Kitarat: kitarakamat ›

Ehkä sit kun siirryn bluesiin niin hankin putkevermeen.
 
Mä oon siirtynyt jo ajat sitten, enkä oo silti ostamassa putkikonetta. Kun ei se blues sen paremmalta kuulostanut vanhalla putki-Marsullakaan. Ehkä mä en vaan osaa soittaa, sitte.
 
Tavallaan sääli, että trankkuja pidetään laitteina, joilla ei voi soittaa kuin ultrakliiniä tai sitten karmeaa hevimättöä. Kyllä siltäkin väliltä löytyy. Enkä mä tarkota edes mitään mallintavia digihärpäkehirmuja, vaan ihan tavallisia vahvistimia. Semmosia missä on powerinappula, vola, särönamikka, basso, middle ja treble.

Tavallaan sääli, että trankkuja pidetään laitteina, joilla ei voi soittaa kuin ultrakliiniä tai sitten karmeaa hevimättöä. Kyllä siltäkin väliltä löytyy. Enkä mä tarkota edes mitään mallintavia digihärpäkehirmuja, vaan ihan tavallisia vahvistimia. Semmosia missä on powerinappula, vola, särönamikka, basso, middle ja treble.
 
Ehkä tämä on yleinen uskomus sen takia, että aika monta kertaa ne tapposäröt ja cleanit on kunnossa, mutta pikkurosot ei. Tai näin ainakin mä oon kokenut. Toki on olemassa trankkuja jotka hoitaa senkin puolen varsin mallikkaasti, esim. Trademarkit. Sitten vielä sellanen näkökanta, että monta kertaa on jäänyt sellanen maku suuhun, että nämä pikkurosoja eniten käyttävät on niitä kaikkein kovimpia putkipuritanisteja ja valitsee sen putkivahvistimen vaikka mikä olis. Siitä seurauksena joku valmistaja on katsonut tarpeettomaksi sen pikkurosopuolen kehittämisen aivan huippuunsa kun ei vahvarit tee kauppaansa kohderyhmälle joka ei vaan voi soittaa muulla kun putkilla. Rahastahan siinä on loppujen lopuksi kyse, ei valmistajan kannata lähteä mukaan juttuun joka on todettu kannattamattomaksi.

Tech 21 Trademark 60

Kyl Psa-1 ja Peavey Classic 50/50 toimii aivan helvetin hyvin ainakin meikäläisen makuun. Jo sitä pikkurosoo haluu ni sitä saa vaikka laittamalla päätteen täysille, ni kasineloset laulaa jo aika nätisti ;).

Ja vanhat Peaveyn trankku-combot on ihan ykkösiä. Esim. vanha Bandit:it ja Special:it... Edellisestä tosin kannattaa se 'särö' unohtaa ;).

Tommosta Tech 21 Trademark 120:stä oon treenikämpällä soitellu, enkä oikein ole lämmenny. Soundi on jotenkin överi tumma (vähän niinkun kaverin Behringer-kopiossa). Ihan ok:t rokkisoundit kyllä lähtee, mutta treblet saa olla about täysillä. Metalliin ei oikein taipunut, kokeilin myös boostata Behkun Od/dist-pedaalilla, ei ainakaan ääni parantunut.
 
Eihän tuota huonoksi voi missään nimessä sanoa, mutta yllätyin kun näin että noista pyydetään uutena lähemmäs 1000€.. Behringer ei ole tainnut jäänyt noista alkuperäisistä muuten kovin kauas. Hinta on kyllä ihan eri sarjaa..
 
Treeniksellä vedänkin yleensä kylmästi POD XT:n PA-skobeihin. Se vaan soundaa paremmalta.. Ai niin trankkuvahvareitten aatelista ei ole tietoa, Tech 21 ei vaan tuntunut olevan maineensa väärti.

Tykkäsin kyllä kovasti Trademark 60:stä, mut jouduin siitä ikäväkseni luopumaan. Liikaa lähti mekkalaa kerrostalokämppään.

