Kitarat: kitarakamat ›

(Jo ennemminkin mainitun) Peavey Bandit 112:sen omistin joskus. Ei ole kyllä hajuakaan onko nykyinen malli se sama kuin wanha. Todella mukava vahvistin, löytyy hyvät murinat, särinät ja kliinit, ainoana vaan se että saattaa tarvita lisäkaapin. Meinasi tuo 1x12" combo mennä turhan ruvelle bändikämpällä. Mutta toisaalta kokeilin joskus lisänä 2x12" marsukaappi, juhlava soundi oli jo. (EDIT: Ja tämäkin tarve taas riippuu volumesta X, Y, Z ja yhteenlaskettujen korvakäytävien resonanssitaajudesta jne.)
 
Mutta kannattaa kokeilla, wanhat oli hyviä, uusista en tiedä onko vain eri kuoret, vai jotain sisältöäkin muutettu.
http://www.thomann.de/thoiw3_peavey_bandit_112s_prodinfo.html
 
Ja ne muut transtube-sarjan combot (studiopro 112, jne.) eivät kyllä vakuuttaneet säröjen osalta.

Pearce G2R, jotkut varmaan tietävät laitteen, ostaisin jos jostain löytäis kohtuuhinnalla...
 
-sv
 
Tuolla superostiksessa on G2R combo, liekö tuo joku modifioitu versio vai onko Pearcea tehty myös combo-versiona? Oma Pearce tietämys on hyvin vähäistä. Niin ja ehkä tämä sopisi samalla tuonne "Päättömät hintapyynnöt laitteista" osastolle.

Ja ne muut transtube-sarjan combot (studiopro 112, jne.) eivät kyllä vakuuttaneet säröjen osalta.
 
Transtube-sarjan Blazer ei ainakaan ole kummonen. Kyllähän tolla alkuun pääsi kitarahommissa, vaikka varsinkin säröt on karseeta rutinaa.. Onkohan niissä isommissa malleissa sitten jotain mikä noista pikkupurkeista puuttuu, kertokoon ken tietää.

LO: Antti1 varmaan tarkoitti sitä, että miten putkivahvistin käyttäytyy kun vola-potikkaa rullataan.
 
Jep, tuotahan minä, tuotahan minä.
 
Aki: Se miten vahvistin reagoi äänilähteen muutoksiin, sitä on dynamiikka.
 
Eli esimerkiksi juurikin tuota mainitsemaani volumepotikanpyörittelyä ja sen tuomaa soundimaailman muutosta.
 
Olen kyllä itsekin sun kanssa vähän samaa mieltä noista asioista, mutta kuten mainitsinkin tekstissäni, se oli tarkoituksella vähän provokatiivinen. Ihan keskustelun virittämiseksi. Tuosta toistokäyrän muuttumisesta sen verran, että saattaa pitää hyvinkin paikkansa. Signaalihan heikkenee mitä pitempään se soi --> erilainen määrä vahvistusta. Ainakin särön määrä siis vaihtelee ja se jo yksistään riittää erilaiseen soundiin. Siitä en tiedä sitten taas mitään miten se vaikuttaa taajuusvasteeseen.
 
Noista putkivahvistimien ja trankkuserkkujen perussoundeista en sitten olekaan samaa mieltä. Seison yhä kannassani ja väitän, että vahvistimet kuulostavat yksilöinä erilaisilta, toteutustavoista huolimatta. Putkikin voi kuulostaa kylmältä sirinältä, jonka joku automaattisesti luokittelee mielessään trankkusoundiksi. Kuinka kylmää kyytiä tuo soundin "tunnistaja" mahtaakaan saada, kun siitä kyseisen soundin loihtineelle, kalliin putkivahvistimen omaavalle soittajalle sanookaan. :) Ei ole myöskään ollenkaan sanottua, että putkista kuuluu "snap" ja trankuista "klonk". Tuo on vain opittua kärjistämistä ja yleistämistä. Varmaan löytyy vahvistimia joissa nuo menee toisinpäin. Olisiko mahdollista, että usein putkivahvistimien mehevämpi sointi liittyisi parempaan tuotekehittelyyn ja korkeampaan hintaan? Kovin monet haukkuu esim. Peaveyn Banditin paskaksi trankkulaatikoksi ja ylistää Fenderin Twinin puhtaita ja Mesan Mark IV:n leadisäröä. Onko tässä nyt ihan reilun vertailun aineksia?
 
