pystyy yllättävinkin suorituksiin..
 
aika fiksusti selitetty :D...noh joo..

Raivopäisellä huutamisella..tai siitä lähtemällä pystyy kehittämään ääntään yllättävän paljon...siitä vaan sitten korkeemmalle ja matalammalle...ääni vahvistuu ja sitä pystyy yllättävinkin suorituksiin..
 
aika fiksusti selitetty :D...noh joo..
 
Heh, joo mutta tavallaan totta.

Huh, kun näitä veri- yms. juttuja lukee, tulee ihan kurkku kipeäksi. Tervetuloa äänikyhmyt...
 
Kannattaisi näiden örisijöiden ehkä käydä välillä tsekkauttamassa kurkkuvärkkinsä. Voi löytyä yllätyksiä.

Taktiikka ja tekniikka ovat eri asioita.

Heh, oikeen repeilin täällä, kun aloin miettiä, mitä se rääkymisTAKTIIKKA oikein vois olla. "Ensin aion alottaa keikan parilla nopeella rääkäsyllä, sitten säästelen ja pidän yleisöä pihdeissäni..."
 
Mutta mutta...Mitä jengi täällä oikein tarkoittaa rääkymisellä? Joku viittais aiemmin: "rääkyminen lähtee huutamisesta". Täähän alkaa olee jo aika zeniä! Ennen kuin lähdetään tarkemmin selittelemään tekniikan hienouksia, olis hyvä, että kaikki puhuis edes samasta asiasta.
 
Sen verran kyllä uskalla sanoa, että riippumatta laulutyylistä (oli sitten örinää tai kiminää...) mikään ei lähde huutamisesta. Jos haluaa, että homma pysyy kasassa hetkenkin verran ja aikoo vetää keikkoja ja levytyksiä, kannattaa unohtaa se huutaminen heti alkuunsa. Ehkä joku argarthogogolmysticplwexus voi huutaakin, kun se tulee ihmisten ilmoille sieltä kellarin pimeydestä kerran vuodessa.

Taktiikka ja tekniikka ovat eri asioita.
 
Joo tosta meinasin itekki huomauttaa ku häiritsi.

Sen verran kyllä uskalla sanoa, että riippumatta laulutyylistä (oli sitten örinää tai kiminää...) mikään ei lähde huutamisesta. Jos haluaa, että homma pysyy kasassa hetkenkin verran ja aikoo vetää keikkoja ja levytyksiä, kannattaa unohtaa se huutaminen heti alkuunsa. Ehkä joku argarthogogolmysticplwexus voi huutaakin, kun se tulee ihmisten ilmoille sieltä kellarin pimeydestä kerran vuodessa.
 
Taas joku luulee tietävänsä. Käyppä huvikseks kattomassa yks esim. Ajattaran keikka ja kato kuinka se homma toimii. Jos se äänenkäyttö(rääkyminen) ei ole mitenkään verrattavissa huutamiseen ymmärrämme koko termin täysin erilailla. Ja kyseessä ei ole mikään argarthogogolmysticplwexus vaan Koskisen Pasi, tuttu Amorphiksestakin. Ja mitä on sitten mielestäsi tämä usein thrash-metallissa käytetty laulutyyli?

Sen verran kyllä uskalla sanoa, että riippumatta laulutyylistä (oli sitten örinää tai kiminää...) mikään ei lähde huutamisesta.
 
Tämän ainakin kyseenalaistan. Missä menee sitten raja laulamisen ja huutamisen välillä? Oletetaan että vedän bändin solistina jonkun rockbiisin korkeita loppurevityksiä ja yht’äkkiä koko bändi vaikenee, vain laulu jää. Se ääni muistuttaa varmasti enemmän huutoa kuin laulua jos se irrotetaan siitä musiikin tekemisen yhteydestä. Tai sama juttu kun esim. joskus oon kuoron-/orkesterinjohtamishommissa kailottanut jotain stemmaa ihan täysillä, niin että oppilaat kuulevat missä mennään. Enemmänkin olen itse kokenut huutavani sitä stemmaa kuin laulavani, vaikka tekniikka on täsmälleen sama. Hengitän kuten laulaessa, käytän tukea kuten laulaessa ja pidän niskan ja leuan rentona. Huutoa se silti on, hallittua kylläkin. Jostain olen muuten joskus kuullut määritelmän, että ”laulaminen on hallittua huutamista”, mut en enää muista että mistä... Niin, ja huhuja olen kuullut että jenkeissä ne kai joissakin musiikkioppilaitoksissa vetää laulajille ihan kurssejakin aiheista "screaming, shouting" etc.
 