Hoho...en olekkaan aivan juuri tuota K vainaan soundia hakemassakaan : ). (en ole koskaan varmaan täällä väittänytkään sitä etsiväni, joten kommenttisi vähän hämmästytti) #hymiöitä#
Saan sen aika lailla nykyisilläkin vermeillä jos on tarpeen. Tällä hetkellä pohdin vaan hyviä vaihtoehtoja 4x12 kaapille. Eli nuppia tai räkkiä.
 
Tuo Mesa on pyörinyt vaihtoehtona ajatustasolla, mutta en ole siitä kuullut oikeastaan mitään. (muuta kuin että on ollut Toni W:eellä ja tolla K. vainaalla käytössään. Ja ihan ok saundit on herrojen kitaroissa ollut, siloin kun ovat tällaista käyttäneet)
Muistin käyttäjätunnuksesi samansuuntaisista viesteistä jostain kauempaa niin oli pakko piikitellä.
 
Kurt ei käyttänyt Studio Preamppia kuin osassa Nevermindia, ja yleisin studiolevyllä käytetty vahvistin oli Fender Twin Reverb. Nevermindilla kuuluu myös Vox AC30 ja Fender Bassman. Kurtin livesaundi ei koskaan kovin erikoinen ollut.
 
Apulannan käytössä taas Studio Preamp kuuluu parhaiten Aivan kuin kaikki muutkin-levyllä, paitsi että seassa on kyllä tasapuolisesti myös Marshallin JCM 900-nuppia ja muita studiosta lainattuja styrkkareita. Välillä kitaraa on vedetty suoraan pöytään jne.
 
Ei voi sanoa että levytysten perusteella voi sanoa miltä joku vahvistin kuulostaa. Ja räkkisetuppia ei kannata näiden esikuvien vuoksi alkaa rakentamaan. Yleensä pelkät päättärit maksavat jo saman verran kuin nuppi.

Muistin käyttäjätunnuksesi samansuuntaisista viesteistä jostain kauempaa niin oli pakko piikitellä.

No Kurtin kamoja oon kyllä tullut kommentoitua useammassaki threadissa. (kuten sinullakin)
 
Kurt ei käyttänyt Studio Preamppia kuin osassa Nevermindia, ja yleisin studiolevyllä käytetty vahvistin oli Fender Twin Reverb. Nevermindilla kuuluu myös Vox AC30 ja Fender Bassman. Kurtin livesaundi ei koskaan kovin erikoinen ollut.
 
Äiti sanoo, että mielipide asioista ei kiistellä.
 
no joo...hyvin pitkälti samaa mieltä olen

Apulannan käytössä taas Studio Preamp kuuluu parhaiten Aivan kuin kaikki muutkin-levyllä, paitsi että seassa on kyllä tasapuolisesti myös Marshallin JCM 900-nuppia ja muita studiosta lainattuja styrkkareita. Välillä kitaraa on vedetty suoraan pöytään jne.

Ei voi sanoa että levytysten perusteella voi sanoa miltä joku vahvistin kuulostaa. Ja räkkisetuppia ei kannata näiden esikuvien vuoksi alkaa rakentamaan. Yleensä pelkät päättärit maksavat jo saman verran kuin nuppi.
 
Tuttua tuttua. :D. (paitsi että Apistietoisuuttani on nyt hieman päivitetty)
 
Räkkisetuppia en ole näiden "esikuvien" perusteella rakentamassakaan. Tiedän kyllä että niin tulee kalliimmaksi. Enemmänkin räkissä viehättää sen helppo muuteltavuus. Eli jos etuaste ei miellytäkkään se saa "helposti" vaihdettua miellyttävämpään. Tai jos poweria on liian vähän saa pääteasteen vaihdettua suurempaan muuttamatta aivan kauhiasti itse soundia.
 
Esim. ton Sansampin psa:n soundit kyllä miellyttää korvaa ääniklippien perusteella huomattavasti enemmän, kuin samaan hintaan irtoavat nupit. Ottaen tietysti huomioon päättärin hinnan. Esim. velocity 100 ei nyt niin kauhiasti maksa.
 