En mä oikeasti tiedä, arvailen vaan. Absoluuttinen totuushan olisi älyttömän tylsä keskustelunaihe.

Aki: Se miten vahvistin reagoi äänilähteen muutoksiin, sitä on dynamiikka.

Eli esimerkiksi juurikin tuota mainitsemaani volumepotikanpyörittelyä ja sen tuomaa soundimaailman muutosta.
 
Niin, ihmiskorva ei ainakaan muista asioita niin pitkälle, että tuon jälkeen olisi dynamiikkaeroilla jotain väliä. Tarkoitin dynamiikkaa reilusti lyhyemmällä aikavälillä, esim juuri äänen alukkeen ja vaimenemisen välillä.
 
tarkoituksella vähän provokatiivinen.
 
No niin olen minäkin. On ihanaa kun välillä ei tartte olla niin kamalan kohtelias vaan voi sanoa mielipiteensä hieman suodattamattomina ja kärjistettyinä.
 
Signaalihan heikkenee mitä pitempään se soi --> erilainen määrä vahvistusta. Ainakin särön määrä siis vaihtelee ja se jo yksistään riittää erilaiseen soundiin.
 
Tämä on yhtenäinen piirre putkilla sekä trankuilla, Hra SansAmpin teoria liittyi nimenomaan trankun ja putken eroon. Tosin, tänään TradeMark60:stä testanneena totean ettei noin nuhaisen elementin läpi millään oikein ole mitään väliä. Kunnon elementillä saattaisi soundata oikeinkin loistavalta.
 
Ei ole myöskään ollenkaan sanottua, että putkista kuuluu "snap" ja trankuista "klonk". Tuo on vain opittua kärjistämistä ja yleistämistä.
 
Jossain määrin, mutta tuo piirre on itselläni ehdottomasti paras kertomaan kumpi on kyseessä. Tuo ei suoranaisesti liity lämpö-kylmyys-suhteeseen, enemmänkin dynamiikkaan (aluke/transientti, eli hyvin lyhytkestoinen voimakkuudennousu).
 
Varmaan löytyy vahvistimia joissa nuo menee toisinpäin.
 
Valvetronix on tähän mennessä ollut ainut poikkeus.
 
Olisiko mahdollista, että usein putkivahvistimien mehevämpi sointi liittyisi parempaan tuotekehittelyyn ja korkeampaan hintaan?
 
Niin, totta on että esim Fender HR Deluxen hintaiset yli 15W putkicombot hirvittävän harvoin kuulostavat niin hyvältä että putkista voisi katsoa olevan oikeutusta. Fender Blues Junior ja H&K Edition Tube ehkä poikkeuksina.
 
Onko tässä nyt ihan reilun vertailun aineksia?
 
Olen heti mukana sekä tekniikan että arvostelun tiimoilta, jos jostain moisia laitteita saan käsiini. Suurella innolla olisin todistamassa putkien turhuutta mikäli vain mahdollista.

Tarkoitin dynamiikkaa reilusti lyhyemmällä aikavälillä, esim juuri äänen alukkeen ja vaimenemisen välillä.
 
Jep, tämä tuli selväksi. Tuotahan yleensä taidetaan dynamiikasta puhuessa tarkoittaa.
 
Jossain määrin, mutta tuo piirre on itselläni ehdottomasti paras kertomaan kumpi on kyseessä. Tuo ei suoranaisesti liity lämpö-kylmyys-suhteeseen, enemmänkin dynamiikkaan (aluke/transientti, eli hyvin lyhytkestoinen voimakkuudennousu).
 