Mitä taas tulee siihen, että haetaan rääkymissoundia huudon kautta, niin voi toimia jollakin... Omalla kohdallani oon kuitenkin huomannut, että enemmän niitä eri soundeja löytyy muuntamalla tuon ääntöväylän ja resonanssitilojen muotoa ja säätelemällä sitä paljonko äänessä on ilmaa vai onko ääni täysin kiinteä. Ei siis välttämättä sillä, että paljonko on desibelejä. Joskus tuli tosin löydettyä aika mielenkiintoisesti, joskin vähän satunnaisesti säröilevä soundi niin, että käytännössä jokseenkin huusin ja kuiskasin yhtä aikaa, eli lauloin tosi huokoisella äänellä niin kovaa kuin ikinä pystyin. Mutta ne kokeilut on olleet aika harvassa, koska homma ei todellakaan tunnu mitenkään terveelle tavalle tuottaa ääntä, ja ei ole oikein varaa hajottaa äänielimistöään. En suosittele särön hakemista ainakaan tältä pohjalta kun sen muutenkin voi tehdä. (Hölmö kun tämän edes tähän kirjoitin, koska ihan varmasti tyypit kokeilee kotona, mutta olkoon nyt... Jokainen kantakoon itse vastuun omasta äänestään.)
 
Muutenkin jos joku treenaa huutamista niin kannattaa pitää huoli siitä, ettei tuota sitä ääntä pelkästään kurkulla, vaan saa voiman ääneensä hengitystekniikan ja tuen avulla. Eli käytännössä kannattais minun mielestä opetella ensin laulamaan kunnolla ihan terveellä perusäänellä ennen kuin alkaa kikkailemaan noita extreme-juttuja. Sitten kun on laulupohjaa jo muuten, niin oma kroppa on jo sen verran tuttu työväline, että sitä osaa tarvittaessa huoltaa ja tietää / tuntee missä menee rajat. Tai mistäs minä tiedän - ei ole vielä itsellä vuosikymmenten kokemusta ja eihän näitä rääkymisiä ym. laulutunneilla käydä läpi. Eli ei voi tietää miltä kuulostan kymmenen vuoden päästä vai onko ääntä enää ollenkaan...

Okei, ehkä menin liian pitkälle. Toisaalta mä tarkoitan huutamisella sellasta jäykkää, hallitsematonta tapaa tuottaa ääntä ja sehän ei oo missään laulutavassa hakemisen arvoista. Haluan painottaa vain sitä, että niin monet menee siinä harhaan kun uskovat, että rankalta ja hyvältä kuulostaa kun huutaa vain täysiä. Sillä tavalla vaan polttaa kokoajan omia mahdollisuuksiaan käyttää ääntä eri tavoin. Rankemman soundin saa kun ei purista tappiin saakka ja pitää homman tiukassa kontrollissa. Ja ennen kaikkea, samalla soundilla voi vetää koko keikan läpi. On sitä tullut pari vuotta harrastettua nuorempana örinääkin (tyyliin paradise lost) ja sekin lähtee täysin kontrollista ja rentoudesta. Voimaa käytetään yllättävän vähän. Voimaa siis väärässä mielessä - tottakai kroppa tukee laulua kokoajan ja sehän on omalla tavallaan rankkaa!
 
Hallitsematonkin huutaminen kurkku suorana toisaalta koulii ääntä, muuttaa sen sävyä pikkuhiljaa, ja antaa ahaa-elämyksiä siitä, millä tavoin kroppaa tulisi käyttää. Jo antiikin aikoina suuret puhujat harjoittivat ääntään huutamalla kilpaa meren kanssa. Joskus vielä kiviä suussa. Tämän kanssa pitää vain olla todella tarkkana.
 