Harmi vaan, että paikallisessa liikkeessä (joita on siis 1) ei ole kovin suurta valikoimaa, että pääsisi testaamaan eri vaihtoehtoja.
 
Tolle SansAmpille hyvä vaihtoehto vois olla toi Trademark 300 nuppi, mutta tiiä-häntä kun ei ole testausmahdollisuutta.
 
Peaveyn Supreme XL olisi hintansa ja soundienkin (=lue ääniklippien) puolesta aika passeli. Eli tämä on tällä hetkellä paljon vahvempi vaihtoehto, kuin räkin kasaaminen. Mutta on hyvä pitää korvat ja silmät auki kaikkiin suuntiin ja kaikille vaihtoehtoille.
 
Tämä meni nyt vähän ot:ksi, mutta jos nyt joulun kunniaksi.
 
Ja Exhausted: Ei rueta nyt sotajalalle. Aivan samoilla linjoilla itsekkin liikun kuin sinäkin. Siis noiden studio systeemien yms. kanssa. Olen kyllä ollut aika lailla tietoinen noista seikoista joista mainitsit viestissäsi (paitsi Apiksen osalta)
 
Tarkoituksenani ei olekkaan ollut kopioda kenenkään "esikuvan" soundia vaan etsiä sitä omaa korvaa miellyttävää. Mutta esim. "esikuvien" W:n ja C:n soundit ovat samantyylisiä jota olen hakemassa. Näinpä tästä on helppo ottaa suuntaa minkätyylisiä kamoja etsiskelen.
 
(joulu)rauhaa
 
edit: ja ennen kuin kukaan kerkeää sanomaan, sanon itse, ettei noihin ääniklippeihin kannata sokeasti luottaa.

Tech 21 Trademark 60
 
...on mielestäni ylihypetetty vahvari. Kivan näköinen. Mutta ei toimi, ainakaan itselle.
 
EDIT: joku vanha kallienkruukeri jota testasin kaverin kämpillä oli äkkiseltään hyvä perussaundeiltaan ja spedutkin toimivat hyvin sen kera.

Itselläni on tuollainen Peavey Renown vuodelta monokkeli ja hyörykone.
Todella haukuttu vahvistin. Itse pidän perkeleesti.
 
http://www.mikseri.net/artists/?id=42195
 
Esim. Tuosta tuo "soitantoa" pätkä on vedetty tuolla. Uskoisin että noin. 8/10 kitaristista olettaisi tuon olevan vedetty jollain Kermaisella putkipelillä.
 
Vaikka soundit joita diggailen on yleensä tuota hyväksi havaittujen putkipelien läpi vedettyä "ajatonta" kamaa. Niin silti mm. nämä putkipelit ei ole miellyttänyt minua samassa skaalassa. Peavey classic 30 ja 50. Fender quad reverb -76 (Vissiin sama kuin twinReverb, mutta 4 elementillä) Fender the twin.
 
Ainoa seikka missä mielestäni putkipelit pesee trankut on dynamiikka.,

Ite vois tänne lisätä kyllä ainakin tuon Marsun VS 8080. Olen koittanut melko kovilla tehoilla ja saundi pysyy hyvänä.
 
Ajattelin jos jossain vaiheessa koittas jotain erilaista etuasteputkea tuohon. Mikä ois oikein hyvä? Ja paljonko uus putki vaikuttaa saundiin? Haluaisin saada tuosta sellasen aika raa'an saundin säröpuolelta vai pitääkö sellanen hoitaa jo pedaalilla?

Tech 21 trademark 60 ei ole myöskeen minun juttuni. Tai sanotaanko näin ; Vahvistin ei tee yhteistyötä sormieni kanssa. Sinällään jännä, kun se kuulostaa hyvältä kun joku muu sitä soittaa, mutta sitten kun itse kokeilen, en saa vaan jotenkin "fiilistä" siitä irti. Jotenkin "kuiva" soundi.