Saattaa hyvinkin olla totta tämäkin yleistys, en käy sitä kieltämään. Mä en oo vain osannut etsiä niitä eroja tuollaisista seikoista. Tietty on tullut huomattua joitain eroja juurikin äänen alukkeiden suhteen. Putkareilla on ollut yleensä enempi potkua reiluilla voimakkuuksilla soittaessa, trankkujen ollessa hieman tasapaksumpia. En tosin ole päässyt testaamaan hintaluokaltaan verrattavissa olevia, saman tyylisuunnan koneita eri toteutuksilla, joten vertailu ei ole ollut reilu.
 
Suurella innolla olisin todistamassa putkien turhuutta mikäli vain mahdollista.
 
Sama täällä! Jostain kumman syystä putkivahvistimet ärsyttävät mua käsitteenä suunnattomasti. Jos vain olisi mahdollista saada niitä oikeasti kiinnostavia trankkuja iso rivi testiin, niin varmasti lähtisin testailemaan. Vaan eipä taida ihan heti toteutua.

Paljon on puhetta putkivahvistimista ja monen tonnin kamoista. Kun vihdoinkin saadaan ostettua se Engl, Mesa, Orange - you name it, niin alkaa päivittely siitä kuinka kehnoja trankut on. Paskaa puhuisin, jos väittäisin haluavani vaihtaa oman Triaxikseni nyt johonkin trankkucomboon, mutta oon moneen otteeseen joutunut (tai pikemminkin saanut) soittaa transistoripelillä josta lähtee vähintäänkin uskottavat soundit ja vieläpä järkevällä äänenvoimakkuudella. Usein ongelma tuntuu olevan vain se, että yritetään tehdä transistoreilla putkisoundi joka on - lets face it: mahdotonta. Sitten kun on vain yritetty tehdä hyvältä soundaava tankkuvahvistin, niin lopputulos onkin erittäin hyvä.
 
Kenenkään etua ei aja lista kaikkien aikojen parhaista trankkuvahvareista. Sen sijaan haluaisin ihmisten kertovan POSITIIVISIA kokemuksia nykypäivänä saatavilla olevista vahvistimista, mieluiten ei niin vakavasti soittoharrastustaankin ottaville sopivassa hintaluokassa -> aivan maksimissaan 1000e, joten jätetään Line6:n Vettat sun muut suosiolla sivuun. Toivoisin myös, ettei tää mene yksinomaan miksikään putkivahvistimien mollaukseksi.
 
En paljon näitä palstoja seuraile, mutta Tech 21 Trademark-sarjasta kuulee vain positiivista palautetta. Rolandin Cubet taitaa myös olla yleisesti "hyväksyttyjä" vahvistimia. Näiden kahden rinnalle nostaisin Rocktron Rampagen. 80 wattista ei-efekteillä-varustettua versiota olen testannut. EQ-potikat vain kello 12-kohdalle ja menoksi. Soundin lisäksi hyvää on varsin inhimillinen hinta.
 
Sana on vapaa:)
 
No palaillaanpa alkuperäiseen aloitukseen.
 
Positiivisia kokemuksia trankuista:
+Yksikään trankkuvahvari ei ole koskaa jättänyt "tien päälle". Eli ei ole menny pimeeksi kesken treenien tai keikan.
+Yhtäkään trankkupeliäni en ole koskaan joutunut viemään huoltoon mihinkään.
+Trankkuun on aina ollut varaa. Jopa opiskeluaikoina.
+Yhteenkään trankkuun ei ole mennyt penniäkään ostamisen jälkeen. (- paitsi yksi etuasteputki Marsun Valvestateen, katson sen tässä siis trankuksi)
+Clean-soundi on aina irronnut kun tarve on vaatinut.
+Kaikkia trankkujani on voinut soittaa tyydyttävällä volumella ja soundilla sekä kotona, treeneissä että keikalla.
 