Vauvat osaavat huutaa oikealla tavalla. Sieltä nimittäin lähtee! :)
 
Kuuntelin Ajattaren musaa (livenä en ole nähnyt) ja toki se aikamoiselta huutamiselta kuulostaa. Hyvän kuulosta musaa! Tuokin laulutyyli on kouliintunut vuosien saatossa ja läpikäynyt varmasti kaikenlaisia huutamisen eri asteita, heh. Tietääkseni Pasi laulaa myös "puhtaasti" muissa projekteissa ja jos näin on, varmasti kyseisellä hemmolla on toi "huutaminenkin" tarkassa kontrollissa. Se on ikäänkuin nuoralla tanssimista kokoajan. Juuri siinä rajalla. Mutta totta tosiaan - enpä mä oo puhumaan muiden puolesta mitään.
 
Ongelma täällä keskustellessa on se, kun ei ole yhteistä kieltä. Siksi esimerkit ovatkin kullanarvoisia.

Okei, ehkä menin liian pitkälle. Toisaalta mä tarkoitan huutamisella sellasta jäykkää, hallitsematonta tapaa tuottaa ääntä ja sehän ei oo missään laulutavassa hakemisen arvoista. Haluan painottaa vain sitä, että niin monet menee siinä harhaan kun uskovat, että rankalta ja hyvältä kuulostaa kun huutaa vain täysiä. Sillä tavalla vaan polttaa kokoajan omia mahdollisuuksiaan käyttää ääntä eri tavoin. Rankemman soundin saa kun ei purista tappiin saakka ja pitää homman tiukassa kontrollissa. Ja ennen kaikkea, samalla soundilla voi vetää koko keikan läpi. On sitä tullut pari vuotta harrastettua nuorempana örinääkin (tyyliin paradise lost) ja sekin lähtee täysin kontrollista ja rentoudesta. Voimaa käytetään yllättävän vähän. Voimaa siis väärässä mielessä - tottakai kroppa tukee laulua kokoajan ja sehän on omalla tavallaan rankkaa!
 
Niimpä, otsasuonet pullollaan ilman kontrollia tehdystä huutamisesta ei ole mitään apua, ääneä pitää tunnustella ja sitä täytyy yrittää hallita.
 
Hallitsematonkin huutaminen kurkku suorana toisaalta koulii ääntä, muuttaa sen sävyä pikkuhiljaa, ja antaa ahaa-elämyksiä siitä, millä tavoin kroppaa tulisi käyttää. Jo antiikin aikoina suuret puhujat harjoittivat ääntään huutamalla kilpaa meren kanssa. Joskus vielä kiviä suussa. Tämän kanssa pitää vain olla todella tarkkana.
 
Vauvat osaavat huutaa oikealla tavalla. Sieltä nimittäin lähtee! :)
 
Kuuntelin Ajattaren musaa (livenä en ole nähnyt) ja toki se aikamoiselta huutamiselta kuulostaa. Hyvän kuulosta musaa! Tuokin laulutyyli on kouliintunut vuosien saatossa ja läpikäynyt varmasti kaikenlaisia huutamisen eri asteita, heh. Tietääkseni Pasi laulaa myös "puhtaasti" muissa projekteissa ja jos näin on, varmasti kyseisellä hemmolla on toi "huutaminenkin" tarkassa kontrollissa. Se on ikäänkuin nuoralla tanssimista kokoajan. Juuri siinä rajalla. Mutta totta tosiaan - enpä mä oo puhumaan muiden puolesta mitään.
 
Jep, Mannhaissa nykysin ja Amorphikessa tuo oli enimmäkseen sitä puhdasta laulua.
 
Ongelma täällä keskustellessa on se, kun ei ole yhteistä kieltä. Siksi esimerkit ovatkin kullanarvoisia.
 
Toden totta, ja tämä oli kyllä plussan arvoinen perusteltu vastaus.