Tech 21 Trademark 60.
 
Hyvät soundit, kestävä laite. Aiemmin käytössä oli Marshallin JCM 900 50W half stack, vaihdoin tähän enkä ole hetkeäkään katunut. Teollisuusautotallirock irtoaa tökkäämällä telecasterista piuha trademarkiin ja laittamalla virta päälle.

Kaikki vannoo putkien nimeen, vaikkei tiedä edes mistä siinä on kyse.
 
"Kunnon putkivahvistin" on mielenkiintoinen termi, joka aika hyvin osoittaa sen aivopesun jota on tapahtunut vuosikymmenien aikana. Siitähän se kaikki lähtee, millä esikuvat on soittanu. Monet esikuvat soittivat aikana jolloin trankkuvahvistimia ei ollut. Fenderin Straton ihannointi on vähän samantyylistä, niin paljon parempia ratkaisuja on ajan kuluessa tehty, "mutta kun se joku sillonkin soitti Fenderillä".
 
Ei mun mielestä yleensä edes voida puhua mistään putkisoundista, päätevahvistinten särökäyttäytymistä lukuunottamatta.
 
Tää on kyllä vähän hukassa. Luin juuri haastattelun mukamas kaikentietävästä ihmisestä, joka on mm Carvinin trankkuvahvistimiin suunnitellut putkenmatkimispiirin. Kävinpä moista comboa soittelemassakin. Puhdas kanava oli hyvin kolkko, aivan perus trankkukamaa. SansAmpin kehittäjän artikkelista taasen luin miten putkivahvistimen toistokäyrä muuttuu sävelen alukkeen ja sustainin lopun välillä. Uskon oman putkiviehtymykseni liittyvän juuri tähän. Kun kieltä "släppää" etusormella, otelautaa vasten pärähtäessä se luo soundin jolla jostain syystä tunnistaa putkivahvistimen erittäin helposti. Trankusta kuuluu "klonk", putkista kuuluu ihanan tuhti "snap". Tiedän monta ammattilaiskitaristia, joiden soittotyyli on niin hissutteleva ja dynamiikaton, ettei heillä ole mitään väliä mikä vahvari on alla. Parhaatkin putket kuulostaa heidän käsissään trankuilta.
 
Tämä on ihan puhtaasti tyylijuttu. Jotain heviä en haluaisi putkilla lähteä soittamaan, mutta jos soundi-ihanteena olisi lähellekään puhtaita soundeja oleva maailma, putket on melkeinpä ainoa tie. Valvetronixia lukuunottamatta.
 
Ymmärrän jonkun LaXun ja Juccizen viehtymyksen dynamiikkaan, koska he varmaan käyttävät sitä hyödykseen volumepotikoita rullatessaan.
 
Dynamiikalla ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa mitä tapahtuu volumea rullatessa. Putkistimet toimii volan kanssa yleensä paremmin korkeamman tuloimpedanssinsa takia (käsittääkseni), mutta tämä on hyvin helppo kiertää kitaraan asennettavilla konkalla ja kahdella vastuksella. Dynamiikka on sitä, mitä tapahtuu kun jonkun nuotin lyö hiljaa, ja jonkun niin lujaa että kielet rämähtää. Se miten vahvistin reagoi äänilähteen muutoksiin, sitä on dynamiikka.
 
putket ei ole autuaaksitekevä asia
 
Ei olekaan. Valvetronix on! ;oD
 
käsitys putkivahvistimien paremmuudesta vaan karsii huomattavasti varteenotettavien trankkuvaihtoehtojen kehityskulkua, maahantuontia, testaamismahdollisuuksia yms.
 
Täysin totta. Kyllä markkinat tietävät sen aivan hyvin, että putkella on hirvittävän helppo myydä. Siksipä joissain vehkeissä onkin ollut putki vain koristeena pienen oranssin ledin vieressä. Jos hintaluokka on aloittelijoille sopiva, ei kohderyhmään kuulu ihmiset jotka huomaavat eron soundissa/dynamiikassa. Pelkkiä mielikuvia.