Negatiivisia kokemuksia trankuista:
-Trankuista en ole saanut samanlaista särösoundia kuin niillä soittajilla jotka vetää putkilla.(Uusista trankuista en tiedä)
-Omissa trankuissani ei ole ollut samaa dynamiikkaa kuin putkipeleissä. (Uusista trankuista en tiedä.)
-Trankku ei ole rock-uskottava. (Uusista trankuista en tiedä.)

-Trankku ei ole rock-uskottava. (Uusista trankuista en tiedä.)
 
Dime? Anyone?
Randall oli hyvinkin rock-uskottava vahvistin, etenkin 90-luvun alun Jenkkilässä. Samoin Johnson Amplificationin ensimmäiset "mallintavat" härvelit.

Dime? Anyone?
Randall oli hyvinkin rock-uskottava vahvistin, etenkin 90-luvun alun Jenkkilässä. Samoin Johnson Amplificationin ensimmäiset "mallintavat" härvelit.
 
Eisk joku Dimebag ollu enemmän hevimiehiä? Vaikka hyvä soundihan sillä toki oli.
 
Ei mulle kyllä tule mieleen ketään, joka vetäisi trankulla ja soittaisi silti kunnon rocksoundeilla. Kyllä niitäkin tosin varmasti on. Tai sitten yhdistän kunnon rocksoundit vaan liikaa putkisoundiin.

Sehän riippuu siitä mikä on äänimaailma: Ei Henkka-SRV-osastoa trankuilla millään ilveellä soiteta. Toisaalta joku 80-luvun taitteen uusiaalto tai avara ja selkeä soundi löytyy paremmin puolijohteilla. Ja viimeisen 15 vuoden aikana tehdylle musiikille on yks v-un hailee millä sitä runtataan.

Niin tai sitten vain oletatte että kaikki hyvät kitaristit soittaa Putkilla. Ja että hyvät soundit on niistä peräisin. Kuinka monesti olette ottaneet selvää kuka soittaa putkilla, ja kuka ei?

Niin, ihmiskorva ei ainakaan muista asioita niin pitkälle, että tuon jälkeen olisi dynamiikkaeroilla jotain väliä. Tarkoitin dynamiikkaa reilusti lyhyemmällä aikavälillä, esim juuri äänen alukkeen ja vaimenemisen välillä.
 
Jossain määrin, mutta tuo piirre on itselläni ehdottomasti paras kertomaan kumpi on kyseessä. Tuo ei suoranaisesti liity lämpö-kylmyys-suhteeseen, enemmänkin dynamiikkaan (aluke/transientti, eli hyvin lyhytkestoinen voimakkuudennousu).
 
No tämähän ei ole ihan ensimmäinen kerta kun ehkä vähän virheellinen termi on otettu ja juurtunut kuvaamaan jotain ilmiötä. Putkivahvistinten yhteydessä dynamiikalla on aina tarkoitettu tätä volapotikkan pyöritykseen tai eri äänilhteeseen eritavalla reagoitiin liittyvää asiaa. Tuo mainitsemasi atakki juttu kuvastaa taas sitä, kuinka hyvä absosoluuttisessa mielessä vahvistin on vahvistamaan sisään syötettyä signaalia ja siinähän transistorivahvistin on kai , en sano parempi koska se viittaisi makuasiaan, vaan tarkempi. Toisaalta kitaravavistimilta on kai aina odotettu tälläistä kompressoivaa käyttäytymistä, joka putkivahvistissa toimii luonnostaan.
 
Välillä musta tuntuu siltä että kun keskustellaan putki- ja trankkuvehkeiden eroista niin putkifanaatikot unohtaa että putkitekniikallakin on kautta aikain tehty myös ihan millä mittarilla tahansa mitattuna paskojakin vahvistimia, eli siihen ei välttämättä tarvita transistoria. Transistoreilla pystytään tekemään hyviä vahvistimia siinä missä putkillakin, mutta käytännössä tämä vaatii paljon enemmän suunnittelukykyä, koska putkista saa tehtyä suht koht toimivan kitaravahvistimen suurin piirtein heittämällä rojut samaa koteloon ja vähän ravistamalla.
 