Väittäisin jopa, että puolet sen oman soundin hyvyydestä on ihan psykologinen juttu.
 
Ellei enemmänkin. Uniklubin videota eilen katsellessa parahtelin, kun yrittävät niin näyttää rokkistaralta Marsustäkkeineen, LesPauleineen ja kitaranriuhtomismaneereineen. Surullista, hyvin surullista. Eipä silti, suurin osa levyjään ostavista nuorista ei luultavasti edes ymmärrä että alitajunnassa yhdistävät Marsun ja Lespan tunnetumpiin staroihin.
 
Mutta mikä ihme on tämä pomppuhevin PRS-Recto -buumi?! Millä ihmeen tavalla toi PRS palvelee heidän soundiaan?
 
Uskoisin trankkuetusen toimivan hienosti putkipäätteen kanssa. Putkien lämpö ja trankkujen gain, ihan miun juttu! :)
 
Eikun vanhaa MusicMan vahvistinta torilta etsimään.. Joskin, siinä ei gainia ihan kauheasti ole. Mun suurena unelmana on joskus rakentaa putkivahvistin jossa pääteputkista irtoaa tehoa noin 1W tai alle. Kytkimellä olisi kytkettävissä trankkupääte päälle, jolla tehot saa makuuhuoneen ulkopuolella sopiviksi. Tavallaan Valvetronix-tyyliä.
 
Ärsyttää muuten kun jotkut pitää Valvetronixeja mallinnusetuaste+putkipäättäri-vehkeinä
 
Toihan nyt on täysin anteeksiannettavaa. Surullista on se kun olin vierestä todistamassa Helsingin DLX-musiikissa, kuinka myyjä pokkana asiakkaalle kertoo Valvetronixissa olevan putken etuasteessa "jotta saa paremmat säröt". Tapojeni vastaisesti puutuin asiaan ystävällisesti kertomalla kuinka asiat oikeasti ovat.
 
pikkurosoja eniten käyttävät on niitä kaikkein kovimpia putkipuritanisteja... valmistaja on katsonut tarpeettomaksi sen pikkurosopuolen kehittämisen... ei valmistajan kannata lähteä mukaan juttuun joka on todettu kannattamattomaksi.
 
Näinhän se on. Ladan urheiluautoille ei voisi olettaa kovin suurta menekkiä, eikä Pirkka Studiomonitorille. Sen sijaan Ferrarin kauppakassi ja Genelecin tietokonekaiuttimet menisivät takuulla melko hyvin kaupaksi. Juuri tämän takia "Tube Fusion, Hybrid, Valve" ovat vallan hyvin markkinoita avaavia sanoja. Ne on lainattu isommista vehkeistä. Tai siis, laitteista joita luullaan isommiksi vehkeiksi.
 
Möisikö Behringer yhtä hyvin, jos laitteet olisivat ulkonäöllisesti uudenlaisia? Väitän että ei. Nyt on niin helppo ajatella tuotteiden olevan puolimoraalittomia suoria kopioita.

Chameleon On-Line ja VooDu Valve ovat myös listalla, samoin kuin ART DST-4, mutta ne on alemmilla sijoilla. Chameleonissa ja Voodussa on liikaa "menuja" ja kaikkea muuta sälää. Piranhassa on suoraan tarvittavat potikat etupaneelissa :)

 
Kameleontissa (ja Vuuduussa tietysti myös) on kieltämättä paljon selattavaa, mutta taipuu kyllä moneksi. Ja eihän niitä menuja tarvi selata jatkuvasti kun kerran laittaa soundit kohdalleen. Ja varsinainen asiani tähän on, että säätäminen helpottuu kummasti kun käyttää sitä preset editoria PC:llä. Saa paljon helpommin käsityksen säädöistä kun ne näkyy isommalla ruudulla, ja lisäksi tietysti saa koneelle ne välttämättömät backupit.