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että mulle on sattunut sekä lähes legendaarisia putkivehkeitä että hyviä trankkuja. Pari vuotta sitten käytin vuorotelle vanhaa PTP marsua ja Yamahan DG 100 mallintavaa komboa ja loppupeleissä oli ihan sama kumpi siellä selän taka hönki kun latasin menemään. Yammun myin sitten kaverille kun se tarvi monipuolisempaa laitosta Peaveyn putkicombon tilalle ja joka kerta muistaa kehua sitä kun nähdään. Itse taas olen enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen Variax-piuha-putkimarsu yhdistelmääni, bluesit ja rokit taittuu kummasti ja pitkälti sen ansiosta että volapotikan ansiosta marsusta lähtee lähes kliinistä reippaaseen klassiseen rokkisäröön ja Variaxista riittä erilaisia vaihtoehtoja ruokkimaan tuota marsun dynamiikkaa.

Minulla on ollut jo kohta 30 wee H&H:n ICL100 nuppi ja se on minusta todella erinomaisen kelpoinen peli!!! Säröpuoli on vähän mopo, mutta mutta... kliinit on KLIINEJÄ!!! Tehojakin on kuin pienessä kylässä :-)
Ihmettelenkin kommentteja, joissa tarnsistorivehkeet lyödään automaattisesti lyttyyn???
Samainen laite kelpasi aikoinaan Steve Vaille, Wilko Johnssonille (Dr Feelgood), David Gilmourille (Pink Floyd), Marc Bolan vainaalle (T Rex) ja Andy Scottille (Sweet) ja lukemattoman monille muille staroille, kelpaa kyllä ihan hyvin minullekin :-)

...ja kuinka monesti olette ottaneet selvää siitä onko järkeä ottaa selvää kuka soittaa putkilla, ja kuka ei?


 
Ei olekkaan. Paitsi niiden, jotka pitävät putkivahvistinta ainoana oikeana.
 
En oikein käsittänyt tuota että Henkkaa ja SRV:eetä ei voisi soittaa trankulla.
 
Tuossa Crate gx-15 (Perkeleen yleinen mini-combo) on mielestäni ihan helvetin hyvät soundit. Varsinkin se särökanava on loistava. Perkele, kun tuollaisen särön saisin pedaalina.

Makuasioitahan nämä mutta, Randallien säröpuoli on aina ollut semmonen miellyttävän kuuloinen ja ihan siedettävää cleaniakin saa aikaiseksi.
 
Jaa että miksikö soittelen putkipelillä sitten jos trankuistakin lähtee hyvä soundi?
Kyllä niissä putkivahvareissa on sitä jotain ominaista, mitä ei kertakaikkiaan saa trankulla aikaiseksi ja minulle tärkeätä on myös se, että vaikka ruuvaakin sitä hanaa auki reilummin niin soundi pysyy hyvänä.
Trankuissa tämä puoli on ollut metikössä. Ärsyttävän kuuloista honotusta ja mössöä isolmmalla volalla.

Dime? Anyone?
 
Pakko sanoa että Panterassa on aina ärsyttänyt Dimen kihinäsaundi

Kyllä niissä putkivahvareissa on sitä jotain ominaista, mitä ei kertakaikkiaan saa trankulla aikaiseksi
 
Voihan tämän kääntää toistekkin päin, toisaalta ainahan on parempi, jos kumpikin löytyy.

Lab Series L5 ja L7.
 
L7:n omistan ja on muuten helevetin hyväsoundinen trankku. Kysykää vaikka B.B Kingiltä.

Pakko sanoa että Panterassa on aina ärsyttänyt Dimen kihinäsaundi
 
Nyt oot kyllä sekaisin. Siitä on kihinä erittäin kaukana.