Hybridit usein ovat etuasteeltaan yhdella 12ax7:lla ja pääteaste trankkusovellus. Olen soittanut kahdella sellaisella vanhemmalla pelillä missä pääteaste on putkilla etuaste trankuilla: niissä oli erinomaiset soundit ja tykkäsin soittaa. Puhdasta edusti peaveyn joku wanha 2x12 combo ja rokkihevimättöä craten joku wanha 2x12 -combo.
 
Mutta edelleen absoluuttinen totuus on mielestäni se että tärkeää ei ole miten soundi tuotetaan, vaan se miltä se kuulostaa, eli hyvältä. Riippumatta siitä millä kamoilla se on toteutettu. Todella usein jollain keikalla totean että onpa kitaristilla hyvät soundit ja sitten kun oon lähempää menny kattelee niin sieltä on löytyny mitä ihmeellisempää laitetta, line6:sesta itsetehtyihin putkivermeisiin. Ja kaikkea sikin sokin.
 
Mutta itse aiheeseen ja ensimmäiseen kysymykseen, haluaisin tuoda nuo peaveyn ja craten combot. Harmi vain etten muista mitä ne mallit on :/ Peavey oli varmaan 80-luvulta ja crate 90-puolivälistä jostain.
 
Ja sitten mainitsen vielä yhden jota en ole soittanut mutta ilmeisesti on legendaarinen: Roland Jazz Chorus 2x12 combo :) Omaa ilmeisesti suurimman headroomin kaikista?

Mutta itse aiheeseen ja ensimmäiseen kysymykseen, haluaisin tuoda nuo peaveyn ja craten combot. Harmi vain etten muista mitä ne mallit on :/ Peavey oli varmaan 80-luvulta ja crate 90-puolivälistä jostain.
 
Ja sitten mainitsen vielä yhden jota en ole soittanut mutta ilmeisesti on legendaarinen: Roland Jazz Chorus 2x12 combo :) Omaa ilmeisesti suurimman headroomin kaikista?
 
Peavey Classic on tuommonen "hybridi", siis se 70-luvun puolivälin Classicci. Trankkuetuaste ja putkilla pääte..
Rolandin JC on klassikko..headroomin määrässä varmaan yks "aatelisimmista" trankuista.
Silti meidän ykkös-bäklaini muodostuu epälukuisesta määrästä Rocktronin current-feedback -tekniikalla toteutetuista Velocity-päättäreistä, etuasteita vaihdellaan tapauskohtasesti ja tarpeen mukaan..

SansAmpin kehittäjän artikkelista taasen luin miten putkivahvistimen toistokäyrä muuttuu sävelen alukkeen ja sustainin lopun välillä. Uskon oman putkiviehtymykseni liittyvän juuri tähän.
 
Tästä esitän kyllä oman epäilykseni. En siis siitä etteikö toi voisi olla totta, mutta nyt kuulostaa vähän siltä että yritetään väkisin löytää itselle järkiperustetta miksi siitä putkisoundista enemmän pitää ;) Ei sillä, pakkohan siinä joku tieteellisesti selitettävä erokin on olla, mutta kuulostaa vähän..no joo. Mä olen tyytynyt vaan sanomaan, että siinä on se joku maaginen juttu joka tekee siitä soundista... - erilaisen, ei siis välttämättä paremman.
 
Dynamiikalla ei ole -- sitä on dynamiikka.
 
Antti1 varmaan tarkoitti sitä, että miten putkivahvistin käyttäytyy kun vola-potikkaa rullataan.

Mutta mikä ihme on tämä pomppuhevin PRS-Recto -buumi?! Millä ihmeen tavalla toi PRS palvelee heidän soundiaan?
 
EMG:t vaan kiinni ja menoksi. Kyllähän se PRS näyttää hyvältä melkein kenen vaan kourassa, don't you think? :) Veikkaisin että niillä soundeilla mitä ko. musiikkityylissä Rectosta tuutataan ulos ei paljoa enää kitaran ominaissoundi vaikuta.